Moi kaikki kevään mammat!
Täällä on menossa rv 35+2. Pallona pompin.
Kivoja juttuja teillä, näitä on kyllä todella mukavaa lueskella illan iloksi. Eihän tässä muu pyörikään juuri mielessä kuin vauva ja synnytys, jostain sattuneesta syystä.
Kaikkeen olis jotain kommentoitavaa kyllä mutta mä en osaa käyttää tätä chattia mitenkään kovin taidokkaasti niin kommentoin vaan mitä tulee mieleen.
Raskausmyrkytyspelko on silloin aiheellinen jos tulee proteiinit koholle (kyllä enemmän kun yksi plussa tarvii) ja verenpaineet huitelee korkealla. Etenkin verenpaine jos on korkealla niin se indikois. Mä oon ite ollut koko raskauden ajan tehostetussa seurannassa verenpaineiden takia. Albetol-lääkitys on toiminut, kuten myös akupunktio. Sairaslomalle jouduin jäädä töistä jo joulukuussa päiväkotihommista, myös iltakoulu jäi. Nyt ihan vaan olen mökkihöperöitynyt ja mies on duunissa yötä päivää että pärjättäisiin taloudellisesti kun on vain yksi tienaaja. Onnea teille joilla menee paineet matalalla. Se on vauvalle paras. Mutta kaipa noi äkilliset rajut laskut on pahasta.
Ihanaa kun te mietitte jo ristiäisasioita. Meillä on nimi aivan varmaksi päätetty ja kummeja innostuttiin kysymään jo yht. viisi. Liioittelua, kyllä . Ortodoksiksi kastetaan sitten jossain vaiheessa, ei kiirettä. Sitruunamuffinien ohje kuulostaa aivan ihanalta, pakko koklaa jo pääsiäiseksi lasten kanssa. Meillä mies sai päättää etunimen ja minä sain suhteellisen erikoisen ehdotuksen toiseksi nimeksi ilolla vastaaanotettuna-kyllä tuli hyvä mieli kun päästiin niin helpolla sopuun. Kauniin nimen isä tyttärelleen valitsi. Musta se on jotenkin ihanan romanttinen ajatus että nimi on tytöllä isän antama, pojalla äidin. Se on jo jotenkin niin latautunut täyteen toiveita, rakkautta ja lämpöä lasta kohtaan, tuo mie, että se on aivan hellyttävä.
Iso maha on alkanut oleen tiellä. Se on jo täynnä naarmuja ja onpa yks palovammakin (hoidin laventelilla niin ei noussut edes vesikellolle=)). Mahdotonta kuvitella et tää vielä kasvaisi tästä. Pelkään raskausarpia ja suunnittelen jo synnytyksen jälkeistä kunto-ohjelmaa itelleni. Sohvalle en jää makaamaan, vaan linjat on oltava kuosissa puolen vuoden päästä, hehheh. Onneksi meille tuli pieni koira joka vie mua ulos ja juoksuttaa noissa 4 krs ilman hissiä rapuissa useita kertoja päivässä, niin etten ihan höperöidy tähän mökkiin. Imetykseen uskon kilojen karistajana, kun ainakin edelliset vei kilot pois ja olin sutjakampi kuin ennen raskauksia. Voihan tohon kyllä liittyä sekin ettei ole autoa ja saa sporttaa perheen kauppakassit lumihangessa tuplarattailla...nyt on vaan ikää jo 30+ niin että arvelen ulkonäkömuutosten olevan lopullisempia. Tissit oon jo hyvästellyt, hyvät tissit oli. Nyt meijerit.
Nukkumisjärjestelyt meillä ajattelin hoitaa tämän kolmosen kohdalla siten et laitan äitiyspakkauslaatikon (mies oli vähän kauhuissaanb et laitetaanko se kullanmuru pahvilaatikkoon nukkumaan) sängyn viereen jollekin korokkeelle aluksi. Siirtyy lastenhuoneeseen kun alkaa yöt menemään ilman syöttöjä. Niin varmaan...todennäköisesti on meidän viekussa kuten noi edellisetkin.
