Huolehdinko turhaan, vai??

Elikkä ootan esikoista ja laskettu aika on 29 päivä maaliskuuta. Mun äiti tulee tänne joskus huhtikuussa auttaa mua ja miestä. Yks asia on ruvennu huolettaa todella paljon tossa ja sen takia en meinannu illalla saada unta millään, alko vaan ahdistaa ja sit rupes itkettää ihan hirveesti . Elikkä Äiti kun tulee tänne niin sanoo sitä että me tarvitaan miehen kanssa omaa aikaa ja että vaikka ajaa meijät pois täältä kotoota. Sanoin vaan äitille eilen kun juteltiin taas, et ei se lapsi oo kun jotain n. kuukauden ikänen sillon ja en mielellään kovin kauas siitä lapsesta lähe moneks tuntii kun on imetykset ja kaikki. Niin äiti vaan sano et sähän tietysti pumppaat sitä maitoa ja mää sit kun oon kaksin vauvan kanssa niin juotan tuttipullosta. Alko pikkasen paniikki iskee et mitä helvettiä se oikeen meinaa?? Entäs jos oon justiisa vasta saanu sillon imetyksen sujuu niin tää yks tulee ja aikoo sotkee kaiken, koen ton ahdistavana ja sillain että aikoo viedä multa mun lapsen. Ton ikästä lasta mun mielestä hoitaa vaan lapsen äiti ja isä, ei hemmetti ja tää tilanne on muutenkin karmee kun en kehtaa äitille suoraan sanoo kun pelkään että loukkaantuu . Sanoin tosta eilen miehelle tai sanoin sen niin et koen et äiti yrittää viedä meiltä lapsen ja mies katto mua ihan ihmeissään ja sit selitin ton asian osittain. Mies vaan sano että vahtii että kukaan ei meijän lasta vie. Mutta kun haluan ite hoitaa oman lapseni ja keskittyy siihen imetykseen, miks se vaan hoki siihen että pitää ajatella että sillon on se oma aika tärkeetä?? Mietin vaan että panikoinko ihan turhaan?? Mutta en oo kuullu että kukaan ihminen tekis tollain kun meijän äiti, sehän tunkee mun ja vauvan väliin. Ei kukaan jätä ton ikästä vauvaa kellekkään moneks tuntii hoitoo, tai ainaka en mää kun on imetykset ja kaikki muukin eikä muutenkaan hentois jättää. Tekee äitin mielestä hyvää kun alusta pitäen opetetaan lapselle että vanhemmat ei aina oo paikalla ja ettei se lapsi tuu liian riippuvaiseks vanhemmista. Tiedän, mutta on liian pieni ton ikänen siihen että on joku vieraampi hoitamassa. Olkoonkin että vaikka on mummo, niin on kuitenkin lapselle vielä vieras.

Mitä mieltä te ootte, mitä mun pitäis tehä ja miten ite kokisitte tämmösen tilanteen?? Mua ainaki ahdistaa ja itkettää edelleenkin ihan hirveesti. Haluisin ite hoitaa oman lapseni ja muutenkin saada kaiken sujuu alussa hyvin että se vauvaki kotiutuis hyvin, saisin imetyksen sujuu ja muutenkin että saisin kaiken sujumaan mulle ja vauvalle eduks.

 

No huh, mikä äitee.
Taitaa olla parempi sanoa jo nyt jotain tyyliin että voit kyllä tulla auttelemaan ruuanlaitossa ja siivoomisessa ja kaikessa sellaisessa, mut lasta ei hoida kukaan muu kuin sinä ja mies. Vuoden päästä on jo eri juttu.

 

Mulla tuli anoppi viikoksi kylään kun lapsi oli kahden viikon ikäinen Onneksi ei sotkeutunut syöttämiseen (paitsi niin että tuli tuijottamaan viereen kun imetin lasta), vaan lähinnä autteli kotihommissa ja sitten välillä nukuttamisessa. Mut oli se silti vähän häiritsevää siinä vaiheessa, musta.

