Huhtikuun helmet 2011 **marraskuussa**

mulla taas mahan kasvu tuntuu pysähtyneen |O toisaalta ihan jees ...
issias meinaa vaivata täälläkin, iltasin varsinkin..
nyt vähä siivoilee rauhalliseen tahtiin- viikkosiivous itestään kestää sen viikon ja taas saa alottaa alusta|O

mar-i ja masuasukki 19+2

 

Tulin poksumaan :heart: 20 :heart:

Huomenna on rakenneultra heti aamusta.Sen tekee erikoislääkäri jolta saan (toivon mukaan) kyseltyä sit enempi tästä raskaudesta.Toivon kovasti ettei mitään ylläriä löydy kohdusta,istukasta tai napanuorasta.Vaan veret pääsis virtaamaan hyvin...Oon varmaan huomenna jännityksestä soikeena ja en tiedä pitääkö itkeä vai mitä :| Mies ei näillä näkymin pääse mukaan ultraan.Kovasti olen toivonut et pääsis ees tähän viimeiseen ultraan mut eipä sieltä töistä niin vaan vapaita oteta.Näkis mieskin meidän rakkauspakkauksen :heart:
Viime aikoina olen ollut väsynyt ja jaksaminen on ollut nolla.Eilen alkoi tuntua siltä että oisin tulossa kipeeksi.Päätä särki ja poskionteloissa tuntu painetta.3/4 lapsista on köhinyt ja ollut kuumeessa.
Mies tunsi ekat potkut viime vk:nlopulla.Masukki aloittaa jumppaamisen ku syön tai menen makuulle.
Aivan niin ku vauva potkis tonne selkäpuolelle välillä? Mietin et onko ne nyt sittenkään potkimista mitä siellä suunnalla tuntuu.Maha puolella taas ihan selvästi tuntuu potkut.


Valkyria ja Masukki 20+0

 

Heippa!
Täällä poksuu 19+0! mun mielestä kans vauvan liikkeet aina tuntunu ihanilta loppuun asti. Eilen neuvola,painoa tullut kamalasti,alusta jo yli 6kg.hemppa noussut ilman rautaa. Ja ei tää maha taida edes niin suuri olla kun sf-mitta vaan 16,kun ed. raskaudessa oli samoilla vkoilla jo 20,5! taitaa kuitenkin kohtu olla kovasti eteenpäin kallella,mainitsi tätikin et hyvin näkyy jo maha

 

ViVa Multa ei ees mitattu sf-mittaa viime vk:lla ku kävin neuvolassa.En tiedä missä vaiheessa ne täällä alkaa mittaamaan.Aikaisemmissa raskauksissa on mitattu jo rv18.
Omasta mielestä kohtu näyttäis olevan navan alareunassa.

 

Hei,

Varoituksena heti, että tää viesti ei ole iloisemmasta päästä. Eli jos joku haluaa välttää negatiivisia fiiliksiä, niin älkää lukeko.

Mä haluaisin kysellä, onko täällä yhtään äitä joka ei nauti raskaudesta? Mun on nimittäin rehellisyyden nimissä todettava, että mä en pidä tästä raskaana olemisesta yhtään. Niin moni asia on huonosti ja koko ajan tulee lisää ikäviä yllätyksiä. Paitsi että pää on sekaisin, on kroppakin sekaisin.

Alun 3 kk:n oksentelu ei tosiaankaan ollut hyvä startti koko hommalle, mutta luulen että oisin toipunut siitä mikäli se ois oikeasti loppunut. Vaan kun ei. Pahoinvointi jäi seurakseni ja syöminen hallitsee ja kontrolloi kaikkea olemista. Ei voi mennä, tehdä ja liikkua miten vaan, vaan kaikki on tehtävä suunnitelmallisesti ja syömisen ehdoilla, ettei pahoinvointi ylly oksenteluksi. Kyläillä uskaltaa vaan "turvallisissa paikoisssa", eli sellaisissa joissa pääsee helposti ja nopeasti tarvittaessa a) syömään ja b) oksentamaan.

Henkinen puoleni on hajalla. Mikään ei tunnu hyvältä, itkettää, vituttaa ja ahdistaa kaikki. Eniten oma olo. Fysiikka on päin peetä ja mikään ei tunnu omalta. Ei pään sisällä eikä kehossa. En hallitse itseäni millään lailla ja joka ikinen päivä ilmenee lisää asioita, jotka ovat (jos eivät inhottavia tai kipeitä niin vähintäänkin) epämiellyttäviä. Vauvan liikkeet on hyvä tuntea, se on tärkeää ja iloitsen niistä kyllä. Mutta eivät nekään ole minusta fyysisesti mukava tunne. Henkisesti enemmänkin.

