***Huhtikuun Helmet 2012 ' MAALISKUUSSA ' ***

Nopea päivitys sairaalasta (täällä ei saisi käyttää omaa läppäria =) Meille syntyi poika eilen 11.3.2012 pituus 47cm ja paino 2300g rv 34+2 Synnytys käynnistettiin kun lapsivettä alkoi tihkua perjantaina ja minulla tuo streptokokki on positiivinen. Kerron myöhemmin lisää...molemmat voimme nyt hyvin, pojalla ensin vähän väsymystä ja oli yön hengityskoneessa. Aamulla oli kerännyt voimia niin paljon ettei hengitysapuja enää tarvittu ja vointi on oikein hyvä muutenkin. Lähden nyt kenguilemaan pojan kanssa vastasyntyneiden teholle <3
 
Onnea Annamariaplus2 pienestä pojasta!

on: Turvotus on aivan käsittämätön, aamulla kesti kaksi tuntia heräämisestä, että sain kädet kunnolla nyrkkiin. Tosi kiva. Kengät vielä menee, mutta saa nähdä kauanko:) Oon yrittänyt juoda paljon vettä, (oon aina ollut tosi huono juomaan) ja siitä on seurauksena se, että nukun vieläkin huonommin kuin yleensä, koska pitää rampata vessassa ja omasta mielestä oon enemmän turvoksissa kuin yleensä... Tiedä sitten mikä auttais, vai auttaako juominen jotenkin viiveellä?!?
Nyt vesijuoksemaan:)

BABYlonialaisella aikamoinen reissu takana, huh. Onneksi kaikki on nyt hyvin!

GCS15, kiva kuulla teidän kotiutumisesta ja Sisun kasvamisesta:) Nyt vaan sitten vauva-arkea:)

-Sorel & mukelo 34+0
 
BABYlonialainen varmasti on ollut rankkaa mut onneksi vauva saa vielä ainakin vähän aikaa kasvaa yksiössään=)

GCS15 kiva kuulla että teillä on lähtenyt vauva-arki sujumaan=)

Annamariaplus2 paljon onnea koko teidän perheelle :hug: :flower:
hyvä että kaikki on hyvin

niin me vaan yks toisensa jälkeen on alettu jakautuun... ihan jännittää koska oma hetki koittaa, synnytys kun on alkanu pyöriin mielessä aika tosi paljon...

mä sain eilen kaksi ihan hervotonta naurukohtausta... niitä on kasassa neljä kaiken kaikkiaan, ihka ensimmäinen kautta aikain tulu jooulun tienoilla, seuraava tuli joskus alkuvuodesta kun luin tältä pastalta jonku hauskan jutun, eilisen ensimmäisen kohtaukssen laukas telkkarissa yks ohjelma ja illalla kun oltiin jo valotki sammutettu ja aletu nukkuun niin sain ihan hirveen naurukohtauksen... ihan omista ajatuksista johtuen, oli olevinaan hauskaki juttu vaikkei oikeesti ollu. mut nää kohtaukset on ollu pahempia kerta toisensa jälkeen. se alkaa jostain hauskasta tai "hauskasta" jutusta ja muuttuu hysteeriseks nauruks mitä ei voi lopettaa vaikka tuntuu ettei saa edes henkee välillä... vettä tulee silmistä, oikeen roiskuu niinku sarjakuvissa ku ne nauraa, ja ihan samalta näytin varmaan ku tää hymiö:LOL: lopulta en jaksa enää nauraa vaan menee sit jo itkemiseks ja välissä nauramiseks... eilen molemmilla kerroilla alkoi jo supisteleenki enkä siltikään voinu lopettaa vaan aloin itkeen... siitä on lopulta hauskuus kaukana vaikka se koomiselta kuulostaa itestäki tänään... mulla ei oo koskaan ennen tullu semmosia, luulen että se menee jotenki hormoonien piikkiin...

harrastuksista joku kyseli... ennen raskautta olin kova liikkuun ja aktiivinen liikuntakeskuksen jäsen, ryhmäliikuntaa ja salia, lenkkiä juosten ja kävellen yms. alkuraskaudesta asti en oo voinu tehdä oikeen mitään ku tullu heti huono olo ja alkanu oksesttaan ja hengästymistäki oli ihan alusta asti. pyöräillä ei voinu ku kaikki tärinä teki huonon olon mahaan. oon siis koko raskauden aikana vaan kävelly, joka alkaa olla tukalaa ja kivuliasta ikävän paljon. oon keksiny uusia harrastuksia, ei liikunnalisia, niin ku tää foorumi:) oon aina ollu netissä niin et luen sähköpostin, ehkä jonku lehden ja maksan laskut, nyt oon löytäny teidät ja tän foorumin... ja oon alkanu neuloon ja virkkaan. lisäks vanhoja ei liikunnallisia harrastuksia ja rentouttavia sellasia on mulle aina ollu rikoskirjojen lukeminen ja palapelien kokoaminen, ne vie ajatukset ihan kokonaan pois tästä hetketä ja joskus se vaan tekee tosi hyvää.

