tsemppiä matkaan tellu jos lähtö on tullut
täällä ollaan viikon ikäisiä ja ihanan kiltti poika, ei turhista kitise <3 iltaisin tankkailee parin tunnin välein ni yöllä jaksaa sit nukkua jopa neljä tuntia putkeen
rintamaito on riittäny, ei oo tarvinnu antaa vielä ollenkaan lisämaitoa.. toivotaan et jatkuu näin, ihana ois saada imetettyä ainaki se pari kuukautta.. varsinki ku on painoki lähteny nii hyvin laskuun, eilen olin jo 2,5kg alle lähtöpainon
jospa sitä sais nuo kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamat kilot nyt pois, tai ainaki osan niistä
ens viikolla ajattelin rueta vähä lenkkeilee..
sit vähä synnytystarinaa.. eli perjantaina 22.4. alko supistelee iltapäivällä kolmen aikoihin ja niitä jatkui iltaan asti, oli kuitenki samanlaisia ku aina ennenki joten ajattelin et ei tässä vieläkää lähtöö tule, limatulppa myös vuosi pois sillon.. sit illalla 11 jälkeen otin panadolia ja rupesin nukkumaan kunnes.. 00.40 heräsin tosi napakkaan supistukseen, menin vessaan ja toinen tuli heti perään. herätin miehen et nyt taitaa olla lähtö lähellä et soita mummolle et lähtee tulee (asuu n. 30 km päässä). suppareita tuli tosi tiuhaan n. 2-3min välein koko ajan ja yritin tuskien välissä pakkailla sairaalalaukkua loppuun. sit n. 01.20 päästiin lähtee sairaalaan taksilla jossa oli parikymppinen nuorimies kuskina, tais olla vähä paniikissa et synnytänkö autoon ku nii kipee olin
sairaalaan kirjauduttiin 01.35 ja heti halusin ilokaasun josta sitten tulikin ainut kivunlievitys. sisätutkimus ja 8cm auki
no siinä sit puudutusta pyysin, epiduraalia ei kerenny, vaihtoehtoina oli spinaali tai kohdunkaulanpuudutus. kätilö laitto tipan ja vielä varmisteli ettei ponnistuta koska sillon ei spinaalia voi enää laittaa, vastasin että ei kunnes tuli seuraava supistus ja kappas ponnistustarve mukana
puudute jäi sitten saamatta. olin alkuun kontillani mut supistuksen aikaan ei tuntunu yhtään hyvältä.. pikkusen kokeilin sit ponnistaa sillon ku tuntu et oli pakko. sit käännyin puoli-istuvaan asentoon ja tuntu et kroppa ponnistaa jo ihan itsestään. läpsivedet poksahti sit kirjaimellisesti seinille (mikä on huvittanu varsinki isää jälkeenpäin
) ja 6min ponnistuksen jälkeen poika syntyi maailmaan käsi poskella 02.20 <3 sen muistan ku kätilö tokas et pää on jo ulkona ja en millään sitä meinannu uskoo ku se ei tuntunu nii pahalta ku muistelin.. selvisin koko rytäkästä yhdellä pienellä nirhaumalla joka ei tikkiä vaatinut
jälkeiset tuli 5 min päästä ja näin siis koko synnytyksen kestoks merkittiin 1h 45 min eli syöksysynnytys
on ihan loistava fiilis ku pitkän ja rankan raskauden jälkeen synnytys oli lyhyt ja helppo. minä nauroinki kätilölle et minä tulin tänne synnyttämään en viettämään aikaa
kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis jäi ja sairaalasta lähtiessä kätilö toivotti et tervetuloa uudestaan, vastasin et en sano vielä ei koskaan enää
tsemppiä kaikille vielä yhdessä koossa oleville, sieltä se tulee ku vähiten odottaa
hyvää vappua myös kaikille!
zeni ja wiljami 7pv
haluaisin oikeesti imettää ainaki muutaman kuukauden, edes osittain jos ei täysimetys onnistu..