Rohkenen myös epäillä, ettei olo tästä henkisesti tai fyysisesti viikkojen mukana tule ainakaan paranemaan. Lisää vaivoja, kipuja ja hankaluutta on tiedossa. Odotan huhtikuuta kuin kuuta nousevaa ja jos lapsi vain olisi valmis, voisin synnyttää vaikka heti. Tämä on ollut minulle kauhea pettymys: luulin aina, että raskaana oleminen on mukavaa, että sitä hehkuu, nauttii, iloitsee ja kokee suuria (hyviä) tunteita. Meillä niitä ei ole näkynyt. Mutta olen pettynyt. eikös naisen kuulluisi voida olla nainen, raskaana ollessaan?Tuntuu, että tämä ei sovi vain kerta kaikkisesti minulle, vaikka aina olen niin uskonut ja luullut: olen kuin luotu äidiksi. Vai olenko sittenkään? Minä nimittäin vihaan tätä. Siis raskaana olemista. Ellei tiedossa olisi sitä ihanaa palkintoa, jättäisin tämän osan naiseutta kokematta mielihyvin.

Haluan tätä lasta enemmän kuin mitään muuta. Toivon sydämeni pohjasta että vauvalla on kaikki hyvin ja hän syntyy sitten keväällä terveenä, niin kuin kuuluukin. Uskon myös, etät kaikki tämä inhottavuus ja paha olo on sen arvoista, ja enemmänkin. Lapseni on jo nyt minulle maailmankaikkeuden tärkein asia ja valopisteeni.

Onko kenelläkään muulla samankaltaisia fiiliksiä? Olen aika surullinen tästä. Tunnen olevani huno äiti tämän takia jo nyt.

Santtu ja rakas katkarapu 18+0

 

Santtu: :hug: Taidat stressata aika kovasti.. : /

Kävin aamulla sielä neuvolassa. Pississä oli ihan hivenen sokeria, niin vähä ettei plussaa kuitenkaan tullu, mutta enteileekö tämä sitte jotain? Ongelmia sokerien kans myöhemmin? : / Vaikka ei tuo vielä tarkoita mitään...
Muuten kaikki ok, painoa ei oo onneksi vieläkään juuri tullu. Hemppa ok (134, laskenu on kyllä jo). Sykkeet vaavilla huitelee 160 tienoilla.

 

Santtu: Noi sun tunteet on ihan normaaleja, kaikki ei nauti raskaudesta vaikka lapsi ois kuinka toivottu. Itellä oli noi samat fiilikset edellisessä raskaudessa. Olin koko raskausajan sairauslomalla ja suoraan sanottuna helvetin kipeä. Lääkärissä kuukauden välein eikä mitään vikaa löydetty. Koko raskausaika oli aivan kamala. Kamalinta oli se, että vauvaa oli tosi hartaasti odotettu ja pitkään tehty ja sitten en nauttinut yhtään. Oli kurja ajatella, että miehellekin jäi paskan maku suuhun koko odotuksesta. Lisäks tosiaan itketti, kun olin ihan varma että tuo toinen tulis olemaan viimeinen (ja siis miehen ensimmäinen) odotus.

Kaikki kivut hävis kuitenki syntymän myötä ja siitä kaikesta kivusta ja jatkuvasta vitutuksesta huolimatta tyttö on tosi rakas ja sen kaiken hankaluuden oon jo tavallaan työntänyt ajatuksista syrjään. Välillä tietty pelottaa, josko nuo samat kivut alkaa tässä raskaudessa myös. Mutta nyt ainaikin vielä ollaan selvillä vesillä.

Koita jaksaa!

J-t ja Murunen 18+2

 

Santtu :hug: halauksia ja voimia paljon!

Kuten J t sanoi,tuntemukset on ihan normaaleja.Mulla on aika rankka odotus ollut henkisesti.Sen on myös mies saanut tuntea :|
Oletko miettinyt et kävisit juttelemassa esim. neuvolapsykologin kans?
Mä kävin eilen juttelemassa.Liian kipeitä asioita on noussut raskauden myötä pintaan.Tuntuu etten "julkisesti" voi puhua koska ihmiset tuomitsee.Kaikki ei todellakaan ymmärrä miksen ole aina niiiiin onnellinen siitä että olen raskaana.
Olen nyt jo alkanut murehtia omaa jaksamista synnytyksen jälkeen.Kuten olen aiemmin kertonut mies on paljon ens keväänä ja kesänä töissä.Mulla ei oo oikein ketään jota voisin pyytää auttamaan lasten hoidossa.

