huolehtiiko teidän lasten isät lasten neuvola aikojen varauksesta, käynneistä, vaatteet ajan tasalle, lapsen huomiointi?

  • Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti
Silloin ku mä olin töissä ja hän koti-isänä, niin kyllä huolehti. Nyt nää on mun vastuulla kun olen vanhempainvapaalla ja hän töissä. Silloin kun ollaan kummatkin töissä, taidan se olla minä joka huolehtii enempi - mies on tosin aina ollut meistä kahdesta se lasten kanssa leikkijä ja tekee sitä mielellään. On siis kaikessa mukana, niin arjen rutiineissa kun kasvatuksellisissa haasteissakin.
 
"..."
Alkuperäinen kirjoittaja Liekkiö;30335084:
Ilmeisesti asioin oikeissa liikkeissä, koskaan ei ole ollut ongelmaa saada asiallista palvelua.
Sulla on kyllä käynyt oikeasti hyvä tuuri.
Tuo naisten vähättely/huomiotta jättäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus autoalan liikkeissä.
Esim. kun autoliikkeiden myyjille tuntuu olevan täysin käsittämätön ajatus, että nainen voisi ostaa auton itselleen. Yksin liikkeessä asioiva nainen saa tepastella ihan rauhassa maailman tappiin, ilman että myyjä ilmaantuu paikalle. Kun yrittää kysyä jotain autosta, tuntuu vastaaminen olevan työn ja tuskan takana ja myyjän ilmeestä näkee, että tämä pitää touhua vain ajanhukkana. Koeajolle saa suurin piirtein anella maassa polvillaan.

Jos taas naisen mukana on joku miespuolinen, puhuu myyjä tälle, vaikka nainen esittäisi kysymykset.
 
yes
Näin se vain ikävä kyllä menee. En tiedä montaakaan miestä joka tuohon kykenisi tai rupeaisi. Ja jos nainen ei nykypäivänä sitten jostain syystä jaksa/kykene perheen arjen pyörittämiseen, niin sitten seuraavaksi täytyykin ruveta hakemaan apua perheen ulkopuolelta, esim. lastensuojelun kautta. Tämä on sitä miesten vastuunottoa perheestä ja tasa-arvoa. Kumpikin vanhempi käy töissä, nainen käyttää VÄHINTÄÄN puolet tuloistansa perheen kuluihin ja mies, jolla on yleensä suurempi palkka kuluttaa suhteessa suuremmat tulonsa harrastuksiinsa tai säästää ylimääräiset rahansa omalle säästötilillensä. Vasta erotilanteessa nainen havahtuu ihmettelemään miksi miehelle on kertynyt kaikki omaisuus. Onneksi on avoliitot ja avioehdot, että voidaan turvata miehen etu erotilanteessakin.
 
Noin se menee ainakin meillä, siis aloituksen mukaisesti. Tosin mä itse haluankin tietää lapseni asiat eli meen mielelläni keskusteluihin ym itse. en oo koskaan ajatellu että sinne kahta tarvis. Ja vaatehuoltoa en antais miehelleni ;).
 
"huh huh"
Näin se vain ikävä kyllä menee. En tiedä montaakaan miestä joka tuohon kykenisi tai rupeaisi. Ja jos nainen ei nykypäivänä sitten jostain syystä jaksa/kykene perheen arjen pyörittämiseen, niin sitten seuraavaksi täytyykin ruveta hakemaan apua perheen ulkopuolelta, esim. lastensuojelun kautta. Tämä on sitä miesten vastuunottoa perheestä ja tasa-arvoa. Kumpikin vanhempi käy töissä, nainen käyttää VÄHINTÄÄN puolet tuloistansa perheen kuluihin ja mies, jolla on yleensä suurempi palkka kuluttaa suhteessa suuremmat tulonsa harrastuksiinsa tai säästää ylimääräiset rahansa omalle säästötilillensä. Vasta erotilanteessa nainen havahtuu ihmettelemään miksi miehelle on kertynyt kaikki omaisuus. Onneksi on avoliitot ja avioehdot, että voidaan turvata miehen etu erotilanteessakin.
Tosi kammottava tuttavapiiri sulla. :( Mä en tuollaisia "miehiä" hyväksyisi edes kaverikseni! Oma isäni, veljeni, mieheni ja ystävämiehet on kaikki kunnon isiä lapsilleen.
 
Meillä mies ottaa kotona ollessaan lapset aina huomioon. Mitään tässä pienessä mökissä ei kyllä voisi tehdäkään, lapsilta "salaa" tai huomioimatta. Saattaa pakata lapset autoon ilman varoitusta ja lähteä käymään jossain kyläilemässä tai kaupassa tms.