nyt lähden hoitaan tuota miestäni joka on vuorostaan ripulin kourissa (kun viime viikolla oli miehen poika...) tässä vuoroani taas odotellessani, kun nuo miehet on jo molemmat nyt kärsineet vatsataudin kahdesti ja mä vasta yhdesti:x
 
Että menee hermo noihin jenkkiläisiin vauva-ohjelmiin!|O (herää tietysti kysymys miksi niitä sitten pitää katsoa):kieh:
Joka tapauksessa tänään olikohan se neloselta tuli 13.00 vauvan tarina-ohjelma ja jaksossa pariskunta odotti ensimmäistä lastaan. Äidin toivomus oli että saisi synnyttää alakautta ja ilman kivunlievitystä. Ja suurinosa äideistä varmasti esittää tämän saman toiveen. No lasketunajan lähestyessä he olivat ilmeisesti lähteneet sairaalaan jo parikin kertaa supistusten takia kuitenkin tuloksetta (suht kivuliaita harjoitussupistuksiahan voi tulla jo useita vkoja ennen varsinaista synnytystä)ja kun lasketusta ajasta oli mennyt 3 päivää oli naisella taas supistuksia useamman tunnin ajan ja he lähtivät kolmannen kerran sairaalaan jossa todettiin että on 1cm auki (eli ei käytännössä lainkaan) ja olisivat passittaneet äidin kotiin odottamaan säännöllisiä kunnollisia supistuksia. Äiti ei vaikuttanut mitenkään erityisen väsyneeltä/uupuneelta ja yleensä kuka tahansa alkaa olemaan aika kypsä tuossa kohtaa. Kuitenkin olisi hyvä muistaa se että on täysin normaalia synnyttää vielä 42+0 ja vasta sen jälkeen puhutaan yli menemisestä ja mahdollisesta käynnistämisen mahdollisuudesta. Tässä kohtaa sikiön vointi oli hyvä eikä ollut mitään tarvetta hoputtaa synnytystä. Äiti kuitenkin päätti jäädä jääräpäisesti sairaalaan ja lääkärit käynnistivät synnytyksen laittamalla äidin oksitosiinitippaan. Aika pian hän halusi epiduraalin koska on selvää että keinotekoisesti aloitetut supistukset lähes kylmiltään ovat huomattavasti rankempia kuin luonnolliset ja varsinkin jos et ole yhtään auennut. (Tästä puhuttiin muuten paljon Haikaranpesässä valmennuksessa että kohdunsuulle laitettavia tabletteja käytetään nykyisin yhä harvemmin käynnistukseen). No, kun nainen oli saanut epiduraalin oli hän tietysti aivan taivaissa ja naureskeli ja lepäili sairaalasängyssä makuulteen täysin puutuneena. Ja toki koko tämän ajan jo sairaalaan mentäessä puoli sukua oli paikalla ja mukana synnytyssalissa ja ainoastaan epiduraalin laiton ajaksi he menivät toiseen huoneeseen odotustilaan. Joidenkin tuntien jälkeen lääkäri totesi kohdunsuun avautuneen 10cm ja kehotti äitiä aloittamaan ponnistamisen. Äiti ei tietenkään tuntenut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta tai supistusta eikä näin ollen pystynyt lainkaan ponnistamaan silloin kun supistus oli päällä. Ja kun hän aikansa yritti (vauva liukui joka työnnöllä takaisin päin) alkoi vauvan pulssi nousta jo hälyyttävän korkealle ja lääkäri totesi että on parempi lähteä leikkaussaliin tekemään sektio koska ei ole mitään todennäköisyyttä siitä että äiti pystyisi ponnistamaan lasta ulos eikä tiedetä mahtuisiko vauva edes tulemaan alateitse (eikös se ole hieman liian myöhäistä tuossa vaiheessa sitä miettiä??)Sitten tehtiin sektio ja vauva oli jopa hieman kinainen eikä siis mitenkään "yliaikainen", normaalikokoinen jne. Kun lapsi oli pesty (se vain näytettiin äidille kun oli nostettu vatsasta) niin isä lähti kiikuttamaan sitä ulos salista käytävälle kirkkaisiin valoihin ja hälinään, missä 25 läheistä/sukulaista odotti kädet ojossa kameroineen!! Siinä sitten isä patsasteli salamavalojen loisteessa. Ja mitähän se vauvakin mahtoi kokea tuollakin hetkellä??
Siis oikeesti. Tämä on nyt todella kärjistettyä mutta en voi ymmärtää miksi siellä maassa synnytyksiä käynnistetään noin paljon!!!??? Kun siitä on niin selkeää näyttöä että kun synnytykseen puututaan se huomattavasti todennäköisemmin päätyy sektioon ja tulee komplikaatioita!
Epiduraalin oikea laitto on vasta yleensä 3-4cm kohdalla mieluiten jopa 5-6cm ja sen vaikutus olisi hyvä että lakkaisi tai edes laimenisi ponnistusvaiheessa.
Miksi lapsen ei anneta olla rauhassa äidin rinnalla/vatsan päällä vaan heti pestään ja punnitaan ja kapaloidaan. Ja miksi ihmeessä puoli sukua on mukana synnytyksessä? Miksi kirkkaat valot? Miksi makuuasento? (Tietysti kun on puudutus niin ei yleensä pysty kävelemään tai edes olemaan jalkeilla vaikka pystyasento puolestaan edesauttaisi vauvan laskeutumista synnytyskanavassa.)
Olen synnyttänyt 2 kertaa alateitse, toisella kerralla epiduraalilla ja toisella kerralla ilman (ilokaasulla). Ja todella toivon että nytkin menee luomulla. Se sattuu, sitä ei käy kieltäminen, mutta synnytyskipu on hyvää kipua ja jokainen nainen kokee sen omalla tavallaan. On todella vaikeaa ponnistaa ja tehdä työtä lapsensa syntymän eteen jos ei tunne mitään eikä yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä! Epiduraali on hyvä keksintö joissakin tilanteissa etenkin kun se otetaan oikeaan aikaan ja se onnistuu. Se ei kuitenkaan mielestäni saisi olla ns. itsestään selvyys koska kyseessä on aina lääketieteellinen puuttuminen muuten niin luonnolliseen tapahtumaan. Synnytys on oikeastaan ainoita asioita jolloin on hyvä tuntea kipua koska on helpompi vastata kehonsa tuntemuksiin. En todellakaan ole mikään "luomuhörhö" joka haluaisi synnyttää saunassa yksinään niin kuin monet omat isovanhempamme ovat joutuneet, mutta välillä mietityttää mihin tämä nykymaailma on mennyt ja miksi me naiset emme luota itseemme ja kehoomme synnyttäjinä tämän enempää!

