Hei taas pitkästä aikaa!
Ja onnea ihan mielettömästi
Annamariaplus2, Samirja, Äittä83, Annapellu, Nipsu:heart: (toivottavasti en nyt unohtanut ketään!)
Yritän pikakirjoittaa vähän meidän kuulumisia:
Poika siis syntyi silloin 1.3 ja vietti ekan yön tarkkailussa vastasyntyneiden teholla. Seuraavat kolme vrk hän oli hoidossa Naikkarin vastasyntyneiden valvontayksikössä ja sieltä sit siirtyi jatkohoitoon 4.3 Kättärille vastasyntyneiden osastolle. Murusella ei missään vaiheessa ole ollut mitään suurempaa hätää. Eka verensokeri toki oli matala (1,2) mut johtui pienestä syntymäpainosta. Sokeritipasta poju pääsi eroon 5vrk:n sisällä ja sen jälkeen ns. ongelma olikin enää syömisen opettelu=). Syöminenkin sujui enimmäkseen tosi hyvin, välillä vaan iski väsy syönnin perään. Nenämahaletkun poju vetäisi itseltään pois viime maanantaina (kai piti sitä tarpeettomana
) ja viikko sitten tiistaina me saimme pojan kotiin 1,82kg painoisena:heart:. Perjantaina meillä oli viel kontrolli kättärillä, jossa kaikki oli oikein hyvin murusella
Painoa oli huimat 2,009kg eli reippaasti muru on kasvanut syntymäpainostaan! Poika on mielettömän suloinen ja maailman kiltein vauva massu täynnä
Mut heti kun nälkä yllättää mussu tulistuu nollasta sataan sekunnin murto-osassa
! Ei siis tarvi herätellä öisinkään poikaa syömään, vaan meillä herätään 2-4h välein.
Imetys meillä on juurikin pojan tuliluonteisuuden vuoksi viel opettelun alla. Hän kun meinaa aina raivota rinnalla ja pienen painon vuoksi en oo kauaa uskaltanut häntä rinnalla huudattaa, jottei hän väsähtäis ja jättäis ateriaa syömättä sen takia. Mut onneksi herun hyvin pumpulle ja poju onkin täysin mun maidolla ollut lähes alusta asti. Mut eiköhän se imetys saada viel onnistumaan. Pitää vaan jaksaa olla kärsivällinen ja ennen kaikkea jaksaa pumpata sitä maitoa, mikä onkin etenkin öisin tooosi rasittavaa. Siis se et ensin syötät pojan tuttipullosta ja sen perään pumppaat silmät ristissä maitoa|O... Mut koen tän imetys-homman tosi tärkeeksi, kun en kyennyt mahassa kasvattamaan poikaa niin vois ees tän puolen hoitaa perinteisen kaavan mukaan.
Synnytyksestä sen verran, mulla tosiaan käynnistettiin pojan huonon kasvun takia synnytys rv35+3 29.2 ballongilla (eli siis kohdunsuulle laitettiin katetri, jonka päässä oli sellainen ns.tasku, joka täytettiin vedellä - mulla sinne laitettiin 40ml vettä). Tuolloin mulla oli kohdunsuu kahdelle sormelle auki ja kohdunkaula hävinnyt. Ballonki sai heti aikaan jomotusta ja sit muutaman tunnin kuluttua alkoi säännöllisesti supistella. Myös limatulpan osasia alkoi tulla. Supistukset oli tuolloin tuntuvia, mut ei mitään niin kipeitä, et olisin lääkitystä siihen kaipaillut. Koitin paljon käveleskellä, jotta saisin kunnolla synnytyksen käyntiin. Aika ajoin kokeilin vetää ballonkia alemmas (niin siis käskettiin tehdä) ja kyl se iltaa kohti aina vähän alemmas liikahtikin. Illalla klo23aikaan vessakäynnin yhteydessä se ballonki lopulta luiskahti pois ja sen jälkeen supparit vaimeni joksikin aikaa tuntuvuudeltaan ja tiheydeltään. Yö