Heips,
Ja suurkiitos kaikille, jotka kommentoivat huolenaihettani vauvamme pienuudesta. Nyt kun on saanut nukkua asian päälle pari yötä ja vähän selvitellyt tilannetta, alkaa omakin mieli rauhoittua. Ehkä tässä tosiaan käy niin, että ollaan vaan tarkassa seurannassa ja lopulta syntyy sirpakan kokoinen poika. Se kai on todennäköisintä kuitenkin. Lisätutkimukset tulevat nyt sitten ajallaan, kun pääsen niihin ja sitten tiedetään muusta enemmän. On vain luotettava siihen, että 4D-ultra oli oikeassa ja istukassa ei ole vikaa.
Pojan pienuus tuskin minusta tai miehestäni johtuu... Olemme molemmat hyvin normaalikokoisia. Itse olin keskimittainen ja normaalipainoinen. Olin syntyessänikin normaali. Tai no, lyhyt ja paksu, mutta kuitenkin reilusti yli 3 kg. Mieheni on keskimittainen ja normaalipainoinen hänkin. Mutta kun tiedän enemmän, tulen kertomaan tänne kyllä.
Meille on tilattu Teutonian Spirit S3 yhdistelmävaunut (erillisellä vaunukopalla, turvaistuimella ja ilmakumipyörillä). Olen niistä enemmän kuin iloinen, sillä ne täyttivät kaikki vaatimukseni mitä mulla oli. Olihan ne hinnakkaat (900 euroa), mutta ajatus on kuitenkin säästää ne mahdollisesti toiselle lapselle myös. Ja yhdistelminä tulevat joka tapauksessa olemaan käytössä useamman vuoden.
Vaivoilta olen edelleen isolta osin säästynyt. Selkä (joka on jo valmiiksi hyvin notko) alkaa pikku hiljaa vähän vihoittelemaan, mutta koitan jumpata. Pystyn nukkumaan kohtuu hyvin (joitakin poikkeusöitä lukuun ottamatta) eikä lapsi tai pissihätä herätä öisin. Unet on lyhentyneet, koska aamulla on kyllä päästävä pian vessaan, mutta en ole onneksi joutunut monen kertomaan "keskiyön vessarumbaan" lainkaan.
Närästys kiusaa edelleen, mutta pysyy hallinnassa lääkkeillä. Vatsa on kasvanut mukavasti ja epämukvasti siten, että alkaa jo painaa keuhkoja: toisin sanoen tietyissä asennoissa on vaikeaa hengittää toisinaan. Sitten ei auta kuin vaihdella asentoja.
Jumppaa pitäs tehdä, mutta olen aika laiska tekemään mitään puuhia, jota vauvalehdissä ja -kirjoissa neuvotaan. En ole hoitanut lantionpohjanlihasjumppaa enkä hieronut öljyjä välilihaan. En ole varma uskonko niiden merkitykseen ylipäänsä tai sitten käy vain niin, että kadun laiskuuttani synnytyksen jälkeen vielä monesti ja kiroan saamattoman luonteeni.
Onko kellään näihin juttuihin kommentteja?
Lääkärinkäynti on ensi viikolla vasta, mutta tällä viikolla olin sokerirasituksessa. Se oli mun mielestä järjettömän tylsää puuhaa, enemmän kuin kuvottavaa. Vaikka se olikin helpompaa kuin olin kuvitellut, niin olihan se ällöä. Onneksi on nyt takana. Veikkaan tosin, että iltapalaksi syömäni pihvi pelasti sen, ettei se 12 h paasto tuntunut niin pahalta... Saa nähdä vaikuttiko miten sitten niihin sokeriarvoihin.
Huhtikuu onkin jännä kuu syntyä meidän palleroiden, siis säiden puolesta. Ainakin Helsingissä huhtikuu on juuri ratkaiseva kevätkuukausi siinä mielessä, että ilmat riippuvat pitkälti siitä millainen talvi ylipäänsä on. Ja toisaalta, huhtikuun alussa voi olla vielä luntakin maassa (tuskin kaduilla kuitenkaan täällä Helsingissä), mutta kuun loppua kohti mennessä, vapun tienoossa, voi hyvänä vuonna olla jo lähemmäs kesälämpötilat. Viime vuonna muistan, että otin kevättakin käyttöön huhtikuun ekalla viikolla ja kävelin jo silloin pikkukorkkareilla eli kadut olivat kuivat. Lunta oli kuitenkin paikka paikoin ja vauvoilla ois ollut syytä olla vanuhaalarit. Vappu oli myös aika viileä, vaikka lunta ei ollutkaan.
Mulla on silleen jännää, että laskettuaika on melko lailla keskellä kuuta. Vauva voi siis tulla suvulleen uskollisesti joko viikon-pari etukäteen heti kuun alussa tai sitten itsepintaisesti muhia masussa yli aikaa, jopa vappuun saakka. Jännää siis nähdä kuinka käy. Toivon tuota ensimmäistä itse kyllä.