 

Santtu82 Kaikki eivät nauti raskaana olemisesta, se ei ole mikään synti. Onneksi lopussa kiitos seisoo! Täytyy omien kokemusten pohjalta kuitenkin painottaa, että kaikki raskaudet ovat olleet erilaisia. Tämä menossa oleva on myös minulla ollut fyysisesti raskain pahoinvointeineen kaikkineen. Olenkin sanonut, että en jaksaisi yhtään tätä raskaana olemista, kunhan vain saisi heti sen lopputulokseen syliinsä. Toinen juttu onkin sitten tuo mainitsemasi henkinen huonovointisuus. Siihen varmasti on apua saatavilla, aivan kuten Valkyriakin ehdotti. Raskaus on aika mieletön juttu, ja siihen ladataan paljon ennakkokäsityksiä: posiitiiviselta puolelta otettakoon esimerkiksi klassinen "raskausajan hehku". Jotkut tietysti hehkuvat, mutta tämä ei valitettavasti ole tässä raskaudessa koskenut ainakaan minua, ellei sitten hehkuvalla tarkoiteta oksennukselta haisevaa haamua pyjamassa. Negatiiviisia ennakko-oletuksia taitaa sittenkin olla enemmän, koska vaikka raskautta ei edelleenkään luokitella sairaudeksi, se kuitenkin saa monet ei-niin-hehkuvat äitimammat jäämään sairauslomalle. Kysyisinkin sinulta Santtu, että liititkö raskauteen paljon ns. ruusuisia ennakkoajatuksia, siis ennen raskautumistasi? Mikäli näin oli, olet tainnut pudota kovaa ja korkealta... Toivon sinulle paljon helppoja päiviä raskauden toiselle puoliskolle, ja uskon, että voiton puolella olet jo kuitenkin! :hug:

Joku kyseli vauvanvaatteiden hankinnasta. Aika paljon on säästössä isoveljiltä, mutta nyt kun on ensimmäistä kertaa mahdollisuus ostaa vaaleanpunaista, niin aion sen totta vie tehdä. Ostin pari päivää sitten kaksi mekkoa, ja käyn hypistelemässä niitä tuolla kaapin perällä tasaisin väliajoin. Lisäksi äitini on jo aloittanut vaaleanpunaisten vaatteiden ostelun, joten minun tuskin tarvitsee ihan kauheasti itse hankkia vauvalle mitään...

Sellaista omanapaista valitusvirttä hiukan, että mulla tuli vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oksennus - siis ihan totta. Nyt soisi pahoinvoinnin jo loppuvan. Toisekseen mitään ruokaa ei tee mieli, syöminen on vain velvollisuus, joka täytyy suorittaa. (Joku muukin kirjoitti tästä aiemmin, mutten muista kuka.) Edellisissä raskauksissa syöminen on ollut silkkaa nautintoa.

Nyt arkisten askareiden pariin, heippa tytöt!

Allie81 ja Tipu 19+1

 

Santtu, voimia! Nuo tuntemukset on normaaleja niinkuin JT ja valkyria on maininnutkin. Menikö teillä kauan aikaa ennekuin tulit raskaaksi, jos saan kysyä? Ja Allie puhuu ehdottomasti asiaa :flower: Jos vauva-aikaankin lataa kovasti odotuksia, ruusunpunaisia ajatuksia ja "sitten kun se syntyy, helpottaa", voi myös käydä samoin. Tällöin pettymys on kova, eikä (mahdollisesti) rankkaa vauva-aikaa tahtoisi jaksaa, vaikka lapsi olis kuinka odotettu, toivottu ja rakastettu. Suosittelen lämpimästi myös neuvolapsykologia tai jollekin muulle taholle puhumista, ajoissa. Voi vaikeuttaa äiti-lapsisuhteen rakentumista huomattavasti, jos omat petyymyksen tunteet on käsittelemättä. Ja kuka sanoo, että raskaudesta pitäisi nauttia jos se on yhtä kärvistelyä. Ympäristöhän siihen luo paineet, samoin kun "äitiydessä onnistumiseen". Pitäisi olla niin ja niin täydellinen äiti ja esimerkiksi rakastaa lasta HETI syntymästä lähtien ylitsevuotavan paljon, täysimettää vähintään 6kk jne jne.
Hassua vaan, mä oon sikakipee koko ajan, mut jollain kierolla tavalla nautin tästä raskaudesta ihan erilailla ku ekasta.. ennen kortisonikuuria olin aika väsynyt tähän, mutta nyt ilolla odotan uutta pientä ihmistä meidän perheeseen, vaikka olo on jopa hirveempi ku viimeksi. Kipu on kivaa (siis toi oli huono vitsi)

