Täälläkin rakenneultra oli eilen, ja koska lapsella oli kaikki niin erinomaisesti kuin olla ja voi, niin pikkuasiat sai harmistumaan ihan todenteolla : /
Mukaan saatu ultrakuva on sellainen, että siinä näkyy 1/3 vauvan päästä, tai pikemminkin hieman pään kaarta ja silmäkuoppaa, mutta ei sitten kyllä yhtään mitään muuta kuin mustaa lapsivettä. Kuva on lähinnä kammottava eikä yhtään sellainen, mitä toivoin rakenneultrasta saavani mukaan - kuulostan kyllä hyvin pinnalliselta, mutta voin kyllä upata kuvan näkyville muillekin, koska en usko, että kukaan muukaan odottaja olisi kovin tyytyväinen saadessaan mukaan kuvaa, jota katsellessa joutuu todella käyttämään mielikuvitustaan, että siitä ymmärtäisi yhtään mitään. Varsinkin, kun näin, että paremmankin muiston tuosta tilanteesta olisi saanut, koska ultralaitteen ruudussa oli välillä aivan täydellinen näkymä pikkuisesta.
Odotin kovasti, että vauvasta olisi saanut mahdollisesti tietää, onko hän tyttö vai poika, mutta pikkuinen piti jalat niin tiukasti ristissä, ettei ollut mitään toivoakaan nähdä jalkojen väliin
![Iso virnistys :D :D]()
Vaikka sukupuolella ei ole mitään merkitystä, niin itselle olisi ollut tärkeää tietää, koska omalla kohdalla tietynlainen valmistuminen vauvan tuloon alkaa siitä, että vauvasta voi luoda mielessään jonkinlaisia mielikuvia ja mielikuvissa vauva on selkeästi aina jompikumpi
![Hymy :) :)]()
Ja kun muut pääsevät hehkuttamaan odottavansa kuka tyttöä ja kuka poikaa, niin kieltämättä harmittaa, ettei itsellä ole vielä mitään käsitystä, kumpi on tuloillaan. Mutta sille nyt ei mitään mahda, pikkuinen halusi pitää vanhemmat vielä epätietoisuudessa.
Kolmas harmitus liittyi siihen, että olin jo pitkä aika sitten sanonut miehelle, että haluaisin rakenneultran jälkeen samana päivänä käydä ostamassa ensimmäiset vaatteet lapselle, kun molempien vapaapäivä töistäkin olisi mahdollistanut ihka ensimmäiset vauvaostokset. Rakenneultran jälkeen käytiin miehen kanssa lounaalla ja häntä ei sitten sen jälkeen enää huvittanut lähteä kauppakeskukseen ostamaan vauvatarvikkeita, enkä halunnut toista pakottaakaan. Mutta kotona tuli sitten tirautettua muutamat kyyneleet ihan vain suuresta pettymyksestä, vaikka muuten en kyllä ole odotusaikana juurikaan kyyneliä vuodattanut. Nyt vaan harmitti ihan liikaa, kun asia olisi ollut itselle niin kovin tärkeä.
Onneksi vauvalla oli kaikki hyvin, vastasi viikkoja täydellisesti ja kaikki rakenteet olivat normaalit :heart: Siksi mun harmitukset pystyykin olemaan näin mitättömiä
ralliruutu 21+1