Heippa!
Mä pakkaan varmaan
sairaalakassin sitten 40 viikolla, jos muistan
esikoisesta se oli valmiina varmaan 10 viikkoa etukäteen ja juniorista pakkasin 37 viikon tietämillä. Nyt en aio olla niin toiveikas tai innokas, kun yli mennään kuitenkin.
Korviketta ostan varmuudeksi. Mulla nousee maito yleensä vasta 4. päivänä synnytyksestä, joten sitä on ihan hyvä olla kaapissa varmuudeksi, vaika saahan sitä sitten hakea vaikka kotiintulomatkallakin..
Napa on mulla syvä, joten pihalle asti se ei pumpsahda, mutta näyttää (varsinkin mihen mielestä) ällöttävältä
Kivunhoidon päätän sitten fiiliksen mukaan. Kummassakin edellisessä oon saanut epiduraalin, joten katsotaan mihin nyt päädytään. Esikoisen synnytys kesti kauan ja juniorin aikana mun kohtu tulehtui, joka lisäs kivut taivaisiin. Nyt toivoisin nopeaa luomusynnytystä, mut menee sitten niin kuin menee. Sektiota en haluaisi millään.. Tietysti jos se on välttämätön, niin eihän sille mitään voi :/
( )
Olin maanantaina neuvolassa ja siellä kaikki ok. Paitsi: sain lähetteen äitipolille, sokerit huonot..
ottaa päähän, mutta pääseepä kurkkaamaan vielä masuun ennen synnytystä
nyt oon mitannu tosi ahkeraan ja kattonu syömisiä tarkkaan.
Sit kävi niin, että kun terkka kuunteli sydänääniä, niin niitä ei meinannu millään löytyä!!! Se katsoi ensin vauvan asennon, oli poikittain ylhäällä. Paineli ja koitteli, kunnes mittas sf-mitan (28,5cm). Sit etsittiin sydänääniä JA KAUAN!!! Vauva ei ollut liikkunut ollenkaan koko aikana. Olin ihan varma, että vauva oli kuollut kohtuun, tuli tyhjä ja kylmä olo. Terkka huolestui ja sanoi ääneen, että "liikkuis nyt edes vähän". Mä ajattelin mielessäni, etten olisi koskaan voinut uskoa, että mun pahin painajainen käy toteen ja mulla kuolee lapsi mahaan. Mietin, että nyt tästä sitten lähdetään polille toteamaan asia ja synnyttämään vauva. Joku shokkireaktio puski heti päälle ja ajattelin kristallik kirkkaasti. Ei edelleenkään kuulu mitään, eikä vauva potki. Sitten yhtäkkiä kuluu 125 luokan sykkeet tosi korkealta ja ne nousee 165 - vauvakin alkaa potkia.
Veri palaa takaisin kroppaan ja helpotus tulee. Mä olin varma, että olin menettäny vauvan, mutta luojan kiitos se oli elossa. Ilmeisesti vauva nukkui hyvin sitten.. Yks elämäni kamalimmista hetkistä...
GCS15 rv 30+3