Heituska Vedran Stefanovic on ihan mahtava lääkäri, ystävällinen ja mukava potilaille ja erittäin pätevä (joskus kun innostuu "mielenkiintoisesta tapauksest" saattaa vähän koheltaa )

(.) Täällä ei kanssa liikkeitä oikein tunnu, esikko mesosi näillä viikoilla jo ihan kunnolla, nyt ei oikeen vielä mitään kunnolla tunnu. Jotain pieniä hipasuja vaan. Migreenit jatkuu, eilen oli aivan järkyttävä särky, ei pystynyt tekemään yhtään mitään, hengittäminenkin melkeen sattu. Oisko jännitys vähän purkaantunut häiden jälkimainingeissa..nyt taas perussärky. Allie81, vaikka mulla ei pahoivointia tässä raskaudessa ole ollutkaan, oon satunnaisesti oksennellu, viimeksi viikko sitten :O

Iskiasvaivoja on ihmisillä ollu, sama täällä. Nyt ei tosin niin pahasti ku ei oo töissä. Viime raskaudessa käytin SI-nivelen tukivyötä, kuroi lantion kasaan, ei painanut mahaa, autto kipuihin. Respectasta ostin, voin suositella lämpimästi jos iskias alkaa enempi vaivaamaan.

Sf-mitalla ei näillä viikoilla ole oikeasti mitään merkitystä. Suositus on, että alettaisiin mittaamaan vasta rv 22 jälkeen..

Vielä ois edessä hääjuhlat osa 2 lauantaina. Pidetään kavereille pienet bileet ihan kotona. Tulee kyllä tupa täyteen ku reilu 20 ihmistä tungetaan kaksioon.. ja tarjoilut pitää värkkää, huoh. Kerran elämässä ajattelin vaan naimisiin mennä, joten enköhän mä jaksa.

Voikaa hyvin :heart:

Rouva rocket ja kakkonen 16+4

 

Minäkin mietin yhdessä välissä samaa kuin santtu että ei tää hääviä ole, varsinkin silloin alussa.
Olo oli huono useamman viikon, onneksi ei tarvinnut oksentaa, mutta se etova olo ja väsymys siihen päälle, ei kiitos.
Nytkin tuntuu vielä etten mitään saa oikeastaan aikaseksi, tekis mieli vaan maata ja teetätää hommat kaikilla muilla.
Työmotivaatio on nollassa myös ihan täysin.
Samoin petipuuhat, en ikinä ole ollut mitenkään suuresti aktiivinen mutta nyt täytyy sanoa että vedän pohjat sillä viimeksi on harrastettu seksiä kun tää mahakas sai alkunsa!!

Selkääni tahin taas heti aamusta ja soitin sitten lääkärille, sain loppuvkon sairaslomaa että josko se hiukan parantuis.

16+5

 

Kiitos J-t, Valkyria, Allie, Rocket ja Tikkipää.

Sananne lohduttivat minua suuresti, sillä tää olo on kauhea paitsi fyysisesti myös henkisesti. Etenkin, kun kuvittelin vielä pahimman oksentelunkin kourassa, että kyllä tää vielä iloksi muuttuu. Paremmaksi muuttui kyllä, tottahan toki kun ei tartte oksentaa, mutta iloksi? Ehei.

Tää on meidän eka lapsi ja tätä on yritetty hyvin pitkään. Olen saanut 3 keskenmenoa tätä ennen ja matkan varrella selvisi muitakin ongelmia raskaaksitulon kanssa. Tämäkin sai sitten alkunsa pienellä hormonituella. Sikäli varmasti tähän raskauteen on ainakin latautunut kovasti toiveita ja odotuksia, positiivisia lähinnä.