meni ilman kunnon unia, kun niitä supistuksia kuitenkin tuli edelleen 15-20min välein ja vaik ne ei kipeitä olleet, niin ei niiden kans kuitenkaan pystynyt nukkumaankaan. Aamuyöllä viideltä kävin sit vessassa ja sen jälkeen alkoi ne ihan oikeet synnytyssupistukset ja niitä tulikin 1-2min välein. Tuolloin kätilö tarkasti tilanteen ja olin auennut kolmeen senttiin ja päästiin siis lopulta synnärille. Synnärillä supistukset jatkui tosi tiheinä ja kovina, mut en kokenut niitä niin kipeinä, että tarvisin ilokaasua kummempaa. Ilokaasu ei tietenkään helpottanut siinä supistuksen hetkellä kipua, mut aina supparin jälkeen pystyin sen avulla rentoutumaan. Klo8.30 mulla puhkaistiin kalvot ja päästettiin lapsivesi tulemaan. Olin vähän pelännyt, et kivut yltyis kovastikin sen jälkeen, mut hyvin selvisin edelleen ilokaasulla kalvojen puhkaisun jälkeenkin. Oksitosiinitippa mulle kans laitettiin synnytystä nopeuttamaan - sen taisin saada aamupäivällä. Puolenpäivän aikaan mulla alkoi olla maha niin tyhjä (en ollut syönyt kunnolla mitään sitten edellisillan), että ilokaasu alkoikin jo oksettaan. Oksensinkin sit lopulta ja sen jälkeen en voinut enää käyttää ilokaasua. Sen jälkeen oli tosi hankalaa koittaa rentoutua suppareiden välillä ja tiesin, että se rentoutuminen olis välttämätöntä jotta aukeaisin täysin - tossa vaiheessa olin auki 5cm.
Lopulta nimenomaan sen vuoksi päädyin ottamaan epiduraalin - kivun suhteen olisin edelleen pärjännyt. Epiduraali auttoikin heti rentoutumaan ja päästiin ponnistusvaiheeseen n.45min kuluessa. Ponnistusvaihe oli yllättävän rankka, kun ottaa huomioon meidän poikasen syntymäpainon. Kovasti sai tehdä töitä ja lopulta 20min jälkeen sain ponnistettua itsestäni ysin pisteen pojan :heart:
Mulle tehtiin eppari, kun mulla ei mainannut paikat antaa muutoin periksi. Muuten ei tullut repeämiä. Sitä ihmettelin kätilöille, et miten olikin niin raskasta ponnistella poikaa ulos vaik hän oli niin pieni kirppu. Mut kätilöt meinas, et isompi raivaa sen tilan itselleen ja senpä vuoksi noin pientä vauvaa saa enempi puskea ulos.
Synnytyksestä mulle jäi tosi hyvä mieli. Toki epparihaava oli alkuun inhoittavan tuntuinen ja kipeäkin etenkin iltaisin oltuani päivän jalkeilla. Mut ihan hyvin silti voisin uudelleenkin mennä synnyttämään - kipu ei hirvitä mua ollenkaan. Synnytys kesti yhteensä 9,5h eli aika nopeaa toimintaa ensisynnyttäjäksi=).
Mies oli mulle tosi mahtava tuki synnytyksen ajan ja ihme kyllä mulla ei missään vaiheessa mennyt häneen hermot
Siinäpä siis vähän synnytystarinaa ja kuulumisia muutenkin.
En valitettavasti oo ehtinyt kunnolla palstaa seuraileen, kun päivät vierähtää niin nopeesti vauvaa syöttäessä, maitoa lypsäessä jne.
Mut toivottelen kaikille kovasti voimia viimeisiin odotuspäiviin/viikkoihin ja toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka:heart:
Tiijona & Ee 20vrk (nimi on päätetty, mut en viel uskalla sitä julkaista tääl, kun ristiäisiin on viel aikaa reilu 1,5kk)
ps.
Vauvis, mulle vois päivittää tonne etusivulle, et synnytys tapahtui rv 35+4=)