Minä varaan neuvolat ja lääkärit, koska olen kotona ja mun on helpompi hoidella ajat, kun voin samalla plärätä kalenteria jossa kaikkien menot. Menoihin tulee mukaan jos töiltään pääsee ja tällä viikolla käytiin hakemassa kipsi eskarilaisen käpälään, niin iskä sinne pääsi, kipsaushuoneeseen, kädestä pitämään :D

Ostelee vaatteita kun mieleisiä tulee vastaan. Mutta päävastuu näistä on mulla. Pesee kyllä pyykit ja tietää mitä lapsille puetaan tai puetutetaan.
 
dddd
Juu ei, eihän siitä mitään tulis. Vähän sama jos mun pitäs viedä auto huoltoon, vaihtaa siihen renkaat tms. Ei siitä mitään tulis, etenkin kun koen että naisena ei saa minkään valtakunnan palvelua autohuollossa.

Mies kyllä ottaa lasta mukaansa viikottain jos menee esim. vanhemmilleen tai kavereilleen.
Siis täh, minä varaan meillä autohuollon, vien auton sinne ja haen pois. Ei siinä sen kummempaa tarvita. Huomattavasti helpompi operaatio kuin lasten neuvola-, lääkäri-, puheterapia-, vanhempainilta-, hammaslääkäri-, vasu- yms. käynnit. Minä teen meillä pääsääntöisesti nekin, vaikka joskus pakotan miehenkin menemään, kun sillä on vuorotyö, joten voi käyttää lapsia helpommin päiväaikaan näissä.
 
dddd
Näin se vain ikävä kyllä menee. En tiedä montaakaan miestä joka tuohon kykenisi tai rupeaisi. Ja jos nainen ei nykypäivänä sitten jostain syystä jaksa/kykene perheen arjen pyörittämiseen, niin sitten seuraavaksi täytyykin ruveta hakemaan apua perheen ulkopuolelta, esim. lastensuojelun kautta. Tämä on sitä miesten vastuunottoa perheestä ja tasa-arvoa. Kumpikin vanhempi käy töissä, nainen käyttää VÄHINTÄÄN puolet tuloistansa perheen kuluihin ja mies, jolla on yleensä suurempi palkka kuluttaa suhteessa suuremmat tulonsa harrastuksiinsa tai säästää ylimääräiset rahansa omalle säästötilillensä. Vasta erotilanteessa nainen havahtuu ihmettelemään miksi miehelle on kertynyt kaikki omaisuus. Onneksi on avoliitot ja avioehdot, että voidaan turvata miehen etu erotilanteessakin.
Näinhän se ikävä kyllä menee useimmissa tapauksissa. Miesten itsekkyydellä ei ole rajaa.
 
Ikinä ei ole huolehtinut noista. Mun vastuulla ovat olleet neuvola-, päiväkoti- ja kouluasiat. Enkä mä ole halunnut isäntää niihin pakottaa. Se on hyvä isä meidän lapsille muilla tavoin.

Niin, paitsi tuo huomiointi - se on ollut joskus parempaa kuin mulla :)
 
Mun harteillani on kaikki ajanvaraukset, niissä käymiset, kouluun liittyvien asioiden muistaminen (kuten kaikki erikoispäivät, liikuntavarusteet jne), vaatteiden osto... Ja hyvä niin! Meillä toimii parhaiten se, että yksi hoitaa nuo muistettavat asiat. Muuten niitä ei kohta hoida kukaan, kun molemmat luulee, että toinen hoitaa.

Lapsen diabetesta hoidetaan molemmat ja ihan yhtä lailla. Muutenhan ei toinen pääsis koskaan mihinkään. Mies ei välttämättä oma-aloitteisesti tee mitään lapsen kanssa, mutta tekee kyllä kun sille asiasta vihjaisee.

Vaikka mä pääsääntöisesti hoidan kaikki juoksevat asiat, en epäile vähääkään, etteikö mies pärjäisi, jos mä vaikka kuukahtaisin. Ei noiden asioiden hoitaminen mitään ydinfysiikkaa ole.
 
Nohhh
Siis täh, minä varaan meillä autohuollon, vien auton sinne ja haen pois. Ei siinä sen kummempaa tarvita. Huomattavasti helpompi operaatio kuin lasten neuvola-, lääkäri-, puheterapia-, vanhempainilta-, hammaslääkäri-, vasu- yms. käynnit. Minä teen meillä pääsääntöisesti nekin, vaikka joskus pakotan miehenkin menemään, kun sillä on vuorotyö, joten voi käyttää lapsia helpommin päiväaikaan näissä.
No se on sun kokemus asiasta.
 