En sanoisi, että mulla on ollut poikkeuksellisen ruusuinen kuva raskaudesta. Mulla on yhteensä 10 siskonlasta ja kaveripiirini on hyvin lapsirikasta myös. Olen siis nähnyt sivusta jos jonkinmoista raskautta ja tiesin, että matkalla voi tulla ikäviäkin hetkiä. Kuitenkin on todettava, ettei kuvitelmani vastanneet todellisuutta. Ja negatiivisena yllätyksenä tuli sekin, että valehtelematta mulla on ollut tähän asti tuttava- ja sukulaispiiristäni raskain raskaus niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Kiitos neuvostanne ottaa yhteyttä neuvolapsykologiin. Minä en tiennyt että sellaista on olemassa tai että sinne pääsisi!!! Täällä meillä etelässä kun ei tosiaan pääse neuvolaan kun kerran ihan raskauden alussa ja seuraava kerta mulla olisi vasta vuoden vaihteessa. Se on ollut musta outoa alun perinkin, mutta nyt korostuu entisestään. Ilman tätä palstaa, en edes tietäisi että apua voisi tähänkin tilaan olla saatavilla!

Huonommuuden tunteet itseään kohtaan vaan pahentaa ainakin henkistä oloa. Ehkä fyysistäkin. Pettymys niin omaa kehoa kuin raskauttakin kohtaan on sekin oma lukunsa. Ja kaiken osaa sitten omassa päässään kääntää sellaiseen muotoon, että olen huono äiti. Mutta ihanaa kuulla sanojanne: että ei se raskaus ole kaikille kivaa. Ja että on muitakin. Ja että näinkin saa tuntea.

 

Voi sua Santtu, tuntuu niin epäreilulta kun ite oon päässy niin helpolla. Alussa oli oksentelua ja yleistä pahoinvointia aika paljon, mutta sitten ku se meni ohi, ei mitää. Toivottavasti sun oloki paranee jossain vaiheessa, toivon sitä todella. :hug:

Vauvan liikkeet tuntu joku aika sitten tosi voimakkaasti ja selvästi, mutta nyt muutamana päivänä ei oo tuntunu juuri ollenkaan. Pieniä hipasuja noin kerran päivässä. :O Tai sitten pikkunen on vaan kääntyny toiseen asentoon eikä sen takia tunnu.
Haluaisin tietää, tuleeko kellään muulla maitoa? Mulla tulee, ja paljon. Varsinkin makuuasennossa valuu ja muutenkin pitää pitää suojia koko ajan.

mmaarita ja pikkukulta 19+5

 

Santtu Mulle kerrottiin heti ekalla neuvolakäynnillä että jos siltä alkaa tuntua niin voi mennä neuvolapsykologille juttelemaan.Silloin sanoin et,ei kiitos.Nyt matkan varrella mieli muuttui ku tästä raskaudesta tuli riskiraskaus.Joudun käymään läpi parin vuoden takaista vakavaa sairastumistani.Pelkään uutta sairastumista koska raskauden aikana on kymmenkertainen riski sairastua.
Soittele seuraavalla soittotunnilla neuvolaan ja kysy onko mahdollista päästä juttelemaan.
Viime aikoina ku olen ollut jaksamisen äärirajoilla ni ei tää raskaus miltään hehkeeltä ole tuntunut.24/7 olen vaan väsynyt ollut ja hermot on ollut loppu.Pahimpina hetkinä olen miettinyt et mikä ihme sai mut tähän ryhtymään.Onneksi ku olen saanut levätä ni jaksan jo iloita raskaudesta :heart:

Joku kyseli et joko on vaatteita hankittu.Voin kertoa et minä höppänä menin ostelemaan hello kitty vaatteita vauvalle :ashamed: Lääkäri ja kätilö veikkas tyttöä.Sittenhän se sukupuoli on 100% varma ku vauva syntyy.Jos ei sit käydä siellä 4D ultrassa.

 

Täällä selvis ukko yt-neuvotteluista Iso kivi vierähti sydämeltä, mutta mun veli sai lopputilin

Joku kirjoitteli tuosta raskauksien erilaisuudesta. Ehkä just siksi mä olin niin älyttömän pettynyt tuohon toiseen raskauteen, kun eka oli ihan oppikirjaraskaus. Olin terveenä koko ajan ja ihan loppusuoralle asti jaksoin lenkkeillä ja touhuta, ei ollut liitoskipuja eikä supistuksia koko raskausaikana.Sitten tää toinen oli ihan toista maata. Se sai varmaan kaiken tuntumaan kaks kertaa pahemmalta.

Neuvolassa oltiin tosi huolissaan mun jaksamisesta ja miestä varmasti harmitti kokoaikainen valitus. Mun äitikin sanoi, että älä ikinä enää tee lisää lapsia, jos raskaus on tuollaista. Mut sitten mä päättelin, että ei voi toista kertaa olla noin kamalaa raskausaikaa ja päätettiin vielä yrittää. Ja ainakin vielä tosiaan näyttää hyvälle, vaikkei mun kipujen syytä koskaan löydetty, epäilyjä oli aina tyrästä lähtien....mutta kaikkea ei raskauden takia voitu kunnolla tutkia.