En tiedä tajusiko kukaan tämän jutun pointtia eikä tarkoitukseni ole moralisoida kenenkään päätöksiä kivunlievityksestä ym. mutta kehottaisin kuitenkin harkitsemaan kaksi kertaa ja antautumaan mukaan synnytyksen hurmioon. On sanomattakin selvää että on monenlaisia poikkeuksia ja tapauksia mutta noin yleisesti ottaen jos kyseessä on normaali raskaus ja synnytys. Eikä sitä synnytystä voi millään tavalla suunnitella etukäteen, ei vaikka kyseessä olisi jo seitsemäs kerta. Toki uudelleen synnyttäjänä on helpompaa asennoitua kun tietää mitä on tulossa mutta silti.
Ohjelma tulee varmaan huomenna aamulla uusintana jos joku haluaa katsoa ja ehkä tajuaa paremmin mun pointin.

Että tällasta tällä kertaa, 37+6
 
Viimeksi muokattu:
BABYlonilainen: Onneksi kaikki kääntyi parhain päin! :flower:

GCS15: Kiva kuulla teidän kuulumisia ja että olette pääsemässä normaaliin arkielämään ilman ylimääräsiä millien mittailuja ym :heart: Toivottavasti saat jossain vaiheessa hieman levätä ettet ihan pala loppuun.. :)

Annamariaplus2: Hirmusesti onnea pienestä poijjaasta :flower: :hug: ihanaa!, että kaikki hyvin =)

Omassa olossa ei uutta valittamista.. Eikä kehumista. Neiti S oli tänä aamuna uninen eikä touhunnut heti kuten ennen niin alkohan se huolettaan, mut onneks on toi dopleri niin kuuntelin sillä et sydän lyö niin en alkanu sen koommin toista tökkimäänkään hereille jos nukutti. Nyt onkin sitten taas normaaliin tapaan touhunnu =)

Liivinsuojia ei tarvi käyttää, nestettä ei oikeestaan tule kuin saunassa hieman ja "kuiviltaan" vain jos "lypsää".

