Hulluinta, mitä olet suuttuneena tehnyt?

Ei varmaan tuu nyt puoliakaan mieleen,mutta tässä jotain:

Löin tupperin kalliin kannun seinään, kahva jäi käteen ja säpäleet lensi. Meni hermot ku mies käski vaan aina tuoda kannullisen vettä ja kaatoi sitä johonkin auton moottoriin. Lapset odotti autossa ja minä hame päällä kiikutin vettä.

Heitin kännykän auton ikkunasta rapakkoon

Erinäisiä posliini ja muovilautasia on lennelly seinään ja tietty menny rikki.

Minä myös olen murskannut täytekakun pohjan kun mureni kokonaan

Kaatanut litran maitoa miehen niskaan.

Repinyt nettipiuhan palasiksi, meni järki kun mies notkui vaan netissä.

Repinyt sen resusia kalsareita kun kielsi laittamasta niitä roskiin

 

Potkaisin väliovea ja siihen tuli reikä. Jalkaterä oli aikas kipeänä loppupäivän..

 

heittäny sormukset parvekkeelta (suurin osa löytyi,kihlasormusta ei)
puhkonut ukon pyörän kumit ja tunkenu paperia lukkopesään ettei pääse sisään (nukkui varastossa sit)mitäs karkas pyörällä baariin eikä vastannu puhelimeen
heitelly millon mitäkin (kaukosäätimet kärsii eniten,myös silmälasit ym käsiin osuva käy)
repinyt hääkuvat ( )
heittäny jumalattoman kasan miehen valokuvia parvekkeelta miehen perään (joutui kerää ne ku ei kehdannu jättää sinne)

kaikkee ihan sekoo... puolustuksekseni sanon että mun käytös mitä suuremmissa määrin on johtunut miehen väkivaltaisuudesta. se on saanut mut tietyllä tapaa katkeroitumaan. nykyisin kun miehen puolelta asiaa on hoidettu ja käytöstä korjattu on munkin "kohtaukset" vähentynyt tai ainakin rauhoittunut

 

Lapsena heitin naminami-vanukkaan seinälle (portaiden yläpäässä, tosi vaikea putsata). Siskon kanssa riideltiin ja revittiin toisiltamme melkein hiukset päästä (nuorina) ..huh mikä huuto!
Aikuisena olen lähtenyt ajelemaan keskellä yötä, kun mies alkoi vituttamaan. Nykyään olen oikein rauhallinen ja vihastuksissani tulee vain puhuttua typeriä..

 

up up

 

:wave:

Tuli tuosta Kittilä-ketjusta mieleen.

Mitä on tullut tehtyä, jotain vähemmän fiksua siis, suuttuessasi miehellesi?

Itellä ei mitään kovin pahaa. Kerran murskasin kaksi näkkäriä ihan pieniksi murusiksi ja nakkasin pitkin keittiötä. Mies sai imuroida! :saint:

Toinen oli, kun sain 50e synttärilahjaksi ja suutuin siitä ja revin koko rahan. :ashamed:

Raskaana ollessani mies otti puhelimeni pois minulta ja sen jälkeen ajoin miestä takaa kirves kädessä ulkona. Yritän jopa heittää kirveellä mutta äjällä oli jalat alla alta aika yksikön. Sanoin miehelle että jos ei anna puhelinta niin alan purkamaan taloa. Johan tuli puhelin takaisin.

 

Lukkiuduin alakertaan viikoksi. Laitoin oven kiinni ja elettiin siis viikko omillamme miehen kanssa. Meillä siis sisäänkäynti on alhaalla ja ylhäällä, sekä pieni keittiö jääkaappeineen myös alhaalla. Mies yritti provosoida vielä useana iltana huudattamalla telkkaria ja juomalla kaljaa. Enpä provosoitunut. Viikon päästä menin sopimaan.

 

Aikoinaan asuin avoliitossa miehen kanssa, joka aina jaksoi mainita, miten hänen äitinsä tekee niin paljon parempaa ruokaa. Kerran sitten yhtenä perjantaina kyllästyin, katoin pöydän hienoksi kangaslautasliinoineen, hopeisine lautasliinarenkaineen, viinilaseineen ja muine tykötarpeineen kahdelle hengelle. Laitoin toiselle lautaselle lapun, jossa oli tämän avomiehen äidin puhelinnumero ja lähdin viikonlopuksi likkakaverini luokse.

Exällä oli aikoinaan ikävä tapa tiputella likaisia sukkiaan minne sattuu. En jaksa nalkuttaa, joten tyynesti keräsin sukat keittiön roskikseen ja kippasin vanhaksi menneen lihakeiton sekä kahvinkeittimestä suodatinpussin sinne päälle. Ei jäänyt sen koommin sukat lattialle.

