Huhtikuun Helmet 2011 **MAALISKUUSSA**

Noniin. Äitipolilta palauduttu. Mennessä vauva oli poikittain, ultrassa ihan nätisti perätilassa, sitten se käännettiin. Oli muuten inhottavaa mutta kääntyihän se. Nyt vaan ootellaan että pysyykö se. Potkut tuntuu ylhäällä vielä. Puolentoista tunnin käyrä oli oikein mallikelpoinen, joskin vauva karkasi koko ajan. Annoin silti kääntää vaikka olin päättänyt ettei tuu kauppoja, mutta en mä leikkaustakaan halua. Kun siitä tokeni niin ei se niin paha ollut. Nyt vaan sit kytätään liikkeitä tarkasti. Ja mä alan vaikka nukkumaan istualtaan etten vahingossa selälleni mene enää ikinä kun se tollasia voltteja kerran aiheuttaa.

Siinä kun lääkäri sitä pyllynpaikkaa ultraili niin voisin melkein pääni pistää pantiksi että sieltä sojotti kaksi niin pyöreää kivestä ettei niitä hyvällä tahdollakaan voi erehtyä luulemaan miksikään muuksi. Näyttäisi siis siltä että esikoinen saa selkeästi pari vuotta nuoremman kaksoisveljen. Ihan samat temput samoilla viikoilla. Edellinen vaan kääntyi niillä akuneuloilla, mutta tälle niitä varmaan koitettiin viikkoa liian aikaisin =)

 

liinukka83 kyllä minäki ootan että saan normi kroppani takasin ja että pääsen liikkeelle kivutta
eikä mulle tule tästä edes huono omatunto niin ja pahoinvointi tullu mulle kans uutena oireena, kestää pari tuntia ja loppuu, ällöä silti.

chilipapu tutulle kuulostaa tuo. itteäki aivan naurattaa kun päikkäreitä saa ottaa pitkin päivää, mutta muuten ei jaksa, yöt menee kipuja kuunnellessa

karoliina83 toivottavasti kaikki menee hyvin, itsekkin raskausmyrkytyksen kokeneena tiiän ettei sen kanssa ole leikkimistä. synnytyksen jälkeen sain useita kouristuskohtauksia ja makasin teholla 2vrk tiedottomassa tilassa, onneksi selvisin hengissä.

Viime yönä oli taas tosi voimakkaita supistuksia monta kertaa mutta niin ne aina vain vaimenevat. Himpun verran jännittää mennä nukkumaan illala, että josko tänä yönä tulee lähtö.
Kaupassa juuri kävin ja piti monta kertaa pysähtyä kauheiden kipujen takia alapäässä ja lisäksi supisteli, ei oo herkkua enää shoppailukaan.

Nyt on kyllä sen verran väsy ettei keksi mitä piti sanoa..Jaksamisia kaikille

ElliLei rv.36+4

 

kotilohikäärme Mukavia uutisia, olipa kiva että saivat käännettyä ja toivotaan nyt että pysyy oikein päin. Kyllä ne pojan vehkeet tunnistaa aika selkeästi, mullekkin tulossa kolmas poika

 

Allie81 Joo, oon ihan ihmeissäni, kun on näin hyvin pysyneet vauvat mukana. Alkuun olin tosi huolissani, kun joka paikassa toitotettiin ennenaikasen synnytyksen todennäköisyyttä. Nämä ei ees anna mitään merkkejä tulostaan. Hyvä kun olen edes yhden, pari supistusta tuntenut ja kohdunkaulakin on ihan hyvän pituinen ym. Vauvat on kuitenkin jo viime viikon ultran mukaan noin 2500 g per lärvi, joten ei enää ihan pikkasia. Tässä hirvittääkin, että kuinka isoiksi ne kasvaa! Viikkoja on tällä hetkellä 35+2.

Täällä on kyllä semmosia "kauhutarinoita" aina välillä, että hävettää, kun on valittanu niin paljon tästä olostaan. Esim. kun raskausmyrkytyksistä, pahoinvoinneista ja keskenmenoista puhutaan, niin tulee semmonen olo, että mitäs mä tässä valitan. Aikamoisia sissejä ootte, kun ootte jaksanu ja jaksatte! Respect!