Naaman kukkiminen on vihdoin rauhottunu! Nyt vaan paljastuu mitä tuhoja saanu aikaan. Etenkin suun ympäristö on kauheen näkönen "arvista", mutta minkäpäs sille voi.. Puhistaa, kuoria ja rasvata, kai ne siit vaalenee ja lähteeki joskus pois? Ärsyttää vain itteensä..

35+1
 
Jenkeissähän taitaa olla aika eri geimit loppujenlopuksi mitä täällä koto suomessa. Tuli nyt mieleen et joskus kun katoin sitä matkaoppaat ohjelmaa ni eikös siinä se opas joka asui Turkissa sanonut että siellä äideille tehdään melkein pääsääntöisesti sektio, jos en nyt ihan väärin muista..
Ja niinkun Jouskari mainitsi, synnytykset ovat erilaisia ja jokaisella voi olla mielipide siihen miten asioiden pitäisi/olisi hyvä mennä. Itse asennoidun synnytykseen ilman suurempia odotuksia tai toiveita, aika näyttää miten mennään. Mutta ekan synnytyksen pelasti juurikin tuo onnistunut epiduraali, ois varmaan menny sektioon kun oisin ollu niin väsynyt muuten ponnistus vaiheessa. Ite itseasiassa pyysin että vauva saa olla "likaisena" rinnalla niin kauan kuin haluan, tais olla yli 2h kun odoteltiin istukan syntymistä ni sit sanoin et voisin itekkin mennä suihkuun :) Voi niitä aikoja, vuosi mennyt esikoisen syntymästä ni väkisin tulee muistot mieleen ekasta kerrasta.

Onnea Annamariaplus2 vauvelin syntymän johdosta! :heart:

Oon huomannut muutamia kertoja et jotain rinnoista tulee kun paidassa pienet tipan jäljet, mut tosi vähäistä eli ei oo tarvinnu suojia laittaa.
 
Paaaaljon onnea Annamariaplus2 teidän perheelle:heart:

GCS15 oli kiva kuulla teidän kuulumisia! Tulee jotenkin niin paljon todellisemmaksi tämä omakin odotus, tai se, että kohta sieltä oikeesti tulee vauva:)

Ihme otus kuopusta odottaessa join vadelmanlehtiteetä ja söin kiloittain vesimelonia, kun kuulin, että ne vois auttaa. Kolme s, ei täällä toiminut ja tiedä sit noistakaan. Oli kuitenkin elokuu, niin toi vesimeloni teki muutenkin hyvää siinä helteessä ja milestäni tuo tee sai aikaan suppareita, mutta tiedä häntä, kuitenkin 39+2 synty ja varmaan 39 viikolla laoin juomaan:)

Babylonialaisella kans ollut kyllä aikamoiset paikat, onneksi kaikki hyvin.

Mä oon varmaan outo, mutta ite jotenkin taas aattelen, kun noita jenkkisarjoja kettelen, että kylläpäs siellä osataan. Äidit on lääkittyjä ja rauhallisia ja homma hoituu. Aina kyl mietin, että onko jotenkin vaan kuvattu niin, että siellä ei uskalleta näyttää raakaa totuutta. Itsellä jäi ekasta synnytyksestä nimittäin sellainen fiilis, joka myös pelkopolilla vahvistettiin, että jos olisin saanut jotain kivunlievitystä, ei tilanne ehkä olisi päässyt vauvalle niin vaaralliseksi. Lopussa olin jo niin puhki ja kipeä, että en vaan enää jaksanut ponnistaa kunnolla ja vauvan huonon asennon ja koon vuoksi päädyttiin repiin kaveri ulos pihdeillä. Tilanne meni häsäksi, kun vauvan sydänäänet laski ja sit eka revittiin molemmilla imukupeilla, jonka jälkeen huomattiin avosuinen tarjonta ja sit tosiaan pihdit. Ja vauvan tila laski just siksi, että en saanut hänelle enää meneen happea, kun hyvä kun jaksoin hengittää. Toisesta sain kohdunkaulan puudutteen ja spinaalin ja pystyin oleen koko ajan aktiivinen ja auttaan synnytyksen etenemistä. Myöskin ponnistus oli helpompaa. Tää on varmaan niin ihmisestä kiinni. Nytkin on selvää, että ilman onnistunutta kivunlievitystä tulen menemään paniikkiin, enkä pysty toimimaan. Ja siis vielä että en edes palkää sitä kipua, se ei haittaa, vaan se et kun se kipu on päällä en pysy rauhallisena, vaan menen paniikkiin, että vauvalle ei oo kaikki hyvin ja nyt tällekkin tulee kehitysvamma jne. Eli mulle tolllanen jenkkimeno sopis. Lääkitään jo melkein ennen kipuja:) No juu, sitä sukua en kyl ottais, enkä muuta häsää. Mikään ei oo parempi, kun olla siinä ensikosketuksessa vauvan kanssa. Tämä on myös syy miksi en haluaisi sektioita, mut näitä sit varmaan keskustellaan synnytystapa-arviossa.

