tervehdys pitkästä aikaa kaikille mammoille. en ole päivitellyt tänne pitkään aikaan, ja laiskasti myös naamakirjankin puolelle jo joulukuun aikaan. nyt on vaan ollut niin raskas viikko, että en ole jaksanut. kuten kaikki varmaan jo tietävätkin, meille syntyi maanantaina 17.01.2011 klo 13.19 poika kiireellisellä sektiolla taysissa. olen elänyt ehkä elämäni pisimmän viikon tänään, kun tapahtumien kulusta on viikko virallisesti. kertoilen tänne vähän, miten kaikki lähti etenemään..
olin normaalisti perjantaina 14.pvä naistenklinikalla seitsämännessä verensiirrossa veriryhmäimmunisaationi takia. naikkarilla oli historiallinen päivä, kun samalle päivälle oli osunut kaksi verensiirtoa, omani oli vasta toisena, joten päivä meni pötkötellen sängyllä melkein kokonaan. itse siirto kesti tunnin paikat, koska napanuorassa oli huonosti kohtia, johon olisi ollut mahdollisuus pistää. ilman kummempia oloja pääsin kotiin siirron jälkeen.
lauantaina siivoilin kotosalla ja sen jälkeen menin illaksi/yöksi töihin baariin, valittelin vähän alaselkäni kipeytymistä ja polttelua mutta ajattelin sen johtuvan edellisen päivän makaamisesta kun tuota elopainoakin on vähän enemmän. yöllä jouduin vaihtamaan usein asentoa, kun kuumotus vain jatkui, mutta nukuin kuitenkin melko rauhakseltaan läpi yön.
sunnuntai-aamulla heräsin ja tunsin ensimmäisen menkkamaisen "puserruksen" myös alamahallani, kipua tuli säännöllisesti aaltoillen 5minuutin välein. sitten tajusin, että nyt kaikki ei ole kunnossa, koska nämä olivat supistuksia. (en siis ole synnyttänyt alakautta , joten siitä tämä typeryyteni ja hidas tajuaminen) sanoin miehelleni, että meidän täytyy lähteä käymään seinäjoella äitipolilla tarkistuttamassa tilanne. äitipolilta ei vastattu, joten puhelu yhdistyi synnytysvastaanottoon. selitin säännöllisesti tulevat supistukset ja että olin rv 28+1. puhelimessa neuvottiin juomaan vettä, joka auttaa laimentamaan hormooneja ja tulemaan sitten tarkistuttamaan tilanteen. lähdimme mieheni kanssa ajamaan sairaalalle ja supistukset jatkuivat tunnin ajomatkan aikana. sairaalassa pääsin heti käyrille ja ultraan sekä labra tuli ottamaan useita verikokeita. sisätutkimuksessa ei kohdunsuulla ollut tapahtunut mitään. käyrillä vauvan syke huiteli 175 tasoa kokoajan, ja oma sykkeenikin oli (muistaakseni) 120 tasoa. ultrassa lääkäri totesi olevan mahdollisesti jonkinlaisen infektion ja minut laitettiin heti antibiootti- sekä supistusten estotippaan. supistukset kuitenkin jatkuivat normaalisti 5minuutin välein estolääkityksestä huolimatta. muutaman tunnin tarkkailun jälkeen lääkäri tuli ilmoittamaan, että minut siirretään ambulanssilla taysiin. ennen ambulanssin kärryyn pakkaamista minulle annettiin toisenlaista supistusten estolääkettä suoraan pakaralihakseen ja minut kärrättiin autoon, mieheni lähti kotiin poikien luokse.
vajaan puolen tunnin jälkeen supistukset alkoivat uudelleen säännöllisiksi, joten siinäpä se matka taittui "rattoisasti".
taysissa minut kärrättiin synnytysvastaanottoon ja lääkäri teki uuden ultrauksen sekä sisätutkimuksen. poika oli täydellisessä perätilassa, kohdunsuulla ei edelleenkään mitään mutta supistukset olivat olivat alkaneet pehmittämään paikkoja joten veristä limavuotoa oli alkanut tulemaan. lisää verikokeita ja käyritystä. yksikään supistus ei näkynyt käyrillä, ja sanoinkin, että ne tuntuvat aivan alavatsalla, edellisten sektioarvien tietämillä. pojan syke käyrällä oli tasaista ja liikkeitä ei tuntunut juuri ollenkaan. ainoa liike, jonka tunsin, oli aina ennen supistusta, kun poika nousi vasemmalle puolelle käteni alle ja laskeutui takaisin, kun supistus oli ohi. synnytysvastaanotosta minut vietiin osastolle ja suonensisäistä lääkitystä jatkettiin. yö meni supistellessa ja unta sain joskus yhden jälkeen. olin liikkumakiellossa ja sänkyni vieressä oli metalliastia, johon kävin pissalla. ravinnotta olin ollut aamusta asti, kotona ennen lähtöä olin juonut kupin kahvia ja syönyt jogurtin, joten sain ravintoliuosta suoneen myöskin.