 

karoliina83 kovasti täältäkin voimia, toivottavasti nyt mahd.pian käynnistäisivät!

donnanen tsemppiä myös sulle matkaan, jollei pikkuinen ole sitten jo tullut maailmaan!

kotilohikäärme peukut myös pystyssä, että nyt ei vauva enää kauheita voltteja heittäisi.

Mulla myös ollut vattassa aika hiljaista viikonlopun aikana. Eilen illalla kuitenkin vilkastui ja tänään on ollut jo taas vähän vilkkaampaa. Neuvolassa kävin äsken myös ja siellä kaikki kunnossa. Painoa on tullut vähän reippaammin :ashamed: mutta empä ole kyllä moneen viikkoon enää kunnolla liikkunutkaan. Mitä nyt sitten noiden lasten perässä. Että kyllä odotan kanssa taas sitä, että pääsee kunnolla liikkumaan ja lenkkeilemään.
Sf-mitta mulla menee edelleen siellä alakäyrillä, oli nyt 31cm, mutta tasaisesti on kuitenkin kasvanut. Vauva vielä ylhäällä, että en kyllä millään usko että tässä ihan hetkiin lähtöä tulee. Eikä kyllä tarviikaan, koska on vieläkin noi vauvan jutut vähän vaiheessa. Että eiköhän tässä vielä helposti se kolmisen viikkoa mennä sinne lasketun ajan paremmalle puolelle...

Jännityksellä odottelen seuraavia vauvauutisia :heart:

Adrianna ja kirpputyttö 37+2 :heart:

 

Kyllä mä kans odotan sitä että saa oman normaalin itsensä takaisin. Vaikka tää raskaus onki ollu helppo ja olen nauttinu raskaudesta, ni onhan se silti helpompaa olla ilman isoa mahaa ja kun vois syödäkin normaalisti. Normaalikokoisia annoksia tökkimättä.
En voi kyllä ymmärtää niitä, joilla on raskauskuume ilman vauvakuumetta. Eihän tässä ois mitään järkeä jos ei tuloksena olis ihana pieni vauva.

Jokos niitä vauvauutisia pian taas tulee, vaikuttas siltä.

 

Mukavaa kun täällä alkaa jo naisilla "tuntua" ja tapahtua. Saadaan vauvoja lisää tähänkin pinoon <3 Tsemppiä kaikille koitokseen!

Ihan samoilla linjoilla mennään täälläkin kuin moni muukin. Kuullostaa teidän tarinat siltä kuin olisi itse ne kirjoittanut: huonosti nukutut yöt, kuumotus, nivuskivut, lenkittömyys jne. Minä myös kaipaan valtavan paljon omaa kroppaani takaisin!!! Kävin tossa tänään vaa'alla ja ei voi kun kauhistella niitä lukemia!! Harmittaa vielä se, että en ole mitenkään suuremmin edes herkutellut ja meillä syödään pääasiassa kotiruokaa. Silti vaaka näyttää joka kerta aina vaan enemmän ja enemmän... Kamala olo asian vuoksi....

Onko muilla tullut pelkotiloja sen suhteen, että sattuisi jotain vauvalle? Minä olen huomannut itsessäni sen, että mietin liikkeitä koko ajan ja pelkään jostakin syystä, että kun on jo näin pitkällle päästy ilman suurempia ongelmia niin, nyt se kaikki vietäisiin pois. En tiedä mistä se johtuu. Tietysti olen päivät yksin kotona ja ei ole kun aikaa mietti kaikkea, ehkä tarpeetomia asioitakin! Ärsyttää kun on saanut itselleen kehiteltyä tälläisenkin "vaivan". Ajattelin ottaa asian esille neuvolassa tällä viikolla. Kyse ei kuitenkaan ole synnytyspelosta.