Ymmärrän kyl hyvin mitä Jouskari tarkoitit ja arvostan niitä ketkä pystyy oleen synnytyksessä aktiivisia ja rauhallisia ilman kivunlievitystä. Minä en pysty, johtuukohan tää siitä että olen insinööri. Jos helpottavat pelit ja vehkeet on keksitty, niin miksi niitä ei käytäisi:LOL:

Pomppuli ja muru 35+3
 
Onnea Annamariaplussalle pienestä pojasta!:flower:

Jouskari: Minä kans monesti ihmettelen noita jenkkiläisiä synnäriohjelmia. Hirveää touhotusta ja ihan hirvittää ku joskus niissä on joku pikkulapsi katsomassa jalkovälissä ku äiti puskee sisarusta tulemaan. Ei oo mitään kaunista katseltavaa!!! Mulle annettiin sillon edellisessä synnytyksessä spinaali, joka antoi mulla sellaset pari tuntia aikaa huilata. Sitten kun sen vaikutus loppui, niin olikin jo aivan pakko alkaa ponnistamaan. Ja sillon ponnistamisen tarve oli niin kova, että 12 minuutissa vauva oli jo maailmassa. Toivon mukaan tämäkin synnytys menee samallalailla. En siis ehkä halua epiduraalia, jos sen vaikutus kestää kauemmin ja vie sen ponnistamisen tarpeen.
 
Annamariaplus2 Oikein lämpimät onnittelut pojasta koko teidän perheelle :flower:

GCS15 Olipa ihana lukea kuulumisia ja huomata, että asiat on mennyt parhain päin :)

Maitoa ei oo vielä alkanu tulee. Ei tullu esikoisen odotusaikanakaan. Toki puristamalla, mutta ei ilman ärsykettä.

BABYlonialainen Melko hurjaa meininkiä ollu :O. Onneks kaikki nyt ilm.hyvin.

Soittelin tänään noista sappi- ym.arvoista ja olivat hieman kohonneet. Ei vielä yli sallitun, ei edes lähellä, mutta jotenki tunne, ett kohta ne humpsahtaa :(. Toivottavasti ny pääsis edes viikon eteenpäin ilman hepatoosia, ni olis kiva. No toisaalta, eipä näitä voi suunnitella ja voihan olla ettei mun kohdalle osu ikinä luonnollisesti alkavaa synnytystä. Tai voihan olla että poika päättää alkaa tulemaan ennen käynnistystä. Pääasia on, ett vauvan vointi oysyy hyvänä.

Tänään ollu taas ihana ilma. Tyttöki sai leikkipuistossa uuden ystävän.
Hmm, olihan taas varmaan muutaki mutta pitää mennä miehen kainaloon sohvalle. Maanantait aina melko väsyneitä päivä muutoin.

Marimi ja poikanen 37+1
 
Paljon onnea Annamariaplus2 teidän perheelle

GCS15 oli kiva kuulla teidän kuulumisia!

Paneen tunteesta mulla ei vielä ole ollut mitään sellaista, mutta muistan esikoisen aikana, että päivä ennen synnytystä oli mahdotonta istua pitkään kun takapuolessa oli sellainen paine. Oli sitä varmaan ollut jo jonkin aikaa, mutta 3-vuoden taakse ei oikein muista.

Maitoa tulee vain tippoja, mutta mustissa liiveissä näkyy välillä läiskät. Rinnoissa tuntuu sellainen jännä kihelmöinti, mitä oli silloin kun maito nousi ja saman tunteen tunsin aina kun aloin poikaa syöttämään.