Mun teiniajan poikkis arvosteli mun tekemää ekaa paistia ennen ku ehti maistaa (jotain lihan laadusta) ja heitin sen koko lihakimpaleen koripallomaisesti roskiin, seinän kautta pongahti koriin. Se yritti pelastaa tilannetta ja juoksin äkkiä pesuaineella pursottamaan paistin. Sitten tietenkin valittelin rauhoituttuani kuinka nälkä on.

 

Aijaijaii olen vasta kaksi sivua lukenut näitä ja sattuu lihaksiin

 

Exä käytti mua kohtaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja noihin aikoihin olin aivan ihmisraunio. Neljä vuotta oltiin avoliitossa, kolmesti jäi mulle kiinni pettämisestä ja lopuista lukemattomsta kerroista kerto exän kaveri, kun ei jaksanu salailla enää kenenkään puolesta mitään. Käytettiin myös paljon alkoholia molemmat, ite sen takia, että sitä ihmitä ei vaan jaksanu kattoo selvinpäin... Kännissä ei ollu niin väliks, koska uskalsin itekkin sillon pistä kampoihin ja taistella vastaan enempi. Olin henkisesti aivan loppu, itsetuntoa ei ollu, en saanu nauraa, en itkeä jne. koska exä suuttuihan joka kerta. Läheisyyttä meillä ei ollu juuri ollenkaan, koska töni mut aina pois tai hermostu.

-Kuherteli kerran linja- autossa, yöllä jonkun muijan kanssa vaikka olin paikalla. Raivostuin ja jäi kesken matkan linja- autosta pois. Sillon oli talvi, mulla huonot kengät jotka hankas kantapäihin rakkoja ja loppu matkan kuljin sukkahousuilla, kengät kädessä, mi´nihame päällä ja olin todela raivoissani. Kun pääsin kämpille niin exä oli sammunu ja viskasin tyhjän kaljapullon seinään, mistä sirpaleet lenteli pitkin olohuonetta jossa exä nukku lattialla.

-Hajotin josus exältä kaukosäätimen katkasemalla sen kahtia ja valehtelin, että vahingossa astunu sen päälle ja vaan hajos. Vitutti sen valehtelu ja päätin kostaa.

-Kun jäi kolmannen kerran kiinni pettämisestä niin aloin ite pettää urakalla, kun kaverini muutti samalle paikkakunnalle. Puoli vuotta ehin pettää kostoks ja sit jäin kiinni ja siihempä tuo loppu. Tosin soitteli perään, baarissa jos näki jonkun miehen kanssa niin tää mun miessauralainen sai aina kyytiä, kerran poras, että haluaa mut mukaansa baarista jne.

Nykysen mieheni, eli aviomieheni kanssa riidellään todella harvoin. Sillonkin vaan tiukkaan sävyyn keskustelua ja mieheni menee makuuhuoneeseen mököttämään. Sit sovitaan ja mököttely vaan jatkuu. Mököttelyn ajan istun olohuoneessa hiljaa ja pidättelen itkua. En pysty olemaan mun aviomiehelle ilkee ja ihan siitä syystä, että itelleni tulee vaan siitä suunnattoman pahamieli ja alan itkemään. Ei myöskä olla aviomieheni kanssa koskaan haukuttu toisiamme, eikä käyty käsiksi toisiimme, eikä olla viskelty tavaroita toisiamme päin. Tiukkaa keskustelua ja ite sorrun korottamaan ääntä. Mun aviomies on mulle tärkee ja rakas. On auttanu mua niin monessa asiassa, ollu aina tukena, lohduttanu aina ja on toisinaan ylisuojeleva mua kohtaan niin ei tulis mieleenkään käyttäytyä huonosti häntä kohtaan. Inhoon riitelyä yli kaiket ja oon tyytyväinen, että meillä on riitoja harvoin.

 

Eilen illalla jääkaappiin jäi vielä kaksi tosi isoa palaa omenapiirakkaa ja ajattelin/olin valmistautunut siihen, että tänään vapaapäivänäni saan nauttia aamukahvin kanssa viipaleen sitä. Ukko olikin ottanut kaikki mukaan töihin/syönyt aamulla, koska kaikki oli hävinnyt jääkaapista, tyhjä lautanen oli vaan tiskipöydällä. Hölmönä etsin sitä sitkeästi jääkaapista, enkä voinut uskoa että ei sitä ole enää missään.. Sitten todettuani ettei sitä piirakkaa todellakaan enää mistään löydy, suutuspäissäni paukutin nyrkillä miehen kismet suklaan tohjoksi ruokapöydälle.