Kannattaa muistaa että sun äiti on saanut ihan erilaiset imetysohjeet kun mitä nykyään on voimassa, eli tolla sukupolvella voi olla esim. se käsitys että maitoa annetaan vain 4 tunnin välein, tms. Eli ensinnäkin pidät kiinni omista periaatteistasi ja siitä tiedosta mitä nyt olet neuvolassa tai muuten saanut imetyksesä. Lisäksi tuossa vaiheessa jo puoli tuntia erossa vauvasta on "mukava" aika, eli käytte miehesi kanssa kävelyllä vaikka silloin kun vauva nukkuu, äisiti jää vahtimaan. Meillä ainakin saattoi unet keskeytyä nälkään hyvin nopeasti, niin että isäkin oli välilä pulassa jos olin vaikka vajaan tunnin ulkoilemassa

Sun äiti ja sun lapsi, eli puhu suoraan vain. Ja sanoisin että hoidat ton keskustelun nyt pois ettet joudu viimeisilläs raskaana stressaamaan ja valvomaan turhan takia. Ja tosiaan, vuoden päästä on jo täysin eri juttu! Puoli vuottakin eteenpäin niin tuollainen "väliin tulo" on jo ihan eri lailla toivottavaa

 

Voi ei :/
Minä sanoisin suoraan jo nyt, että tervetuloa, mutta lapsi on meidän ja me päätämme, kuka sitä milloinkin hoitaa. Toivottavasti asia selviää, ettei sun tarvi siitä stressata :hug:

 

Elikkä ootan esikoista ja laskettu aika on 29 päivä maaliskuuta. Mun äiti tulee tänne joskus huhtikuussa auttaa mua ja miestä. Yks asia on ruvennu huolettaa todella paljon tossa ja sen takia en meinannu illalla saada unta millään, alko vaan ahdistaa ja sit rupes itkettää ihan hirveesti . Elikkä Äiti kun tulee tänne niin sanoo sitä että me tarvitaan miehen kanssa omaa aikaa ja että vaikka ajaa meijät pois täältä kotoota. Sanoin vaan äitille eilen kun juteltiin taas, et ei se lapsi oo kun jotain n. kuukauden ikänen sillon ja en mielellään kovin kauas siitä lapsesta lähe moneks tuntii kun on imetykset ja kaikki. Niin äiti vaan sano et sähän tietysti pumppaat sitä maitoa ja mää sit kun oon kaksin vauvan kanssa niin juotan tuttipullosta. Alko pikkasen paniikki iskee et mitä helvettiä se oikeen meinaa?? Entäs jos oon justiisa vasta saanu sillon imetyksen sujuu niin tää yks tulee ja aikoo sotkee kaiken, koen ton ahdistavana ja sillain että aikoo viedä multa mun lapsen. Ton ikästä lasta mun mielestä hoitaa vaan lapsen äiti ja isä, ei hemmetti ja tää tilanne on muutenkin karmee kun en kehtaa äitille suoraan sanoo kun pelkään että loukkaantuu . Sanoin tosta eilen miehelle tai sanoin sen niin et koen et äiti yrittää viedä meiltä lapsen ja mies katto mua ihan ihmeissään ja sit selitin ton asian osittain. Mies vaan sano että vahtii että kukaan ei meijän lasta vie. Mutta kun haluan ite hoitaa oman lapseni ja keskittyy siihen imetykseen, miks se vaan hoki siihen että pitää ajatella että sillon on se oma aika tärkeetä?? Mietin vaan että panikoinko ihan turhaan?? Mutta en oo kuullu että kukaan ihminen tekis tollain kun meijän äiti, sehän tunkee mun ja vauvan väliin. Ei kukaan jätä ton ikästä vauvaa kellekkään moneks tuntii hoitoo, tai ainaka en mää kun on imetykset ja kaikki muukin eikä muutenkaan hentois jättää. Tekee äitin mielestä hyvää kun alusta pitäen opetetaan lapselle että vanhemmat ei aina oo paikalla ja ettei se lapsi tuu liian riippuvaiseks vanhemmista. Tiedän, mutta on liian pieni ton ikänen siihen että on joku vieraampi hoitamassa. Olkoonkin että vaikka on mummo, niin on kuitenkin lapselle vielä vieras.