Synnytyksen käynnistäminen ei kai ainakaan todistetusti onnistu kotikonstein. Pystyasento varmaan on ihan hyväksi, jotta tulee normaalia painetta alapäähän, se kait kypsyttää paikkoja.
Ja jossain oli, että kolmesta S:stä toimii vain se yksi, eli seksi. Miehen siittiöissä tai siemennesteessä on jotain sellaista ainetta joka saattaa edesauttaa paikkojen aukeamista. Mutta tuskin sekään sitä kovin paljoa jouduttaa, tulee kun on tullakseen.
Avautumisvaiheessa kuulemma pitäis suudella ja hieroa nännejä :LOL:
vanhan kansan kätilöt neuvovat näin, mutta ei kyllä viime synnytyksessä tullut mieleenkään :D
 
Kotikonsteista tuli minullakin mielen 3 S:ää, ja ne miehen siittiiöt auttaa jos paikat ovat muutenkin kypsät alkamaan synnyttyämään, mulla mikään noista ei auttanut, sit tuo nännien hieronta.. Se sai ainakin mulla aikaan silloin supistuksia viikkoja sitten, piti ihan siks lopettaa se.. Kohta voi alkaa hieromaan ihan urakalla :LOL: Tuota vadelmanlehtiteetä vois sit kokeilla reilun parin viikon päästä :) Myydäänkö sitä ihan markeiteissa?? (täällä jo innoissaan odottaa teehetkiä :saint:)
 
Mä en taas ymmärrä miksi niitä jotka ei halua kivunlievitystä pitäisi "arvostaa" jotenkin enemmän kuin niitä jotka ottavat kivunlievitystä. Ei siitä mitään sankariäiti-pystejä kuitenkaan jaeta sen perusteella pystyikö hoitamaan homman luomusti.

Mun mielestä on jees käyttää kivunlievitystä kerran sitä on tarjolla. Itseä ei ainakaan kiinnosta mikään luonnollinen synnytys ja se, että joutusin kokemaan sietämätöntä kipua kun vaihtoehtona on saada kipuihinsa lievitystäkin ja parempi olo. Aion hyvällä omallatunnolla ottaa kaikki kivunlievitykset mitä talo tarjoaa :D

Mutta jokainen tyylillään:)
 
Oi,ihanaa, kun rupeaa huhtikuisia jo syntymään! Onnea Annamariaplus2!

Esikosen kohdalla kun synnytys käynnistettiin ja supistukset olivat todella kivuliaita ja voimakkaita lääkäri itse suositteli epiduraalia, jonka otin, en näe mitään syytä kärvistellä kovissa kivuissa.

kivunlievityksen sivuvaikutuksista olen kyllä lukenut, mutta en niitä sen kummemmin mieti.

Kaupassa iski kamala voimaton olo ja kotona ripuli- tosi ihanaa, taitaa vatsatauti rantautua meille :x tai siis mulle, kun muilla ei ole mitään oireita-onneksi!
 
Kyllä minäkin kivunlievitystä otan, jos sitä vain on saatavilla ja sitä edelleen turvallista ottaa. Tai siis synnytys ei ole edennyt liian pitkälle. :) Haluaisin tapahtuman olevan itsellekin mahdollisimman miellyttävän ja siten pysyväni kohtalaisessa kunnossa, tavataanhan siinä uusi tulokas ensimmäistä kertaa kasvoista kasvoihin. :heart: Mutta arvostelemaan en lähde niitä, jotka ajattelevat toisin! Kukin tavallaan. =) Sen sijaan tuon dokumentin äidin ajatuksen juoksua en ymmärrä: Jos kerran synnytys oli etenemässä normaalisti, joskin hitaasti, niin miksi siihen puuttua?? Minäkään en kovin kannata sitä, että luonnollisiin asioihin lähdetään kovalla kädellä puuttumaan. Monasti tulos on alkuperäistä huonompi...

Puhuinko nyt itseni pussiin, kun puhun luonnollisesta synnytyksestä ja kuitenkin aion ottaa kipulääkkeet? :ashamed: Sanotaan sitten niin, että arvostan todella niitä, jotka koitokseen pystyvät ilman mitään, mutta itse sen verran siihen luonnollisuuteen toivoisin puututtavan, etten ole liki tajuton homman ollessa ohi. (Ajatus ei todellakaan luista!! Ulosanti on hirveää, mutta koettakaa tajuta, mitä ajan takaa. :rolleyes: )

Sivuvaikutuksista olen minäkin joskus esikon aikaan lukenut, mutta en aio ajatella asiaa sen enempää nyt tässä vaiheessa. Kylmästi ajatellen, voihan sitä jo siihen itse synnytykseenkin kuolla jopa nyky Suomessa. Sitäkään en aio ajatella, etenkään nyt. :$
 
  • Tykkää
Reactions: Pomppuli
Josefia mä ostin luontaistuotekaupasta, en ole normikaupasta kastonut. Ilmeisesti voimistaa jotenkin kohtulihasta ja saa näin tujakammat supparit aikaan, tiedä sit. Mut oli ihan hyvää, joten mikäs sitä oli testatessa. Eikä kuitenkaan suositella alkuraskaudesta just suppareiden takia, että ehkä siinä jotain perää on.

