En ookaan pitkään aikaan kirjoitellut, välillä käynyt lukemassa juttuja. Jotenkin vain niin puhti poissa, tuntuu, ettei raskaus etene mihinkään suuntaan ja joka puolelta sataa stressin aiheita.
Sukunimi: Tosin lapsi on esikoinen, joten ei tule ongelmaa, että olisi eri nimisiä lapsia perheessä. Ei olla kuitenkaan miehen kanssa naimisissa vielä, ja naimisiinmeno todennäköisesti siirtyy usean vuoden päähän. Ongelmana siis, annetaanko äidin vai isän sukunimi. Itse oon kasvanu yh-äidin perheessä, jossa lapsilla äidin nimi, joten musta on luonnollista, että lapset on samannimisiä äidin kanssa. Otti sen nimen nyt sitten kummalta tahansa, niin toinen vanhemmista jää nimensä kanssa ns. ulkopuolelle. En toisaalta halua sitäkään, että lapsella on mun nimi, ja miestä kohdellaan jatkossa yh-äidin sängynlämmittäjänä. Mutta ite tuntuu pahalta olla eri niminen lapsen kanssa. Varmaan päädytään antaa miehen nimi, kun kuitenkin jossain vaiheessa on ajatusta häistä. Mutta hyvin ymmärrän, että uusioperheissä ongelma on vielä suurempi, kun omassakin yhden lapsen tapauksessa asiasta repii omassa päässään suuria ongelmia... x)
Etunimiä on varten on keräilty listoja nimistä, joista molemmat pitävät. Yksimielisyyteen ei ole päästy. Suurin osa nimistä on omaan makuuni liian lyhyitä ja nössöjä tai miehen makuun liian vanhankuuloisia.
Kulujen jakaminen menee meillä sillä periaatteella, kummalla sattuu olemaan rahaa. Itse en jaksa laskea kaikkea täsmälleen puoliksi. Ja toisaalta nyt ei oo kummallakaan ylimääräistä rahaa, joten kerätään tileiltä rahaa vuokran ja laskujen maksuun. Äitiysrahaa ei tarvitse itse paljoa laskea tai miettiä, minimi sieltä tulee. Kotona olen enemmän tai vähemmän vuoden vaihteeseen 2012-2013 asti, riippuu koulusta. Syksyllä joudun joitakin päiviä jo käymään, mutta luottaisin, että hoito järjestyisi joko miehen tai tuttavien avulla.
Neuvola oli taas tällä viikolla. Tuntui, kuin aika olisi loppunut kesken. Piti kysyä lentämisestä ja omasta flunssasta, mutta jäi sitten. Kaikki arvot olivat kunnossa. Oli jotenkin hassua, että kyseltiin, olenko parantanut
ruokavaliota. Olin itse vähän pihalla, pitäisikö sitä nyt jotenkin kummasti alkaa parantamaan? En mielestäni mitenkään epäterveellisesti edes syö, ja ns. kiellettyjä ruoka-aineita olen pyrkinyt välttämään paria poikkeusta lukuunottamatta. Kasviksia voisi tietysti syödä enemmän ja juoda maitoa. Mutta kun ei se maito mene tavallisena alas...
Äitiystakiksi ostin kirpparilta muutamalla eurolla hieman pidemmän mummo-toppatakin. Sitä olen nyt käyttänyt, näytän ylipainoiselta mummolta. Varsinaiset äitiystakit vain tuntuvat kustantavan kamalasti. Äidiltä sain lainaan kaksi untuvatakkia. Pitää enemmän talvella katsoa, mikä mahtuu. Kai se kasvattaa henkisesti, ettei voi aina niin kauniisti pukeutua. Sain sentään ommeltua hieman leveämmän trikoopaidan kauniista kankaasta, virkisti mieltä, että voi jotain kaunistakin käyttää.
JOULU!!! Joulu tulee!!! Olen enemmän jouluhössö kuin moni lapsista, ja odotan joulua taas. Välillä on mieli maassa, mutta piristyy, kun voi etsiä vanhoja joululehtiä kaapista ja selailla joulukortti- ja koristeideoita. :heart:
felina + pikkupulla 17+2