Oon lukenut kirjakerhoa varten ihan loistavaa Pamela Druckermanin kirjaa "French children don´t throw food". Siinä on mielenkiintoisia ajatuksia eri kulttuurien tavoista kasvattaa ja suhtautua äitiyteen, lapsiin ja kasvatukseen. Suomeksi nimella "Kuinka kasvattaa bebe". Suosittelen kylä lämpöisesti, ei ole mikään perus kasvatusopas vaan viihdyttävää havainnointia ympäröivästä maailmasta. Lisäksi anopin kanssa on ollut mahtavaa jutella äitiydestä ja elämästä vauvan tulon jälkeen. Ihanasti oon myös siskoltani saanut tukea. Oma äiti on lähinnä ollut ärsyttävä, puuttu meidän asunnon säilytysratkaisuihin, pakko löytää aina lisää stressinaiheita jos kaikki tuntuu olevan hienosti! Perus hämäläinen meno.
Oma napa (.) paisuu tosiaan ja viikolla 35+2 mennään. Yritän nyt kovasti nauttia vielä tästä ajasta kun vauva on vatsassa, mutta kyllä ne ajatukset karkaa sinne synnärille koko ajan ja jo pelottaa kun toi kupu ja vauva ovat isompia kuin aiemmissa raskauksissa. Synnytykseni ovat olleet helppoja eikä oo tullut tikin tikkiä, saas nähdä kuinka nyt ämmän käy.
Sisaruslahja, mikä loistoajatus! Pitää ehdottomasti kehittää jotain noille. Viikonloppuna annoin tytön (8v.) maalata ja koristella mun vatsan kasvomaaleilla. Tuli aivan mahtava. Sitten ne maalasi omat kasvonsa ja otettiin sisaruskuva, masu,sisko ja veli.
Vauvaunet on todella tullut nähtyä unia vauvasta. Yleensä liittyen siihen että vauva on unohtunut tai jäänyt johonkin.
Kelit on olleet loistavat ja on tullut ulkoiltua. Ulkoilun jälkeen liitoskivut ovat olleet karseita. Terkkari sanoi että kannattaa kokeilla paracetamolia, kokeilin ja tepsi. Eipä tullut pieneen mieleenkään että vois olla apua .
Täällä on menossa rv 35+2. Pallona pompin.
Kivoja juttuja teillä, näitä on kyllä todella mukavaa lueskella illan iloksi. Eihän tässä muu pyörikään juuri mielessä kuin vauva ja synnytys, jostain sattuneesta syystä.
Kaikkeen olis jotain kommentoitavaa kyllä mutta mä en osaa käyttää tätä chattia mitenkään kovin taidokkaasti niin kommentoin vaan mitä tulee mieleen.
Raskausmyrkytyspelko on silloin aiheellinen jos tulee proteiinit koholle (kyllä enemmän kun yksi plussa tarvii) ja verenpaineet huitelee korkealla. Etenkin verenpaine jos on korkealla niin se indikois. Mä oon ite ollut koko raskauden ajan tehostetussa seurannassa verenpaineiden takia. Albetol-lääkitys on toiminut, kuten myös akupunktio. Sairaslomalle jouduin jäädä töistä jo joulukuussa päiväkotihommista, myös iltakoulu jäi. Nyt ihan vaan olen mökkihöperöitynyt ja mies on duunissa yötä päivää että pärjättäisiin taloudellisesti kun on vain yksi tienaaja. Onnea teille joilla menee paineet matalalla. Se on vauvalle paras. Mutta kaipa noi äkilliset rajut laskut on pahasta.
Ihanaa kun te mietitte jo ristiäisasioita. Meillä on nimi aivan varmaksi päätetty ja kummeja innostuttiin kysymään jo yht. viisi. Liioittelua, kyllä . Ortodoksiksi kastetaan sitten jossain vaiheessa, ei kiirettä. Sitruunamuffinien ohje kuulostaa aivan ihanalta, pakko koklaa jo pääsiäiseksi lasten kanssa. Meillä mies sai päättää etunimen ja minä sain suhteellisen erikoisen ehdotuksen toiseksi nimeksi ilolla vastaaanotettuna-kyllä tuli hyvä mieli kun päästiin niin helpolla sopuun. Kauniin nimen isä tyttärelleen valitsi. Musta se on jotenkin ihanan romanttinen ajatus että nimi on tytöllä isän antama, pojalla äidin. Se on jo jotenkin niin latautunut täyteen toiveita, rakkautta ja lämpöä lasta kohtaan, tuo mie, että se on aivan hellyttävä.
