Paaaaljon onnea Annamariaplus2 teidän perheelle:heart:
GCS15 oli kiva kuulla teidän kuulumisia! Tulee jotenkin niin paljon todellisemmaksi tämä omakin odotus, tai se, että kohta sieltä oikeesti tulee vauva
Ihme otus kuopusta odottaessa join vadelmanlehtiteetä ja söin kiloittain vesimelonia, kun kuulin, että ne vois auttaa. Kolme s, ei täällä toiminut ja tiedä sit noistakaan. Oli kuitenkin elokuu, niin toi vesimeloni teki muutenkin hyvää siinä helteessä ja milestäni tuo tee sai aikaan suppareita, mutta tiedä häntä, kuitenkin 39+2 synty ja varmaan 39 viikolla laoin juomaan
Babylonialaisella kans ollut kyllä aikamoiset paikat, onneksi kaikki hyvin.
Mä oon varmaan outo, mutta ite jotenkin taas aattelen, kun noita jenkkisarjoja kettelen, että kylläpäs siellä osataan. Äidit on lääkittyjä ja rauhallisia ja homma hoituu. Aina kyl mietin, että onko jotenkin vaan kuvattu niin, että siellä ei uskalleta näyttää raakaa totuutta. Itsellä jäi ekasta synnytyksestä nimittäin sellainen fiilis, joka myös pelkopolilla vahvistettiin, että jos olisin saanut jotain kivunlievitystä, ei tilanne ehkä olisi päässyt vauvalle niin vaaralliseksi. Lopussa olin jo niin puhki ja kipeä, että en vaan enää jaksanut ponnistaa kunnolla ja vauvan huonon asennon ja koon vuoksi päädyttiin repiin kaveri ulos pihdeillä. Tilanne meni häsäksi, kun vauvan sydänäänet laski ja sit eka revittiin molemmilla imukupeilla, jonka jälkeen huomattiin avosuinen tarjonta ja sit tosiaan pihdit. Ja vauvan tila laski just siksi, että en saanut hänelle enää meneen happea, kun hyvä kun jaksoin hengittää. Toisesta sain kohdunkaulan puudutteen ja spinaalin ja pystyin oleen koko ajan aktiivinen ja auttaan synnytyksen etenemistä. Myöskin ponnistus oli helpompaa. Tää on varmaan niin ihmisestä kiinni. Nytkin on selvää, että ilman onnistunutta kivunlievitystä tulen menemään paniikkiin, enkä pysty toimimaan. Ja siis vielä että en edes palkää sitä kipua, se ei haittaa, vaan se et kun se kipu on päällä en pysy rauhallisena, vaan menen paniikkiin, että vauvalle ei oo kaikki hyvin ja nyt tällekkin tulee kehitysvamma jne. Eli mulle tolllanen jenkkimeno sopis. Lääkitään jo melkein ennen kipuja
No juu, sitä sukua en kyl ottais, enkä muuta häsää. Mikään ei oo parempi, kun olla siinä ensikosketuksessa vauvan kanssa. Tämä on myös syy miksi en haluaisi sektioita, mut näitä sit varmaan keskustellaan synnytystapa-arviossa.
Ymmärrän kyl hyvin mitä
Jouskari tarkoitit ja arvostan niitä ketkä pystyy oleen synnytyksessä aktiivisia ja rauhallisia ilman kivunlievitystä. Minä en pysty, johtuukohan tää siitä että olen insinööri. Jos helpottavat pelit ja vehkeet on keksitty, niin miksi niitä ei käytäisi
Pomppuli ja muru 35+3