Meillä tyttö oppi konttaamaan 10 kk, mutta ei osannut istua, varvisti, ei kunnolla varannut jalkoihin, nauroi vaan kun neuvolassa kokeiltiin laittaa seisomaan. Ei tullut suojeluheijasteita sivuille eikä taakse. Passitettiin fyssarille, neurolle, yliopistosairaalaan lastenlääkärille ja vaikka mihin. Sanottiin että on liikuntavamma.
1 v 3 kk ikäisenä, yhtenä päivänä vaan konttasi keskelle lattiaa, nousi seisomaan ja lähti kävelemään. Tämä on taivahan tosi.
Puhumaan oppi jo 9 kk vanhana, joka oli jotenkin outoa, yksivuotiaana käytteli sujuvasti kolmisanaisia lauseita ja puhui ihan selvää suomea. Nyt kaksivuotias, hyvin älykäs, musikaalisesti lahjakas. Jotain "kummallista" hänessä on minusta ollut jo syntymästään saakka. Missään erityisseurannoissa ei enää olla. Luonteeltaan helposti kiihtyvä ja tulinen, uhma on suoraan manalasta mutta toisaalta rakastaa yhtä tulisesti ja iloisena on todella iloinen. Saa nähdä mitä tuosta isona tulee, mutta "liikuntavammasta" ei ole enää jälkeäkään.