-Siffis ja Pimpula rv 36+5-

 

Siffis Mulla kans tullut pelkoja, että vauvalle sattuis vielä viime metreillä jotakin. Ehkä syynä se, että viime viikolla vauva liikkui niukasti, piti herätellä. Nyt onneksi touhuaa taas kovasti. Koivet sillä on kasvanut kun nyt se työntää niitä tuonne oikealle puolen kylkiluiden alle. Tosi tarkasti kuitenkin tulee päivittäin ja yölläkin seurattua liikkuuko.
Kyllä kieltämättä välillä on sellainen tunne, että on ihan kiva pian saada oma kroppa jotakuinkin takaisin, mutta kyllä mä tästä pallomahastakin nautin. Jos nyt käy niin, että sitä neljättä ei innostuta tekemään
karoliina83 toivottavasti käynnistävät pian, ettei raskausmyrkytys mene pahemmaksi. Yhdellä siskoistani oli kaikissa kolmessa raskaudessa raskausmyrkytys. Ei ollut herkkua :|
donnanen Onnea synnytykseen :wave:
äizikkä varmaan pian tulee kertomaan vauvauutisia
Kotilohikäärme jospa poika nyt pysyisi pääalaspäin eikä enää heittelisi voltteja.
Mistäköhän nää pahanolon aallot johtuu? Muillakin kuulostaa olevan huonovointisuutta. Onko se vaan sitä, että kohtu painaa vatsalaukkua vai mitä.
Mun olo ennallaan. Ei supistuksia, ei pahoja liitoskipuja. Alaselkää juilii ja lonkkia, mutta ei niin, että se juuri rajoittais muuta kuin nukkumista ja siivoamista. Liikkuminen on kyllä hidasta, mutta pari kilsaa tulee päivittäin käveltyä pienissä erissä. Ei tunnu pahalle. Pitempiä lenkkejä ei kuitenkaan voi tehdä kun tulee niin kauhee pissahätä. Kilometri kerrallaan Nyt sitten olen yrittänyt hyödyntää tätä joutilaisuuttani siivoamalla keittiön ja kodinhoitohuoneen kaappeja ja laatikoita. Pian toivottavasti jo on kädet täynnä työtä vauvan hoitoa

 

Tässähän alkaa jännittää jo muitten puolesta .
Nereida, mulla ihan samalta kuulostavia kipuja mm häntäluun tienoilla viikko takaperin. Nyt on liitoskivut niin järkyttäviä, ettei oikein pysty paikallistaan.
Näitten kipujen takia mie kans haluan ehdottomasti ja PIAN vauvan pään ulos tuolta sisälantiosta!! Ei kirjastoreissua pystyny aamulla ongelmitta tekemään. Autoon istuminen ja varsinki sieltä pois nouseminen jo ihan liian tuskallista. 1,5vk muuttoon ja jos vauva ei oo vielä silloin kainalossa niin ei auta ko istua ensimmäiselle penkille, jonka saavat uuteen asuntoon roudattua, ottaa glorian koti kouraan ja mehua viereen.. Jospa se muutto sillä hoituis .

Oon huomannu kokoajan alitajunnassa miettivän päivän aherruksissa vauvalle paikkaa.. kun lähen pyykkituvalle ja mies lukee koulujuttuja sohvalla, huomaan ajattelevani, että vien vauvan isälle... hassua . Vissiin sitä on näitten 9kk:n aikana melkohyvin jo äidin rooliin muuttunu.

Valjakka ja tyllerö 38+0 *oho, poks*

 

Onpas tänne tullut tekstiä =)

donnanen Tsemppiä tulevaan koitokseen!

kotilohikäärme Täällä on peukut ja varpaat pystyssä et vauva pysyy loppuun asti rt:ssä.

siffisMä pelkään et vauvalle tapahtuu jotain :| Jos en tunne liikkeitä ni herättelen vauvaa.Viime yönäkin hyppäsin pystyssä ja tökin mahaa et vauva antais ees jotain elonmerkkejä itestään.Selvästi hän tuolla nukkuu pidempiä pätkiä ja turhaan panikoin.

