S
sori, vuodatusta
Vieras
mies on työtön, meillä on 3 lasta. itse oon äitiyslomalla, pienin kohta 7kk. mies ei tee mitään... tai jos vie roskat, kuvittelee siivonneensa koko keittiön ja kuvittelee sen riittävän viikoksi.
mulle jää kaikki, ruoanlaitto, pyykin pesu, lasten hoito alusta loppuun, siivoaminen, paperiasiat ja kaikki.
oman napansa ympärillä pyörii: pelaa, käy paskalla, suihkussa ja syö.
mies lupaa viedä tytön esikouluun, aamulla vaan kääntää kylkeä ja kiroaa jos muistutan että hänen vuoro tällä kertaa.
tänään herra kuorsasi vielä 14.00 kun tulin lasten kanssa kotiin, olin hakenut tytön eskarista ja käynyt kaupassa.
käy jopa ärsyttämään se, että mies jättää aina töllön päälle, kun siirtyy sohvalta makkariin nukkumaan, makkarissakin avaa töllön ja kohta kuuluu kuorsaus ja kaks töllöö huutaa.
haukut saan jos en viitsi herralle edes mikroruokaa lämmittää. voiko ihminen olla niin laiska ettei voi itselleen edes sitä lämmittää???
joo, voisinhan sen tehdä, pikkuhomma, mutta kun teen muutenkin kaiken!
tiiän, miksi teen... mutta onhan ruokaa pakko tehdä, kämppä siivota, tyttö viedä eskariin ja hoitaa paperiasiat.
mitä siitäkin tulis jos mä sanoisin että paskat, ei kiinnosta.
sitäpaitsi saan paniikkikohtauksia kun mies alkaa uhkailemaan että mä joudun lähtemään, ja jo siitäkin, että pelkään mitä uskallan sanoa...
joskus sitten annan tulla kaiken ja olo on karmea.
mä en oikeesti oo tämmönen, että annan pompotella
ja miestä kaikki luulee kiltiksi hissukaksi...
kaikenlisäksi, miehellä on todettu paniikkihäiriö. mun pitää kuulema ymmärtää ja jaksaa. kuka ymmärtäisi mua???
mä en haluaisi erota, koska tiedän että painajainen vaan pahentuisi.... eikä mies edes suostu muuttamaan, mun pitäis lähteä...
joku päivä mä räjähdän, kun kukaan ei tunnu tajuavan että tää ei oo elämää... mä en haluaisi sitä päivää odottaa, mä haluisin asiat kuntoon
mulle jää kaikki, ruoanlaitto, pyykin pesu, lasten hoito alusta loppuun, siivoaminen, paperiasiat ja kaikki.
oman napansa ympärillä pyörii: pelaa, käy paskalla, suihkussa ja syö.
mies lupaa viedä tytön esikouluun, aamulla vaan kääntää kylkeä ja kiroaa jos muistutan että hänen vuoro tällä kertaa.
tänään herra kuorsasi vielä 14.00 kun tulin lasten kanssa kotiin, olin hakenut tytön eskarista ja käynyt kaupassa.
käy jopa ärsyttämään se, että mies jättää aina töllön päälle, kun siirtyy sohvalta makkariin nukkumaan, makkarissakin avaa töllön ja kohta kuuluu kuorsaus ja kaks töllöö huutaa.
haukut saan jos en viitsi herralle edes mikroruokaa lämmittää. voiko ihminen olla niin laiska ettei voi itselleen edes sitä lämmittää???
joo, voisinhan sen tehdä, pikkuhomma, mutta kun teen muutenkin kaiken!
tiiän, miksi teen... mutta onhan ruokaa pakko tehdä, kämppä siivota, tyttö viedä eskariin ja hoitaa paperiasiat.
mitä siitäkin tulis jos mä sanoisin että paskat, ei kiinnosta.
sitäpaitsi saan paniikkikohtauksia kun mies alkaa uhkailemaan että mä joudun lähtemään, ja jo siitäkin, että pelkään mitä uskallan sanoa...
joskus sitten annan tulla kaiken ja olo on karmea.
mä en oikeesti oo tämmönen, että annan pompotella
ja miestä kaikki luulee kiltiksi hissukaksi...
kaikenlisäksi, miehellä on todettu paniikkihäiriö. mun pitää kuulema ymmärtää ja jaksaa. kuka ymmärtäisi mua???
mä en haluaisi erota, koska tiedän että painajainen vaan pahentuisi.... eikä mies edes suostu muuttamaan, mun pitäis lähteä...
joku päivä mä räjähdän, kun kukaan ei tunnu tajuavan että tää ei oo elämää... mä en haluaisi sitä päivää odottaa, mä haluisin asiat kuntoon