Kivunlievitysten haittavaikutukset: just lueskelen lääkäriltä saatuja papruja viime pelkopolikäynnillä kuopuksesta. Tuossa nipussa on myös sivu selkäydinpuudutusten haittavaikutuksista ja riskeistä, enkä ainakaan tuon mukaan osaa olla huolissani. Kuitenkin niitä laitetaan niin paljon sairaaloissa, kun leikkauksetkin monesti nuilla hoidetaan. Samassa lapussa kerrotaan myös puudutusten hyvistä puolista, just hapensaannin turvaamisesta, stressihormonien erityksen vähenemisestä ja jopa että voi parantaa tehotonta ponnistustyötä.

Multa ei oikeestaan tule vielä yhtään maitoa, joskus varmaan pari tippaa tullut, kun oon tutun tuoksun haistanut. Kaippa se sieltä lähtee.

Leikkauksesta oisin kysynyt, kellä kokemusta, että kuinka pitkään ootte saanut tutustua vauvaan ihan leikkaussalissa? Ootteko joutunut heräämöön, vai suoraan osastolle? Just noista leikkauksen jälkimainingeista haluaisin kuulla tarinaa.
 
Annamariaplus2 Onnea kovasti vielä tätäkin kautta :heart:

Kivunlievityksestä
on minullakin oma näkemykseni ja kokemukseni. Itse kyllä haluan tässäkin synnytyksessä pärjätä suht pitkälle ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Esikoisen synnytyksen kohdalla lihakseen pistettävällä kipulääkkeellä oli ilmeisesti suotuisat vaikutukset. Omasta mielestäni kipulääkkeellä ei ollut juurikaan mitään vaikutusta, mutta ilmeisesti saamani kipulääkitys kuitenkin vei eteenpäin synnytystä. Kipulääkkeen annon jälkeen paikkojen aukeneminen tapahtui todella nopeasti. Eli kipulääke hieman rentoutti minua -> jonka jälkeen synnytyskin pääsi etenemään. No.. loppujen lopuksi mentiinkin ilman muuta kipulääkettä kun paikat aukenivat niin nopeaa tahtia, että olin synnytyssaliin mentäessä täysin auki. Synnytys siis käynnistettiin osastolla yliaikaisena.

Synnytyksen käynnistäminen kotikonstein
ei kyllä ainakaan minun osalta ole onnistunut, enkä usko synnytystä pystyvän käynnistämään kotikonstein. Tuskin kenenkään synnytystä tarvitisi käynnistää jos käynnistykseen olisi jokin kotikonsti. Tuli kyllä silloin esikoisen aikaan kokeiltua kaikki mahdolliset ässät ja vähän ylimääräistäkin, mutta eipä tuo tyttö sieltä ollut sitten valmis tulemaan pois. Toki kotikonstein voi ehkä hieman edesauttaa vauvan tulemista, mutta minun päätelmäni on, että se vauva syntyy sitten kun hän on valmis tulemaan pois.

Itse oon vasta nyt alkanut ihan oikeasti tajuamaan sen, että kohta se vauva on ihan oikeasti pois masusta. Vielä jotain pientä laittelemista pitäisi tehdä, mutta hankinnat on hankittu. Flunssa iski sitten minuunkin, joten vointi ei ole mikään paras :( Jospa tämä tästä menisi piakkoin ohi. Masukin alkaa olla jo sen kokoinen, että riittää kiitti :D Tuon 1v7kk tytön perässä pysyminen alkaa olla melkoista :D Mutta eihän tässä ole enää onneksi kauaa odottelua jäljellä.

Hyvää alkavaa viikkoa mammoille, voikaa hyvin :)

-minde- rv35+4
 
mymosa
Esikoisessa ja kuopuksessa näin leikkuusalissa vain pienen hetken. Esikoisesta pääsin toipumaan heti vauvan kanssa synnärille ja sieltä ite sit ajan kanssa osastolle. Sektio tehtiin kiireellisenä iltapäivästä. Kuopukselta jouduin pariksi tunniksi heräämöön (elämäni pisimmät tunnit), kuopus tosin oli teholla, joten normaalista poiketen en heti osastolle päästyäni saanut nähdä.
Yleensähän vauva tulee viereen, vaikkei itse pysty kuin makaamaan.

