Kiitos :heart: onnitteluista! Ihan uskomatonta miten suloisen ihania nuo vauvat on ja niihin vaan koko ajan rakastuu lisää ja lisää :heart::heart::heart:
Mä oon myös mukana jos joku meille huhtikuisille järkkää vauvapinon. En myöskään ole FB:ssä.
Mun synnytystä ei kyllä ennakoinut mitkään merkit. Satunnaisia kipeähköjä supistuksia oli silloin tällöin. Ed iltana menin nukkumaan sanoen taas miehelle että menee vain aamulla töihin; tilanne stabiili ja "kuiva"
Yöllä heräsin todella napakkaa supistukseen klo 3.40 ja kun kävin wc:ssä havaitsin limatulpan menneen.. Valvoskelin pari tuntia mutta ei siitä sen enempää syntynyt. Aamu alkoi normaalisti ja vein pikkupojat kerhoilemaan. Kyselin siellä naapurilta varmuuden vuoksi onko tulevina päivinä kotosalla jos tulee äkkilähtö (vauva ei todellakaan kiinnittynyt niin oli napanuoran esiinluiskahtamisen vaara jos vedet menee). Hain pojat klo 12 eikä silloin vielä ollut sen kummempaa. Tultiin kotiin ja laitoin ruokaa mutta kas kummaa se ei maistunutkaan minulle vaikka herkullista olis ollut. Siinä kohtaa tuli pari muikeampaa supistusta ja lisää eritettä(ehkä vähän lapsivettäkin??) jotka havahduttivat minut soittamaan kauempaa lapsenvahdin valmiiksi jos yöllä tuleekin lähtö. Kello oli vähän yli kaksi. Miehellekin soitin että saa tulla kotiin kun se vesien meno tosiaan pelotti.
Siinä siten puuhasteltiin ja imuroitiin ja Waarikin tuli kuin lentäen paikalle niin ei enää jänskättänyt niin paljoa. Muutama napakampi supistus tuli muuten aika iisejä ja harvoin. Pakkohan se oli sitten lähteä näytille sairaalaan kun oli hoitajakin hankittuna ja pelko persiissä. Soitin Kättärille ja lupasivat että saan näillä oireilla mennä kun "anoin" lupaa ed kertojen perusteella. Autolla 15min sairaalalle yksi ainoa kevyehkö supistus saatiin aikaiseksi. Kyllä taas kerran nolotti monen lapsen äitiä "mennä synnyttämään", vähänkö ne siellä ajatteli että mitäköhän tuo täällä tekee kun haastattelivat siellä päivytyksen puolella eikä mua mikään vaivannut. No lupasivat ottaa käyrälle ja sinne sitten mentiin. Kello 19.50. Pari supistusta onneksi sain käyrälle aikaan ja kas kummaa VEDET MENI siellä 20.15 omiin housuihin
Kohdunsuukin 3-4cm auki! Siihen asti päästiin siis suht mukavasti. Kätilö kärräsi sitten siitä minut synnytysosastolle (jossa kuulemma oli juuri keritty purkaa sulku :O )sängyllä sen napanuora-asian takia. Sängyssä minun sitten pitikin pysyä suht makuulla loppuun asti. Eipä tuo haitannut.
Salissa otin ekat kunnon supistukset vastaa ihan vaan hengitellen syvään (!!)
Yhdeksän jälkeen ajattelin että mitäpä sitä kärsimään jos on se iki-ihana ilokaasukin valmiina käyttöön. Nappasin sen kouraani, mun parhaan ystävän :heart: Tässä vaiheessa pääsi mieskin jo vähän auttelemaan kun halusin kätensä puristettaviksi. Kaasulla pärjäsin hyvin vuoronvaihtoon, jossa olikin myös Opiskelija mukana. 21.40 Valmistelivat minut tipalla koska halusin spinaali/epiduraalipuudutuksen ja olin 6cm auki. Kymmeneltä sen jo sitten sainkin, onneksi oli anestesialääkäri noin nopeasti valmiina! Se auttoi supistuskipuun mukavasti noin tunnin verra. Silloin olinkin kymmenen senttiä auki mutta ponnistustarvetta ei ollut, eikä tullut. Tyttö edelleen keikkui jossain ylhäällä ja heilutteli vielä päätään ja potki kylkiluista vauhtia. Ihan kummaa
Kätilö antoi luvan ruveta vaan sitten ponnistelemaan vaikka tilanne tämä ihan sillä että katsellaan kuinka käy. Tämä 23.05. Ponnistin pari kertaa hurjasti, mut katetroitiin kun epäiltiin että virtsarakko pistää laskeutumiselle hanttiin ponnistin vielä hurjasti pari kertaa ja saatiin pää maailmaan. Imettiin vauvalta räät hengitysteistä (kauhea aika kun supistaa muttei saa "vastata" supistukseen) sitten lupa ponnistaa vauva maailmaan ja sieltähän se sitten luiskahtikin ihan itekseen klo 23.12 ! 8 pisteen tyttö
Paikat kuntoon vauva mahan päällä ja kun pääsi rinnalle vihdoin osasi homman heti ja on osannut siitä asti :heart:
Ensimmäinen yö kotona takana ja melkein hienosti meni sekin, kyllä tää tästä lähtee =)
Kuudes ihme
kera
tytön 4 päivää