Mitä mieltä te ootte, mitä mun pitäis tehä ja miten ite kokisitte tämmösen tilanteen?? Mua ainaki ahdistaa ja itkettää edelleenkin ihan hirveesti. Haluisin ite hoitaa oman lapseni ja muutenkin saada kaiken sujuu alussa hyvin että se vauvaki kotiutuis hyvin, saisin imetyksen sujuu ja muutenkin että saisin kaiken sujumaan mulle ja vauvalle eduks.

Rauhotus nyt. Ei se sentään väkisin sulta lasta riistä ja pakota teitä mihinkään. Sulla nyt on vaan herkällä tunteet jne ja kaikki tuntuu suuremmalta kun onkaan. Sanot nyt vaan äidillesi miten haluat teitä autettavan ja hoitelet vauvaasi. Mun äiti oli täällä kun poika syntyi ja teki lähinnä ruokaa yms. Välillä hoiti vauvaa imetysten välillä jotta sain nukkua edes jonkinaikaa ja syötyä kunnolla jne. Poika kun valvoi paljon ja itki kokoajan. Noi mummit on sellasia että nillle on sanottava suoraankin tarvittaessa kun ne hössää.

 

Ymmärrän tunteesi, mun anoppi on vähän samantapainen. Minäkään en oikein kehtaa sanoa kovasti päin naamaa. Mä olisin nyt varmaan hiljaa, silloin kun tuollaista höpöttelee ja sitten kun se oikea tilanne tulee, niin sanoisin, että mulla ei ole tarvetta nyt viettää aikaa miehen kanssa erossa vauvasta (sitä ehtii silloinkin kun vauva nukkuu). Ja äitisi höpöttelee kyllä omiaan kun sanoo, että olisi hyvä opetella jo noin pienenä olla erossa äidistä. Kyllä sitä ehtii sitten vähän vanhempanakin. Taitaa olla vähän liian innokas mummi. Voithan myös sanoa, että et ole saanut pumpattua maitoa ja et halua korviketta lapselle antaa (ei ole tod. itsestäänselvyys, että maitoa heruu pumpulla, vaikka muuten maitoa tulisikin runsaasti, kokemusta löytyy). Tsemppiä, kyllä se siitä!

 

Jos tänään sais itestään irti sen että soittaa ja uskaltautuis sanoo sille tosta. Pakko tää tilanne on selvittää nimittäin aika hirvee olla kun ahistaa. Mut eiköhän tää tästä, jos ei muu auta niin sit kyl täytyy turvautua vähän tohon äitin äitiin, elikkä mun mummiin, niin jos se sais puhuttua sit järkee äitille. Onhan se kiva että on innoissaan ja kiva että on valmis olemaan tukena, mutta silti jotain rajaa sentään. Ja kiitos teille kun jaksatte auttaa =)

 

No ethän sä vielä tiedä mikä on tilanne silloin. ET sitä lähteekö imetys edes käyntiin etkä sitä, että etkö olisi kiitollinen vaikka tunnin "vapaasta" miehen kanssa kun joku vahtii vauvaa.

Mä sanoisin, että älä etukäteen stressaa asialla.

 

Mä olisin kiitollinen sen avusta. Ethän tiedä esim saatko nukkua juuri ollenkaan. Mä olisin ollut riemuissani 8 tunnin yöunista, jos joku olis hoitanut vauvaa.