Eli tosiaan ihmiset on erilaisia, raskaudet on erilaisia ja varmasti kaikista tulee omalle lapsellen parhaita ja rakastavia äitejä riippumatta siitä, onko itse raskaudesta nauttinut.

J-t ja Murunen 18+2

 

voi Santtu

Kirjoitin jo pari kertaa pitkät pätkät....taivaan tuuliin

Joo se on huijausta että raskausaikana tulee joku mystinen automaattihehku. Meille jos tulee kolmas lapsi, se on mallia adoptio, sijoitus, tai todellinen iltatähti.
Kaksi raskautta oon nyt kärsinyt löystyneestä lantiosta, luista, si-nivelestä ja iskiaksesta. Nyt en ole kävellyt juurikaan kahteen kuukauteen. Tuskin kävelenkään vielä kahteen. Viimeksi viikon 30 jälkeen vaiva parani. Joka raskaudessa se kuitenkin tulee vaikka muut vaivat vaihtelisikin. En pysty hoitamaan taaperoani, enkä kotiakaan. Se v*tuttaa kyllä.
Viime raskaudessa mä itkeä vollotin puoleen väliin asti. Hormonaalista =)
Kun kakara kasvaa, toivon että hän ei ole samaa vauhdikkuustyyppiä isoveljensä kanssa. Ettei tarvitse syödä useampaan kertaan ja että kylkiluut säilyisivät ehjinä. Ja että lapsivettä olisi normaalimäärä ettei hiekkatiellä autossa istuessa käy valtamerialtaan hölskymä käymään hankalaksi.
Koko ajan kovia särkyjä, heikotusta ja tähtiä näkevänä mä vannon koko ajan että ei enää ikinä. Vika on vain siinä että aika kultaa muistot. Tosin ehkä tästä viisastuneena sitten ensi kerralla TODELLA PAINAVASTI HARKITSEN, hankkiudunko raskaaksi. Ei ainakaan pitkään aikaan. Hullua kyllä, tykkään isosta mahasta, mutta sivuoireita vaan on liikaa.

Kotilohikäärme + Wilbert(-ina) 19+3

 

Mulle taas raskaus aika sopii paremmin kuin hyvin!! Olen elämäni kunnossa, paino on pudonnut nyt 9 kiloa, kymmenes kilo vähän soutaa ja huopaa ees taas... Oloni on kaikin tavoin positiivisempi ja valoisampia.... Voisin olla aina raskaana...

Toivon teille joille raskaus ei oikein "istu" paljon jaksamista!!! Mulla tuo on normi tila silloin kun en ole raskaana... :-/ Silloin särkee, kolottaa ja vaikka ties mitä... Mutta en halua murehtia niitä juuri nyt! Nyt nautin.....

lysti 20+1

 

Moikkelis!

Kävin eilen neuvolassa ja nyt sain kuunnella niitä sydänääniä <3 ihanaa oli kyllä <3 Mua pelotti aluksi ihan hirveenä että jos niitä ei löydykään ku näin unta että mun mahakaveri olikin kuollu mahaan ;( Mutta onneksi oli vain unta Viime neuvola käynnillä joka oli noin kaks kuukautta sitten niin oli tullu lisää vaan PUOLI KILOA?!?!? miä ihmettä vaikka mun maha on jo iso niin vaan puoli kiloa... omituista

Mä en yhtään tiiä miltä sen pitäs tuntua ku se vaavi riehuu siellä mahassa :S Ku oon tuntenu nyt pari päivää jotain ihmeellistä, mutta en tiiä onko se vaan mun mahan omaa show´ta... No kai ne tästä kohta selviää mikä on mun omaa ja mikä vaavin meteliä

Mä oon ostanu jo kuukausi kaks sitten sellaset sukat jossa luki että i<3Dad ja i <3 mum Ne oli niin suloset niin oli pakko Muuten en oo mitään ostanu ku ei tuo mun ukko anna D Yrittää mua toppuutella ku menisin ihan sekasin ja ostaisin kaiken mikä ois söpöä Me ei aiota kysyy sitä sukupuolta että sokkona mennään niin pitää ostaa molemmille sopivia värejä. Mun tätillä on kyllä meijän suvun kaikki vauvan vaatteet tallessa ku niilläkin on tietääkseni yritys pällä niin pitää kysyä jos sais niitä tai edes osan ku niitä on puolen suvun lasten kaikki vaatteet siellä D

Hyi mäkin oksensin eilen ku rupes taas pyöryttään :S En ymmärrä mikä on ku vähintään kerran viikossa tulee kunnolla olo että taju lähtee :s Hävetti ku olin työharjottelussa justiinsa ja en oo sanonu mitään että oon raskaana niin kattovat mua ja sanovat että jos oisin ollu tutumpi niin oisivat vähän mua kiusannu katoin vaan lattialle...