Ei hoida neuvola, päiväkoti tai vaate asioista. Minä huolehdin noista että lapselle varataan neuvola ja pääasiassa myös käytän lapsen siellä. Samoin lapsen hoitovuorot minä huolehdin ja yleensä myös hoitoon viennin ja hakemisen. Lapsen vaatehuolto on myös minun huolehdittavani, molemmat kyllä maksavat lapselle hankintoja mutta aika pitkälti mies on antanut minulle vapaat kädet hankkia lapselle mitä vain koen tarpeelliseksi ja maksaa näistä puolet mukisematta. Minua ei haittaa tämä järjestely, koska tykkään itse hoitaa asiat enkä jättää niitä muiden hoidettavaksi koska silloin en voi olla varma tuleeko kaikki hoidetuksi. Nyt saan syyttää itseäni jos jotain unohtuu :D Mies huomioi ja leikkii lapsen kanssa vapaa aikanaa. Sekä antaa minun välillä nukkua pidempään kun lapsi herää aikaisemmin ja muutenkin on lapselle todella hyvä isä.
 
sifs0o
Sä teit ilmeisesti muitakin aloituksia miehes käytöksestä? Oikeesti jos kaikki on sen kanssa vaikeeta, sua ahdistaa sen käytös jatkuvasti, sitä ei kiinnosta muuttaa käytöstään ja vieläpä KIUSAA lapsia niin kannattaa harkita eroa. Ellei se sitten suostuisi hakemaan jotain apua mutta taisit kirjoittaa että nakkaa takkaan kasvatusoppaatkin, niin...
 
Eiks joku neuvola-ajan varaaminen ole ilman muuta asia, josta pitää sopia kumpi sen tekee. Jos mies tekis sen oma-aloitesisti, voisi olla, että sinä olisit tehnyt sen myös ja teillä olisikin kaksi neuvola-aikaa.
Vaatekaapista pienet vaatteet otetaan pois sitämukaa, kun ne huomataan pieniksi, eikö se nyt ole se järkevin tapa? Uusia taas ostetaan kun kivoja kulkiessa näkee, kuka nyt jaksaa erikseen lähteä jotain vaatetta ostamaan!
En itsekkään lähde lapsen kanssa leikkimään läheskän aina, vaikka lapsi pyytää. Kyllä ihmisen pitää oppie keksimän myös itse itselleen virikkeitä ja lasta voi huomioida monella tavalla, vaikka ei suorittaisi "virallisia lastenhoitotehtäviä".
 
"Ccc"
Itse hoidan kaikki lasten asiat, ruuat, vaatteet, lääkärit, koulut jne. Vaimo tulee töistä kotiin ja lähtee omille menoilleen lähes joka päivä. Sitten kun on kotona minunkin pitäisi olla koska perhe aikaa. Voi vittu mä sanon. Ei jaksa enää kovin kauan.
 
"Mymy"
Meillä jaettiin aluks nuokin hommat tasan, mutta siitä tuli vaan sekaannusta, kun oli "kaksi pomoa". Aika pian päädyttiin siihen, että minä oon lastenhoitohommien delegoija ja pomo. Olen siis itse parhaiten perillä neuvola-, päiväkoti- ja vaatetilanteesta ja jos tarvitsen asioiden hoitoon apua, pyydän miestä.

Meillä on sopimus myös niin, että kun mies on töissä, minä olen töissä lasten kanssa (silloin kun itselläni ei ole työpäivä). Kun ollaan kahdestaan kotona, kaikki hommat on jaettu. Mutta minä olen edelleen pomo ja minun täytyy SANOA, jos tarvitsen apua tai muutenkin miten yleensä olen ajatellut hoitaa iltapalan jakelun tms.

Puolisoni on kyllä myös tosi "omatoiminen", leipoo ja siivoaa itse välillä, leikkii lasten kanssa... mutta kyllä meilläkin pitää JOKA PÄIVÄ neuvotella samoista asioista. Kumpikaan kun ei ole mikään taikuri että näkisi toisen pään sisään. Ja vaikka arvot ovat pitkälle samat, niin käytännön toteutus kasvatuksessa poikkeaa huimasti toisistaan.

Rupeat pomottamaan alaistas lempeästi ja jaat niitä hommia. Pyydät apua. Selkeästi, eikä niin että "Kun oon nyt niin väsyny ja en jaksa tätä etkä sinä tee koskaan mitään vaikka sanon ja pyydän niin voisitko nyt edes vähän leikkiä tuon lapsen kanssa kun sillä on niin ollut ikävä sua ja siks se vaan itkee eikä tahalleen ärsytä sua ja onko sun pakko lapselle kiukutella mikä sua vaivaa?"

Hei, ehkä miehes ei oikeesti vaan osaa leikkiä lapsen kanssa. Käske sen ottaa laps mukaan omiin autotallihommiin, naputella vieressä ja kysellä, mies sitten vastailee. Ei kaikkien oo pakko osata "heittäytyä" leikkimään lasten kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: LisaMarie

Yhteistyössä