Mää ymmärrän täysin aapeeta, ite oon ollu kaks joulua pois omasta lapsuuden kodista. Olin siis edellisen avomieheni vanhemmilla ja mää en nauttinu yhtään. Oon jouluihminen ja se on oikeestaan ainut juhla koko vuonna josta ite tykkään. Tietty oltiin tän edellisen miehen kans joulut vuorotellen toisen vanhemmilla. Mut ex-miehen perheen joulu oli täysin erilainen kun mihin olin tottunu. Jouluun kuulu alkoholi, siis tottakai ymmärrän muutaman kaljan tai ruoan kanssa viinin, mut siellä oltiin ryyppäämistarkotuksella, loppuillasta mentiin (tai siis muut menin, mää ja mies jäätiin heille) paikalliseen räkälään. Jouluruoatkin oli outoja mulle, ei mitään perinteisiä, paitsi kinkku. Muuten ihania ihmisiä (ei todellakaan mitään alkkiksia) mut joulut oli mulle niin erilaisia et en osannu nauttia, kuitenkin vuorollaan oltiin siellä, enkä nyrpistäny nokkaani, vaikkei se nautinto ollu.
Nykysen aviomiehen kanssa ollaan aina mun vanhemmilla (tämä siis myös miehen oma toive), mun vanhemmat on hälle paljon läheisempiä kuin omat vanhemmat. Miehen äitillä skitsofrenia joka vaikuttaa ERITTÄIN paljon elämään kun ei suostu lääkkeitä syömään. Ja miehen isä taas on alkoholisti, jolle jouluun kuuluu alkoholi suuressa määrin, miehen vanhemmat siis eronneet. Musta olis ihan HIRVEE ajatus et joutuisin jouluaaton viettämään jommassa kummassa paikassa, ja onneks miehestäkin. Kyllä me siellä miehen äitillä kuitenkin sit joulupäivänä käydään syömässä.
Mutta siis tän sekavan ja pitkän jutun pointti oli vaan se et mää ymmärrän täysin aapeeta, vaikka anoppilassa olis kaikki ihan kunnossa, illman minkäänlaisia mielenterveysongelmiakaan niin ei siellä ihan samalta joulu tuntuis. Tietty jos mies haluais joulun vanhemmillaan viettää niin siellä oltais, mut onneks ei