_Mariah ja mahakaveri 16+3

 

merkkailen :wave:

 

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Lukemassa oon kyl päivittäin käyny mut oma olo huopaa eessuntaas niin kirjottelu on jääny.

Ja tosiaan ei ole mitenkään epänormaalia tuntea tunteita laidasta laitaan raskausaikana!! Ja jokaisesta tulee varmasti hyvä äiti huolimatta siitä onko nauttinut raskausajasta vai ei!! Voimia vain hirmusesti!!! Se ihana pieni nyytti mikä huhtikuussa saadaan syliimme korvaa kyllä kaiken kärsimyksen ja mielipahan!!!:heart:

Issiaksesta: Tuolla aikasemmin jo kirjottelinkin että itse kärsin tästä kyseisestä vaivasta!! Esikkoa odottaessa olin sairaslomalla 2 viimeistä kuukautta ennen ku mammaloma alko, juurikin issiaksen vuokse! Nyt tämä vaiva tuli kuvioihin jo näin aikaisin. Se ei todellakaan ole mikään mukava vaiva. Itsellä se on niin paha että jalka pettää kokonaan alta yhtäkkiä ja koko vasenta jalkaa särkee, mutta ennen kaikkea vasenta kankkua!! Liikkeelle lähtö on yhtä tuskaa, jalalla ei pysty varaamaan ollenkaan aluksi. Toistaiseksi oon töissä viel käyny ja aijon siellä olla niin pitkään kun vain suinkin pystyn. Onneksi mun työ ei ole enää niin fyysistä ja voin vältellä turhia nostamisia. Mutta tätä menoa joudun saikkua viel jossain vaiheessa hakemaan ja luulempa että sen jälkeen ei töihin enää kykene ennenki mammaloma jälkeen.

Omaan oloon ei siis kummempia, paitsi toi samperin issias. Liikkeet tuntuu välillä tosi hyvin ja useasti päivässä, mutta sitten on taas niitä päiviä kun liikkeet on vähäisempiä... Ja tiedän että tässä vaiheessa moisesta ei tarvitse huolestua, mutta mulla kyl hormoonit tekee tehtävänsä ja stressaan kaikista asioista aika helpostikkin...:vampire:

Ihania lumisia masunkasvatus päiviä kanssasisaret!!

liinukka83 ja mytty 18+0 POKS POKS POKS:heart:

 

Santtu82 jaksamista sinulle tunnemyllerryksessäsi :heart: kuten kaikki edellä kirjottaneet ovat kannustaneet, kaikki tunteet laidasta laitaan ovat sallittuja. itsellä kakkosen odotuksen aikana, kun ongelmat alkoivat, suodatin kaiken informaation kykenemättä kommentoimaan juuri mihinkään mitään viimeisten viikkojen aikana. kuulin jatkuvasti lausetta "kaikki menee hyvin", johon olen nyt jo niin täysin vittuuntunut, vaikka sillä hyvää tarkoitetaankin. uskallan nyt jo ehkä asiasta puhua julkisesti, mutta kakkosen synnyttyä, en saanut häneen alussa minkäänlaista sidettä. poika oli mielestäni karkeasti ilmaistuna ruma lapsi, vaikka vastasyntyneet ovat mitä ihanampia nyyttejä! miehelleni itkin, että mikä minussa on vikana, kun koen vastasyntyneen niin negatiivisena. sektion jälkeen olin jotenkin sekaisin, kun sekoitin vauvan esikoiseemme, jota poika jonkin verran muistutti, muttei kuitenkaan "riittävästi". äiti-lapsi-suhde kehittyi vasta pojan päästyä valohoidosta, ja kotiutuessamme viettämään tylsää vauva-arkea. rakastan lastamme yli kaiken, ja pelkäsin, että olenko menettämässä viimeisetkin järjenrippeeni, kun en koe onnellisuutta vaan kauheita ajatuksia vastasyntyneestä. itsellä stressin purkautuminen taisi aiheuttaa kamalan tunnekuohun, josta ajatukset johtuivat, joten lapsen saamisen jälkeenkin voi olla tuntemuksia laidasta laitaan. näin ainakin omalla kohdallani. :hug:

sitten omaa napaa tännekkin. tänään sain puhelun naistenklinikalta, vauvalle aloitetaan punasolutankkaukset 26.pvä. alkaa taas henkisesti raskaat ajat, kun aina varmuuden vuoksi pitää varautua siihen, että jos joku meneekin pieleen.. ja eniten surettaa ero lapsista, vaikka pääseekin samana päivänä pois, jos komplikaatioita ei ilmene. lisäks oon kyllä niin avuton junien ja ratikoiden kanssa, että ihan hävettää! :ashamed: mutta kyllä varmaan opin käyttämään kaikkea, kun kerran on pakko tiistaina tosiaan pitää vielä käydä verensiirron soveltuvuuskokeessa, ja sitten torstaina lähden helsinkiä kohti, tämä viikko pitää vaan olla ja nauttia kotona.
kieltämättä kyllä pelottaa, kun taysissa lääkäri soitti ja informoi tätä helsingin kolleegaa, niin hän kertoi, että yhdelle äidille on tehty napasuonipunktio näillä "pienillä" viikoilla.
lisäksi kun murhetta ei muuten olisi, niin tosiaan istukka on takaseinässä, kohdunsuun läheisyydessä, joten pistäminen on vielä vähän vaikeampaa. pitää vaan yrittää kasvatella masua mahdollisimman pitkälle, että vauvalla ois paremmat mahollisuudet selviytyä ja tietty paksumpi napanuora, johon osua.. kyllä tämä tästä, aina voi kuitenkin mennä VIELÄKIN huonommin

heituska 19+3

 

Jee puoliväli saavutettu. Tästä eteepäi se on aina päivä lähempänä loppua ku alkua

Alaselkää on alkanu särkee nyt pari päivää sitte. Semmone viiltävä kipu ku koittaa kävellä. En tiiä mitä on mut kai sitä neuvolassa vois kysyä. Veikkaisin et painopiste on muuttunu nii paljo et vaikuttaa sit ryhtii ja selkään sen takia..

Viikon päästä on ultra ja päästään katsoon pientä <3

 

Heih,

Sain varattua nyt ajan neuvolapsykologille. Harmi vaan, että sain tietää tästä mahdollisuudesta näin myöhään. Sillä tottakai aikoja oli rajoitetusti saatavilla. Sain ensimmäisen mahdollisen akuuttiajan ja se on ensi viikon perjantaina. Ja sitä seuraavana maanantaina mun pitäs palata duuniin... Että hirveästi en ehdi asioita käsitellä ennen töihin paluuta, joka on yksi ahdistukseni syy (näiden suurempien joukossa).

Mutta aika on. Onneksi. Tuntuu hyvältä.

 

Aiemmin jo kirjotin mut kai se jäi lähettämättä kun en ainakaan huomannu täällä...

Hyvä santtu että sait nyt sen ajan. Kyllä sä pärjäät. Ja loppujen lopuks on ehkä ihan hyvä se töihin paluu kun olet jo niin kauan ollu omissa oloissas. Varmaan tuntuu kummalta mut siitä se lähtee kun saat muutaki tekemistä ja normaali rytmi alkaa :kiss:

heituska toivottavasti kaikki menee hyvin siellä naikkarilla sit!

Mulle on tullu yks oire joka oli viime raskaudessa myös mut en sitä jotenki odottanu... En saa henkeä kunnolla muutenku roikottamalla mahaa jalkojen välissä. Ja kun ei oo istuma työ niin se on hieman hankalaa... En nyt sit tiiä mitä pitäis tehä. Pitääks mun vaan soittaa lääkäriin et pitäis jäädä kotiin kun en saa nyt oikeen henkeä?! Eihän sitä voi tutkiakkaan mitenkään ja henki kulkee sit taas huhtikuun lopussa
Ennen tälläsillä vaivoilla ei ollu niin merkitystä kun olin kotona mut tää on eka raskaus ku oon töissä ni kaikki jutut on niin olevinaan hankalia.

 

Santulle halit! Hyvä, että uskallat puhua asioista! Niin kuin muutkin ovat jo kommentoineet, kaikki tunteet ovat sallittuja!

Heituskalle tsemppii!!!

Tulin vaan poks-poks-poksumaan!
Hennu ja Bertta (18+0)