Iso maha on alkanut oleen tiellä. Se on jo täynnä naarmuja ja onpa yks palovammakin (hoidin laventelilla niin ei noussut edes vesikellolle=)). Mahdotonta kuvitella et tää vielä kasvaisi tästä. Pelkään raskausarpia ja suunnittelen jo synnytyksen jälkeistä kunto-ohjelmaa itelleni. Sohvalle en jää makaamaan, vaan linjat on oltava kuosissa puolen vuoden päästä, hehheh. Onneksi meille tuli pieni koira joka vie mua ulos ja juoksuttaa noissa 4 krs ilman hissiä rapuissa useita kertoja päivässä, niin etten ihan höperöidy tähän mökkiin. Imetykseen uskon kilojen karistajana, kun ainakin edelliset vei kilot pois ja olin sutjakampi kuin ennen raskauksia. Voihan tohon kyllä liittyä sekin ettei ole autoa ja saa sporttaa perheen kauppakassit lumihangessa tuplarattailla...nyt on vaan ikää jo 30+ niin että arvelen ulkonäkömuutosten olevan lopullisempia. Tissit oon jo hyvästellyt, hyvät tissit oli. Nyt meijerit.
Nukkumisjärjestelyt meillä ajattelin hoitaa tämän kolmosen kohdalla siten et laitan äitiyspakkauslaatikon (mies oli vähän kauhuissaanb et laitetaanko se kullanmuru pahvilaatikkoon nukkumaan) sängyn viereen jollekin korokkeelle aluksi. Siirtyy lastenhuoneeseen kun alkaa yöt menemään ilman syöttöjä. Niin varmaan...todennäköisesti on meidän viekussa kuten noi edellisetkin.
Oon lukenut kirjakerhoa varten ihan loistavaa Pamela Druckermanin kirjaa "French children don´t throw food". Siinä on mielenkiintoisia ajatuksia eri kulttuurien tavoista kasvattaa ja suhtautua äitiyteen, lapsiin ja kasvatukseen. Suomeksi nimella "Kuinka kasvattaa bebe". Suosittelen kylä lämpöisesti, ei ole mikään perus kasvatusopas vaan viihdyttävää havainnointia ympäröivästä maailmasta. Lisäksi anopin kanssa on ollut mahtavaa jutella äitiydestä ja elämästä vauvan tulon jälkeen. Ihanasti oon myös siskoltani saanut tukea. Oma äiti on lähinnä ollut ärsyttävä, puuttu meidän asunnon säilytysratkaisuihin, pakko löytää aina lisää stressinaiheita jos kaikki tuntuu olevan hienosti! Perus hämäläinen meno.
Oma napa (.) paisuu tosiaan ja viikolla 35+2 mennään. Yritän nyt kovasti nauttia vielä tästä ajasta kun vauva on vatsassa, mutta kyllä ne ajatukset karkaa sinne synnärille koko ajan ja jo pelottaa kun toi kupu ja vauva ovat isompia kuin aiemmissa raskauksissa. Synnytykseni ovat olleet helppoja eikä oo tullut tikin tikkiä, saas nähdä kuinka nyt ämmän käy.
Sisaruslahja, mikä loistoajatus! Pitää ehdottomasti kehittää jotain noille. Viikonloppuna annoin tytön (8v.) maalata ja koristella mun vatsan kasvomaaleilla. Tuli aivan mahtava. Sitten ne maalasi omat kasvonsa ja otettiin sisaruskuva, masu,sisko ja veli.
Vauvaunet on todella tullut nähtyä unia vauvasta. Yleensä liittyen siihen että vauva on unohtunut tai jäänyt johonkin.
Kelit on olleet loistavat ja on tullut ulkoiltua. Ulkoilun jälkeen liitoskivut ovat olleet karseita. Terkkari sanoi että kannattaa kokeilla paracetamolia, kokeilin ja tepsi. Eipä tullut pieneen mieleenkään että vois olla apua .