 

Kuulostaa ihan minun äidiltäni kun esikoinen syntyi. Hän syntyi reilua viikkoa ennen äitienpäivää ja heti ensimmäisenä äitienpäivänä mummo oli ajamassa minua ja miestäni kaksin ulos syömään. En tiedä millä tyylillä sinun äitisi asian ilmoittaa, mutta tuo meidän muori oli liikenteessä tosi määräävällä äänensävyllä. Päivän verran kuuntelin mummoa ja sitten sanoin miehelleni, että mennään vaan ulos syömään, mutta vauva lähtee mukaan... Mummon pisti hirveän metelin pystyyn, että kuinka 10 päivän ikäistä ei voi viedä ihmisten ilmoille ja oli selvästi tosi vihainen. Minä siihen ilmoitin topakasti, että en halua olla erossa vielä näin pienestä lapsesta. Mieheni oli luonnollisesti asiasta samaa mieltä.

Vuosien varella on tapahtunut yhtä ja toista, mutta vähitellen liki 6 vuoden jälkeen mummo alkaa tajuamaan, että se ei voi tehdä suunnitelmia lapsen varalle puhumatta ensin meidän kanssa. Nyt meillä on lapsia 2 ja kolmas tulossa, joten olen todella tyytyväinen, että olin alusta asti tiukkana oman reviirin suhteen. Vieläkin mummolla noita ylilyöntejä tulee, mutta onneksi vähemmän. Saattaa kuitenkin yhtäkkiä päättää, että lapset lähtee heidän kanssaan mökille pariksi yöksi ja kertoo tästä lapsille kysymättä edes meiltä ja luo lasten päähän kaikkia kivoja asioita mitä he tekisivät, jotta lapset nostais mahdollisimman suuren metelin, jos eivät pääse mukaan. Tähän olen ottanut tylysti sen linjan, että jos meidän kanssa ei keskustella ensin, niin lapset ei lähde mukaan ja tämän olen myös mummolle ilmoittanut. Ja oikeastaan vasta tämän jälkeen on tilanne helpottanut.

Meillä molemmat lapset on myös hieman arkoja ja olenkin sanonut, että viikon reissuille isovanhempien kanssa nuo pääsevät vasta kun ovat koululaisia, toistaiseksi riittää parin yön reissut ja tuo nuorempi ei kestä edes niitä, vanhempikin tulee itkien kotiin. Veikkaisin kyllä, että itku ei johdu niinkään suuresta ikävästä vaan valtavasta unenpuutteesta. Mummo kun kuvittelee (tai oikeastaan väittää) että 2 vuotias pärjää alle 10h unilla/ vrk ja 5 vuotiaalle riittää 8 h... Meidän pojat nukkuu oikeasti molemmat 11-13h ja silloin ovat iloisia ja tyytyväisiä.

Mutta sinulle ap sanoisin, että älä etukäteen stressaa asiasta, meillä ainakin kaikki hoitui ihan hyvin, kun vaan sai oman suunsa auki. Ja ihan nätisti ja hyvään henkeen minäkin äitini kanssa olen näistä asioista keskustellut, riitaa en halua haastaa ja myös minun mielestäni isovanhemmille kuuluu mummoilu ja lastenlasten hemmottelu ja kahdenkeskeinen aika. Mutta tämä kahdenkeskeisyys voi myös alkaa vasta kun lapsi on siihen riittävän vanha ja tämä tulee mummonkin ymmärtää.

 

No siis sinä sen päätät ei äitis.
eli kyllä sinuna sit jos on tarvetta ilmaiset mielipiteesi suoraan.
Niin ja jo nyt sanoa asiasta toki.Yritä saada äitis ymmärtän asiaa sun näkökannasta.
Kyllä se mummu kerkee hoitaan lapsenlastaan vielä monta kertaa.Niin ja kyllä varmasti pystytte viettään miehes kanssa laatuaikaa monta kertaa sit myöheminkin.
Ehdota kaikkee muuta missä voi sua auttaa:leipo,laitta ruokaa ja siivoa yms.