tervetuloa
taikatimjami ja
termari :flower:
InnoM mäkin muistan sut, onnea uuteen yritykseen! toivottavasti pääset pian taas odottavien joukkoon, ilmoitteletko sitten plussakuulumisia?
unea joo, kieltämättä itteäkin naurattaa mun ajotaidot. on niin paljon muuta stressiä, että onneksi tässä "uhrina" oli vaan pelkkää peltiä. täytyy kyllä kehua tuota meiän farmaria, ku koville joutuu, eikä tuu muuta ku muutama hassu sotanaarmu
Sinnlos me asutaan
liinukan tavoin pienellä paikkakunnalla maalla, taitaa olla vielä pienempi, ku asukkaita on alle tuon 3000
täältä ollaan miehen kanssa molemmat kotoisin, niin ei käynyt mielessä, että muualta asuntoa katseltais. ensin asuttiin kunnan vuokrakämpässä, 58neliöinen rivarikaksio, melki 5 vuotta ja oli vähän ahdasta neljästään. kesällä löydettiin unelmien koti, 120neliöinen omakotitalo omasta rauhasta, mutta kuitenkin keskustan tuntumasta (keskustaan n. puoli kilometriä) tässä ollaan nyt melki 5kk asusteltu ja lapset on tykänny, kun tilaa on reilummin.
meillä on täällä melki kaikki mummot ja papat aivan kivenheiton päässä, vaikka muuten tälläinen pieni paikkakunta välillä ahdistaa, kun kaikki tietää toisten asioista ja niistä päivitellään jopa kassalla
omaa navasta sen verran, että tänä aamuna sain taas järjettömän vitutus-kohtauksen, kun neuvolatätini oli laittanut aamutuimaan tekstiviestin, että pitää soittaa hänelle. nukumme lasten kanssa aina 9 asti aamulla, jos ei ole neuvolaa tai muuta ohjelmaa, niin viesti oli tuolloin jo tunnin vanha, ennenkuin reagoin edes siihen. soittelin neuvolaan, ja tiedustelin tädin asiaa. hän oli vasta tänä aamuna aloittanut soveltuvuus verikokeideni tarkastelun ja käynyt labrasta kysymässä niiden onnistumista. labran väki oli meinannut, että huomenna otettavien kokeiden tulokset eivät välttämättä kerkeä helsinkiin perjantaiksi, joten minun olisi pitänyt puhelun aikaa olla jo naapurikunnassa labrassa otattamassa kokeita, mikä ei tietenkään onnistu, kun ei ole autoa tai lapsenvahtiakaan.. voi perse. tämä on täysin neuvolatädin säätämisestä johtuvaa sotkua, kun alunperin kokeet oli määrätty taysiin, mistä ne varmasti kerkeävät. täältä otattaessa veriputkilot kiertävät käsittääkseni kahden sairaalan kautta, josta ne ohjataan oikeaan paikkaan helsinkiin tutkittavaksi. nyt onkin sitten mukava mennä perjantaina toimenpiteeseen, jos tulokset eivät jostain syystä ole kerinneet tulemaan, niin olen siellä turhaan. ja kyse ei ole siitä, etteikö neuvolantäti olisi kerinnyt asiaa tutkimaan, kun hän on asiasta viikon jo tiennyt. mutta asioiden järjestelykyky ei vaan kuulu hänen vahvimpiin puoliinsa selvästikkään. hän lupaili kyllä, että labran väki kiirehtii saatuaan näytteeni, että toivottavasti kerkeävät.
muutenkin on raskasta elää viikko kerrallaan, kun ei tulevasta tiedä, niin sitten tulee lisää päänvaivaa tälläisistä taliaivoista. perhanan perhana, savu nousee korvista.
heituska 20+2