Ikävää toimintaa tuolta Fujinin terkkarilta, mutta onneksi
Fujin pääsit heti tarkistamaan asian yksityisellä ja mikä tärkeintä, kaikki on hyvin! Annat vaan palautetta sille terkalle ja sullahan pitäis olla potilaan oikeus vaihtaa terkkaria ihan milloin vaan.
Mulla mitattiin kohdunpohjan korkeus nyt ekaa kertaa neuvolassa viime perjantaina, viikkoja 19+1 ja tuo korkeus oli 20 cm. Kotona katselin tuota käyrää ja kyllähän tuo mitta on huomattavasti (useamman sentin) yli käyrien viikkoihin nähden, mutta ei neuvolantäti maininnut asiasta mitään. Kohdunpohja on kuulemma aivan tuossa navan korkeudella, vaikka vatsa onkin ulospäin lähes huomaamaton.
Miten ylipäätään se, että äidillä on raskausajan diabetes vaikuttaa siihen, onko äiti enää tulossa neuvolaan?? En siis ymmärrä neuvolantädin heittoa "toivottavasti vielä nähdään joulukuussa" tms., raskausajan diabeteksen ollessa kyseessä siihen saa kyllä nykypäivänä ensiluokkaista seurantaa, tukea ja hoitoa ja itse olen käsittänyt, että lähes kaikki diabetes-äitien lapset syntyy kyllä ihan ajallaan, mitä nyt yleensä keskimääräistä isompina ja saattavat joutua olemaan sairaalassa pidempään synnytyksen jälkeen sokeriarvojen takia.
Mulle terkkari tiuskaisi perjantaina, että hän ei tiedä, onko sydänäänten kuuntelu kotidopplerilla hänestä huono vai hyvä juttu. Kuulemma aiheutan sillä vain stressiä vauvalleni, kun vauva kuulee dopplerin äänen meluna kohdussa (josta en kyllä äkkiseltään löytänyt mitään tieteellistä dokumenttia th:n sanojen vahvikkeeksi). Avomies oli onneksi mukana neuvolassa ja sanoi minua puolustaen, että onko doopleri nyt kumminkaan niin pahasta, kun se selvästi vähentää äidin stressiä? Itse mietin päässäni, että onko parempi, että itse stressaan koko ajan onko kaikki hyvin vai että kerran 1-2 päivässä kuuntelen nopeasti sydänäänet ja saan itseni sillä rauhalliseksi?? Yllättävän paljon tuo ystävän muutama vuosi sitten kokema kohtukuolema (viikolla 33+) kummittelee nyt minunkin mielessä lähinnä ilmaantumalla painajaisiin öisin. Ja kun toistaiseksi liikkeet eivät ole olleet ihan päivittäisiä, niin on ollut mukavaa kuulla pikkusydämen läpättävän normaaliin malliin.
Tänään putosi iso kivi sydämmeltä, kun keräsin rohkeuteni ja menin kertomaan raskaudesta työnantajalle
Joka suhtautui asiaan todellatodellatodella iloisesti ja myönteisesti ja onnitellen - vaikka onkin lähivuosina eläkeikää lähestyvä mies
Vielä kun uskaltaisi kertoa asiakkaille, että heidän ohjaajansa tulee vaihtumaan kolmen kuukauden päästä sijaiseen. Ehkä tällä viikolla
ralliruutu 19+4