E
Emmi Johanna
Vieras
Hei, olen alle 30v 2 lapsen äiti.
Lapset olen saanut nuorena, reilu parikymmpisenä ja tuolloin ei raskaaksi tulo sujunut kovin nopeasti esikoinen odotutti itseään liki kaksi vuotta ja toinen melkein vuoden, tiedän että olen onnekas kun minulla on kaksi tervettä lasta ja ilman mitään hoitoja yms.
Esikoisesta haaveillessa kävin kyllä lääkärissä kertomassa huolistani ja tuolloin ei tehty muuta kun seurailtiin pari kk aamulämpöjä (joka on hyvin vaikeaa vuorotyössä olevalle) Eli ei ole tietoa, onko jotain vikaa ollut minussa tai ex-miehessä kun raskautuminen kesti. Vai onko tuo 2-1 vuotta nyt edes pitkä aika (ei jos vertaa vuosia yrittäneisiin, mutta turhauttavaa aikaa se kyllä oli)
Nyt haaveissa on nykyisen miehen kanssa yhteinen lapsi, ensimmäinen kuukausi ilman e-pillereitä ja minä murehdin jo valmiiksi jos taas kestää ja kestää....
Olen normaalipainoinen.
Kiertoni on ollut aina säännöllinen ja esim mitään voimakkaita kuukautiskipuja tms ei ole. Suvussani on kilpirauhasen vajaatoimintaa ja ajattelin ne arvot tarkistuttaa (raskausaikoina niitä on seurattu ja tuolloin arvot olleet nippanappa sallituissa)
Aloitin nyt syömään vitamiini-seleeni-sinkki tabletteja (ei niistä varmaan ainakaan haittaa ole)
Tupakointia olen vähentänyt rajusti (yritys lopettaa kokonaan) ja kahvin juontia myös vähentänyt.
Tuntuu, että täytyisi yrittää kaikkensa ettei taas joudu kuukausi tolkulla pettymään, ovulaatiotestejä tilasin myös.
En tiedä, voinko tehdä muuta kun yrittää lopettaa stressaamisen?
Ehkä haluasin vaan kuulla, onko syytä edes epäillä, että minussa olisi jotain vikaa?
Nykyinen mieheni luultavimmin on kunnossa tältä osin, ainakin entisensä kanssa heillä "sattui pari kertaa vahinko" aikanaan, tosin se ei kerro tämän hetkistä tilannetta mutta kuitenkin.
Kiitos jo etukäteen mahdollisista vastauksista.
Lapset olen saanut nuorena, reilu parikymmpisenä ja tuolloin ei raskaaksi tulo sujunut kovin nopeasti esikoinen odotutti itseään liki kaksi vuotta ja toinen melkein vuoden, tiedän että olen onnekas kun minulla on kaksi tervettä lasta ja ilman mitään hoitoja yms.
Esikoisesta haaveillessa kävin kyllä lääkärissä kertomassa huolistani ja tuolloin ei tehty muuta kun seurailtiin pari kk aamulämpöjä (joka on hyvin vaikeaa vuorotyössä olevalle) Eli ei ole tietoa, onko jotain vikaa ollut minussa tai ex-miehessä kun raskautuminen kesti. Vai onko tuo 2-1 vuotta nyt edes pitkä aika (ei jos vertaa vuosia yrittäneisiin, mutta turhauttavaa aikaa se kyllä oli)
Nyt haaveissa on nykyisen miehen kanssa yhteinen lapsi, ensimmäinen kuukausi ilman e-pillereitä ja minä murehdin jo valmiiksi jos taas kestää ja kestää....
Olen normaalipainoinen.
Kiertoni on ollut aina säännöllinen ja esim mitään voimakkaita kuukautiskipuja tms ei ole. Suvussani on kilpirauhasen vajaatoimintaa ja ajattelin ne arvot tarkistuttaa (raskausaikoina niitä on seurattu ja tuolloin arvot olleet nippanappa sallituissa)
Aloitin nyt syömään vitamiini-seleeni-sinkki tabletteja (ei niistä varmaan ainakaan haittaa ole)
Tupakointia olen vähentänyt rajusti (yritys lopettaa kokonaan) ja kahvin juontia myös vähentänyt.
Tuntuu, että täytyisi yrittää kaikkensa ettei taas joudu kuukausi tolkulla pettymään, ovulaatiotestejä tilasin myös.
En tiedä, voinko tehdä muuta kun yrittää lopettaa stressaamisen?
Ehkä haluasin vaan kuulla, onko syytä edes epäillä, että minussa olisi jotain vikaa?
Nykyinen mieheni luultavimmin on kunnossa tältä osin, ainakin entisensä kanssa heillä "sattui pari kertaa vahinko" aikanaan, tosin se ei kerro tämän hetkistä tilannetta mutta kuitenkin.
Kiitos jo etukäteen mahdollisista vastauksista.
