Öitä jälleen kerran=)
Mun työmotivaation voi kaiketi päätellä siitä, että kirjoitan tänne melkein joka yövuoron aikana
Ei vaiskaan, mulla on oikeesti sillon hyvää aikaa. Kotona 4 lapsen kanssa päivät menee aika vauhdikkaasti...
Ihanan paljon oli hyvä ultrakuulumisia täällä. Onnea niistä:heart:
Namida ja
Heiverö tervetuloa:flower:
Kissoista oli jotain puhetta ja
Namidalla niitä juuri taisikin olla. Meillä oli kissa, kun esikoinen(+2 seuravaa) syntyi ja ainakaan meidän kissaa ei olisi vauva voinut vähempää kiinnostaa. Koskaan en kissaa löytänyt pinnasängystä. Sitteriin meni joskus(siis silloin kun vauva ei ollut siinä), mutta en muista muuten mitään ongelmaa olleen.
Meidän kissa ei valitettavasti pitänyt pienistä lapsista, joten asuupi nyt mummolassa, jossa voimme häntä käydä moikkaamassa.
Heiverö ja mansikka-maija puhuneet synnytyspelosta ja itsekin taisin siitä jossain aiemmassa pinossa mainita. Minä myös tosiaan pelkään tulevaa synnytystä ja neuvolassa otinkin asian puheeksi. Terka otti asian heti tosissaan ja pelkopoli käynnille pääsen jossain vaiheessa.
Mulla siis takana 3 suht nopeaa ja helppoa synnytystä, joista 1 menty pelkän ilokaasun voimin. Niiden jälkeen papassa todettiin vahvat muutokset ja jouduttiin tekemään 2 sähkösilmukkahoitoa, joissa nuo muutosalueet poistettiin. Sanottiin, että nuo hoidot ei vaikuta tuleviin raskauksiin ja synnytyksiin...
No puoli vuotta hoidoista aloin odottaa nelosta ja veristä vuotoa oli tosiaan alussa useamman kerran ja viimeinen hulahdus viikolla 16. Syytä vuodoille ei koskaan löytynyt. Tämä nelosen odotus oli myös ensimmäinen joka meni yli lasketunajan ja synnytys sitten onkin ihan oma lukunsa.
En ole koskaan kokenut sellaista kipua. Avautumisen kanssa oli ongelmia ja lopulta, kun avautuminen alkoi, niin kipu oli sitä luokkaa, että epäilin todella kuolevani. Sain spinaalin ja loppu hyvin kaikki hyvin.
Mutta siis tuo synnytys oli kaikella tapaa täysin erilainen ja kipu ei ollut millään tapaa hallittavissa. Pahaa mieltä aiheutti myös se,että olin ajatellut synnyttäväni ilman lääkeitä ja en siihen kuitenkaan kyennyt.
Itse olen sitä mieltä, että niillä hoidoilla oli jotain vaikusta ollut, koska tuo erosi niin paljon edellisistä synnytyksistä. No tosiaan käynti pelkopolilla on varmaan vähintäänkin hyödyllinen.
Mitenkäs teillä, kuinka moni tietää raskaudestanne? Itse olen kertonut työnantajalle ja työparilleni, 2 ystävälle ja valmentajalleni. Muilta pyritään salaamaan mahdollisimman pitkään. Voi vaan tämän mahan kanssa olla hiukan hankalaa
Minulla on nyt myös jotenkin kamala pelko siitä, ettei mahassa ole enää elämää. Viikolla 7+2 siis olin ultrassa ja silloin siellä sydän sykki, mutta koko ajan päässä jyskyttää ajatus, että sen jälkeen on voinut käydä mitä tahansa. No 2 päivää pitää vielä odotella tuota np-ultraa. Jospa sitten osaisi jo nauttia odotuksesta, mikäli siellä kaikki hyvin.
bigmama&matilda rv 11+3