aamuun mennessä minusta oli otettu kaikki mahdolliset kokeet verestä, pissaa ja sukupuolitauteja myöten, tuloksetta. tulehdusarvot olivat nousseet hurjasti, 90 päällä olleesta nousua oli niin, että arvot olivat 195 antibiootista huolimatta. lääkärit alkoivat puhumaan raskauden purkamisesta, kun mitään muuta ei ollut enää tehtävissä. minut vietiin synnytyssaliin käyrille, ja pian lääkäri tulikin ilmoittamaan, että leikkaussali on varattu ja odotellaan vain, että edellinen leikkaus päättyy.
minua kävi katsomassa useampi lääkäri naistentautien, anestesian- sekä lastenpuolelta. kätilö valmisteli tarvikkeita ja vastasyntyneiden teholla valmistauduttiin pienen poikamme tuloon.
n. ko 13.00 tietämillä (ei tullut katsottua oikein kelloa) siirryin leikkaussaliin ja sain spinaalipuudutuksen ja leikkaus alotettiin. leikkauksen aikana olin aavistuksen huonovointinen mutten oksentanut, ja verenpaineeni oli todella matala, joten sain molempiin lääkitystä.
klo 13.19 syntyi kolmas poikamme (rv 28+2) 1015g, 36cm. en nähnyt tai kuullut poikaa, kun hänet vietiin heti pois. sikiökalvot ja lapsivesipussi olivat infektoituneet. minut kursittiin kokoon ja siirrettiin heräämöön. lastenlääkäri teholta sekä hoitaja kävivät kertomassa tilannetta ja tuomassa kuvia pojasta. poika oli hengityskoneessa ja sinivaloissa.
syntymän jälkeen poikaa oli elvytetty ja intuboitu 7minuutin ikäisenä, apgar-pisteet 3/2. (nämä kuulin vasta myöhemmin, ja ehkä parempi niin)
heräämöstä siirryin takaisin osastolle ja miehellekin kykenin vasta illalla ilmoittamaan, että meillä on kolmas poika.
mies otti tiistaina vapaapäivän ja tuli taysiin katsomaan minua. menimme yhdessä pyörätuolilla katsomaan poikaa teholle. miten pieni ja rääpäleen näköinen paketti. pojasta ei näkynyt juuri mitään ison vaipan, kanyyleiden, letkujen ja piuhojen alta. kasvoja peitti "aurinkolasit", mutta kaikesta huolimatta poika jaksoi liikuskella ja voi hyvin. yhden punasolutankkauksen poika oli saanut, joten lääkärit olivat tyytyväisiä naistenklinikan onnistuneisiin tankkauksiin, ettei immunisaatiosta olisi nyt enempää riesaa jo valmiina olevien vaikeuksien päälle.
perjantaina pääsin itse kotiutumaan, tulehdusarvot olivat viimein lähteneet torstaina laskemaan ja sain tipan pois. kaiken kaikkiaan olin 5pvää tipan jatkeena ja useampi kanyyli kerkesi mennä tukkoon. kotiinlähtö teholta oli raskasta, vaikka kovasti kotiin kaipasinkin isompien poikien luokse. mutta jokainen varmasti ymmärtää, millaista myllerrystä mielessä käy hormonien ansiosta. ja varsinkin, kun lapsi pitää jättää ja itse lähtee. vaikka kuinka tiedostan, että poika saa hyvää hoitoa ja vahvistuu, niin siltikin se sattuu niin kauheasti. itku tulee pakosti aina uudestaan ja uudestaan.
itse olen muuten kuntoutunut leikkauksesta hyvin, ja näin kolmannen kerran leikattuna tunnen olevani "veteraani". haava on aavistuksen kostea, koska jää ikävästi poimuun hautumaan. useilla ilmakylvyillä ja suihkuttelulla kyllä asettuu. huomenna on aika tikkausten poistoon.
tänään soittelin teholle, niin pojalta oli otettu nasaali pois ja hengitteli ihan itsekseen, hengityskatkoja ei ollut ainakaan vielä ilmaantunut, myös sinivaloista on oltu pois kohta 2pvää. painoa oli tullut vähän lisää, nyt koossa 925g ja kakkaakin oli alkanut tulemaan pikkuisia määriä. maitoa menee miehelle 4ml 3tunnin välein suoraan letkulla vatsaan. intuboinnissa oli putki tökkäissyt ruokatorveen, niin siihen oli tullut reikä jonka pitäisi korjaantua itsekseen muutamassa viikossa. tilanne siis tasainen toistaiseksi.
tuntuisi, että meillä olisi ollut tässä vastoinkäymisiä ihan "mukavasti", että voisi olla jo jonkun muun vuoro.. onneksi kuitenkin päästiin verensiirroilla näinkin pitkälle, että pojalla oli mahdollisuus jäädä edes eloon. kurjaa vain, että bakteeri pääsi suoraan kohtuun ja käynnisti synnytyksen, muutaman viikon olisi saanut vielä olla masussa. mutta näillä mennään.
nauttikaa te mammat masuistanne, jokainen päivä voi yllättäen olla viimeinen, jolloin potkut tuntuvat sisuksissa :heart:
yritän tännekkin päivitellä kuulumisia, kunhan jaksan.
heituska (nyt olisi 29+1) ja poika 6 päivää