Mua hämmästyttää eniten synnytyssairaala ohjelmassa juuri tuo sukulaisten määrä ja koko perhe, videokuvataan ja räpsitään kuvia, oli kyse sit sektiosta tai alatie.. Ja tuolla tuntuu olevan paljon potilaslähtösempää tuo olo, ei täällä vaan.
 
Kivunlievityksen haittavaikutuksia en mieti, koska riskinsähän kaikessa kuitenkin on, parempi kun on liikaa ajattelematta jos vaan pystyy..

Leikkaus kokemusta ei ole, mutta esikoinen joutui lastenosastolle heti synnyttyään, kävi rinnalla ehkä 10min. hengitystakkusi joten veivät omalle osastolle, istukanirrotuksesta kun tokenin vähän, muutama tunti synnytyksestä niin kätilö kärräsi minut katsomaan poikaa lastenosastolle, sain pitää sylissa ihan hetken, sen verran että näin että pieni voi hyvin :heart: 5 päivää poika siellä lastenosastolla oli ja minä pääsin kotiin omalta osastoltani 3:tena päivänä, käytiin sit päivittäin murua sylittelee ja opettelemassa imetystä siellä lastenosastolla.. Oli se rankkaa kyllä kun ei saanut pientä lähelleen sinne huoneeseen saati piti mennä "tyhjään" kotiin : / Mutta kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja terve poika meillä on :heart:

Kuopuksen kerhopäivä, joten muutama tunti ihan omaa aikaa..

rv 35+3
 
Annamariaplus2: Onnea koko perheelle! :heart:

Liivinsuojuksia ei ole vielä tarvinut täälläkään käyttää, koska "maitoa" tulee vain silloin tällöin pari tippaa (paita ei edes tästä kastu).

Viime yö oli tuskainen, kun alapäähän sattui aivan suunnattomasti - vauvakin piti jotain ihme zumbatuntia koko yön! Otin Panadolinkin, jotta nukahtaisin, mutta eipä tuo oikein auttanut. : /
 
Huomenta!

Ceali toivon todella ettei kukaan oikeesti ajattele tai pidä synnytystään jotenkin "kilpailuna" kuka synnyttää luomulla ja kuka kivunlievityksellä! Ei tietenkään kukaan ole sen enempää tai vähempää äiti synnyttikö sitä sitten miten tahansa=)
Mun pointti oli juuri tuo synnytykseen puuttuminen ja käynnistäminen kun "äiti niin halusi" ilman mitään järkevää syytä. Olisi odottanut luonnollisesti supistusten alkamista ja saanut epiduraalin vaikka sitten myöhemmässä vaiheessa kun aika sille olisi ollut "oikea".
Se koko asetelma esim. jenkeissä on niin keinotekoinen ja lääkkeellinen. Ettei äiti vain kärsisi tai tuntisi mitään jne. Muistaako kukaan sitä että lähtökohtaisesti vauva on kuitenkin se kaiken lähtökohta ja synnytyksen keskipiste! Miltä hänestä tuntuu kun joutuu kirkkaisiin valoihin ja kylmään sieltä pimeästä ja lämpöisestä! ja miltä se ensimmäinen hengenveto mahtaa hänen keuhkoissaan tuntua? Ehkä revitään imukupilla tai imetään hengitystiet? Nämä ehkä välttämättömiä apukeinoja joissakin tapauksissa mutta usein myös vältettävissä! Vaikka puudutukset ovat tehokkaita ja monille varmasti lähes korvaamattomia (synnytyspelot jne.) niin niissäkin on riskinsä ja oma kokemukseni ei ollut niin hyvä kun olin ajatellut samoin kahdelle ystävälle meni pieleen sen laitto. (Toinen puutui 1/2 vuodeksi ja toiselle tuli hirveä päänsärky useiksi päiviksi ja laitettiin veripaikka) Tämä kuitenkin harvinaista!! Yksi mielenkiintoinen pointti omasta kokemuksesta oli myös se että koska puudute menee myös vauvaan ei esikoinen oikein imenyt rintaa salissa koska oli selvästi "tokkurainen"/puutunut?? Kuopus "käveli" itse rinnalle ja alkoi terhakkaasti imeä heti kättelyssä niin kuin olin jostain lukenut että vauvat luontaisesti tekevät. :heart:
Toki voi olla persoonallisuus erokin tai sattumaa.
Jokatapauksessa ihanaa synnytyshurmosta kaikille meille-tavasta riippumatta!
Hienoa että voidaan keskustella täällä asioista ilman "riitelyä" rakentavasti:cool:

38+0 :wave:
 

Yhteistyössä