Moikka kaikille! Ja tervetuloa porukkaan, -Jojo (ja muutkin jos on lähiaikoina mukaan tulleita)!
Tuntuu, etten taas ole aikoihin ahtinyt istahtaa tähän koneen ääreen kirjoittamaan kuulumisia ja ajatuksia. Mutta nyt sen teen, kun lapset on päiväunilla ja en saa rehkiä kotihommien, pihan haravoinnin tms. parissa! Tulin juuri nimittäin neuvolasta, ja otin samalla sen A(H1N1)v-rokotteen. Jumppaankin olin aikonut mennä tänään, mutta täytyy olla rasittamatta itseään nyt tämän päivän ajan, ettei käsi kipeydy tms. Neuvola-aika piti olla vasta huomenna, mutta olipa ihanaa, kun terkkari aamupäivällä soitti ja kysyi pääsisinkö jo tänään käymään!

Siellä ne sydänäänet kuului (ensimmäistä kertaa kuulin ne), ihanaa!
Ihana toi kuva, mihin Alessia* laittoi linkin!

On mullakin vähän malttamaton olo, kuten Tylleröisellä, mutta toisaalta tiedän, että nyt pitäisi vaan nauttia päivä kerrallaan! Tämä vaihe raskautta on kuitenkin sinäänsä mukava, että ei vielä paikkoja kolota eikä ole niin vaikea nukkua ja liikkua,... Tuossa vaiheessa, kun vauva tunkee jaloilla ja käsillä ja vaikka millä vuorokaudenajasta riippumatta, odotus voi olla aika rasittavaa

. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä yritän sanoa...mutta sitten loppuraskaudessa voi muistella hyvällä tätä aikaa, kun oli ns. tasainen vaihe...eikä kukaan potkinut kovaa virtsarakkoon tms. ;D.
Sikiön liikkeitä olen malttamattomana odotellut ja kuulostellut, ja maanantaina (rv15+0) tunsinkin ensimmäisen "kuperkeikan" (sarja peräkkäisiä muljahduksia)

. Jo viikonloppuna olin tuntevinani pieniä "hipaisuja", mutta tuo maanantainen tuntemus oli kyllä selkeä. Sen jälkeen ei kyllä ole paljon mitään tuntunut (en kyllä ole ehtinyt kuulostellakaan muuta kuin iltaisin ennen nukahtamista), mutta oletan, että lähipäivinä alkaa useammin tuntua liikahduksia - sikiö kuitenkin kasvaa vauhdilla ja saa lisää voimia (kuten Vauvan Odotus-opuksesta voi lukea)

. Esikoista odottaessa tunsin muistaakseni 16. raskausviikolla ensimmäiset pienet "hipaisut", joista en kuitenkaan heti ollut varma. Mutta rv:lla 18-19 liikkeet tuntuivat jo selvästi eikä niistä enää voinut erehtyä. Vaikka alussa se on sellaista pientä kuplintaa , hipaisuja tai pieniä muljahduksia...
Joku kyseli kauanko ollaan vauvan kanssa kotona... Mä luulen, että olen sinne suunnilleen "vauvan" 3-vuotissynttäreihin asti. Niihin aikoihin esikoinen taitaa olla esikoulussa ja aloittaa sitten syksyllä koulun...hui! Ehkä tässä välissä tulee laitettua isommat lapset johonkin päiväkerhoon tms. muutamaksi päiväksi viikossa

. Ehkä vajaan vuoden päästä syksyllä, kun tämänhetkinen kuopus on vajaa 3-v. ja esikoinen 4v., voisi heidät laittaa samaan kerhoryhmään!?! Tuntuu oudolta, että saisin olla vain yhden lapsen kanssa osan päivästä/päivistä

. ...Olisi kiva tosiaan sitten tämän kolmannen lapsen syntymän jälkeen alkaa pikku hiljaa yrittää kartoittaa mahdollisia työpaikkoja - valmistuin vuonna 2006 esikoisen syntymän aikoihin, enkä vielä ole ollut työelämässä... Tuntuu, että kohta en enää muista mitään mitä olen opiskellut

. Haluan nyt kuitenkin ihan rauhassa antaa lapsille aikaani ja olla heidän kanssaan kotona, kun he ovat pieniä. Toisaalta, jos minulle järjestyy työpaikka ja mies haluaisi jäädä kotiin lasten kanssa, voisin kyllä mennä töihin jo aiemmin (esim. kun tämä odotuksen alla oleva lapsi on vuoden ikäinen). Mutta aika näyttää... En oikein tiedä, onko tällä paikkakunnalla välttämättä mulle töitä - pitäisi tosiaan soitella ja käyttää mielikuvitusta...tai käydä työkkärissä saamassa jotain ideoita...
Zarja* kyseli parisuhteesta... Meillä ei ole tainnut muuttua suuntaan eikä toiseen...mitä nyt mies ehkä vähän useemmin on muistanut muistuttaa kauneudestani tms. kivaa

. Ja epävarmuuden hetkinä mies on kyllä ajatellut positiivisesti ja tsempannut mua myös olemaan positiivinen. Arki meillä on kiireistä lapsiperheen arkea - ruokatarjoilua 2-3 tunnin välein, päiväunia, pottailua, vaipanvaihtoa, lasten tappeluiden ja kiistojen selvittämistä, musiikkileikkikoulua, ulkoilua,... ja välillä jotain omaakin pääsen harrastamaan. Nyt olen käynyt kerran viikossa vesijumpassa, muuten aika epäsäännöllistä tuo liikunta.

Hurja järjestäminen, jos yritän päästä jumppaan tms., joskus ei vaan jaksa alkaa järjestää mitään menoja

. Se on juhlaa, kun pääsee yksin rauhassa ruokakauppaan (ja superjuhlaa, jos pääsee rauhassa vaateostoksille...vaikka silloinkin täytyy ensin katsoa läpi lastenvaatteet)

. No, älkää säikähtäkö eiskoista odottavat, vauvan kanssa on onneksi helppoa mennä minne vaan, enemmän vauhtia ja pinnan kiristymistä aiheuttaa nuo vähän isommat lapset! Vauvaa voi imettää missä vaan ja vaipankin voi vaihtaa vaunuissa tai sylissä ihan helposti.
Eikö muut ole käyneet sokerirasitustestissä kuin *taffel*? Mulla se on edessä joskus rv:lla 24-28. Vähän jännittää miten itse sietää sen makean litkun ja etenkin sitä edeltävän syömättömyyden/juomattomuuden... Kuitenkin vahingossa laitan jotain suuhuni

.
Ainiin, sain seuraavan neuvola-ajan kuukauden päähän (4.12.), ja tällä kertaa aika tuntuu jotenkin lyhyemmältä kuin aikaisemmat kuukauden odotukset... Johtuiskohan siitä, että omia synttäreitä, kuopuksen 2-vuotissynttäreitä ja joulua odotellessa aika kuluu jotenkin nopeemmin?!? Tarkoitus olisi tehdä joulukortit pian valmiiksi, mutta tällä hetkellä olen päässyt vasta alkuun...
Ihania odotuspäiviä jokaiselle! Toivottavasti Zarja* osaat olla liikaa huolehtimatta pikkuisen sikiön voinnista (ja tietysti toivotaan, että hänellä kaikki on kunnossa)!!!
Terveisin,
Mamu82, rv15+3 (neuvolakorttiin merkattiin jostain syystä 15+4, mutta samapa tuo

)