Tervetuloa uuet kirjoittelijat :flower:

Oma napa:

Lauantaina supistuksia tuli jo parhaimmillaan 8-9min välein mut sitten loppuivat.Jotain ruskeeta tuhru vuotoa on tullut sen jälkeen.Tänään on tuntunut häntäluun luona ja takamuksessa painetta.Mut saapahan nähä....Alan olla kypsä tähän touhuun.Alkais jo tapahtua jotain ettei tarvi enää "kärvistellä"
Viime vk:lla kävin neuvolassa.Paino pudonnut 100g ja sf-mitta ei ollut viikkoon kasvanut.Huomenna uudestaan neuvolaan ja jos ei oo edelleenkään kasvua tapahtunut ni sitten äippäpolille tarkastukseen.
Tänään satoi taas lunta.Tulis jo kevät,ihana lämmittävä aurinko ja moottoripyörä ajokelit.Mä niin odotan et alkaa olemaan se aika keväästä että voi pyörän ottaa esiin.

 

Milas meen äitiyspolille missä päätetään mun käynnistys päivä(vaikka en usko niille viikoille enää pääseväni, mut jää nähtäväks...). Mulle on pelkopolilla suunniteltu käynnistystä, koska suurin pelkoni liittyy ponnistamiseen ja siihen , että en ehdi ajoissa sairaalaan juuri nopeiden synnytysten takia... Luutavamminkin käynnistyksessä multa puhkastaan kalvot, saan oksitosiini tipan ja spinaalin, jonka jälkeen vauvan pitäis olla maailmassa n. puol tuntia spinaalin jälkeen... Mut tosissaan aina pitää muistaa ettei synnytykset aina mee niinkun suunnitellaan. Mut tää toimi edellisessä synnytyksessä=)

anna79 ja PikkuKuu 36+6:heart:

 

jännittäviä päiviä tulollansa, moni mamma on loppusilausta vaille valmis synnytyspuuhiin!
äizikkä varmaan nauttii jo vauvan tuoksua, kun ei ole kuulumisia ilmaantunut :heart:
karoliinalle tsemppiä, toivottavasti käynnistävät pian, ettei tarvitse kipuilla myrkytyksen kourissa enään kauaa.
Donnanenkin on aikalailla nyytin haku reissua vaille, jaksamista sinnekin!
kotilohikäärme hyvä, että käännös onnistui! ja onnittelut mahdollisesta pojasta! itse bongasin kakkosen toiseksi viimeisestä ultrasta kaksi pähkinää, joista sanoinkin miehelle silloin, että olisiko mahdollisesti toinen poika tulollansa, kun emme olleet kysyneet sukupuolta. enpä nähnyt omiani

täällä on ollut puhetta tuteista ja lisämaidosta sairaala-aikana. nyt keskosena syntyneen pojan pitkällä sairaala-ajalla ei ole tietenkään mitään tekemistä normaalikäytännön kanssa. tarkasti laskettu maitomäärä meni nenämahaletkulla suoraan vatsaan 6viikon ajan, tuttia annettiin usein imettäväksi, koska keskosella ei ole imemisrefleksiä vielä ja tutin imeminen vahvistaa hiljalleen opittua taitoa ja ensimmäiset makutipat maidosta annetaankin tutista. ..ja kun poika oppi itse syömään vauvan tahtisesti, niin lisämaitoa ei säästelty, koska paino pitää saada nousemaan.
esikoisen aikaan SeKsissä 2007 sai lisämaitoa, kun oli ensin yrittänyt imettää molemmista rinnoista ja tuttiakin annettiin, jos vauva oli rauhaton. lupaa ei ole kyllä kertaakaan kysytty minkään lapsen kohdalla, esikoisen vauva-aika on meillä se tavallisin, kun nuorempien lasten alkutaipaleet ovat lähteneet vastasyntyneitten teholta, eikä vierihoidosta.

vierailustakin on ollut puhetta, me ollaan oltu "karanteenissa" nyt viikon verran, vielä pitäisi ainakin toinen mennä ettei poika nyt heti saisi mitään pöpöä ja arki tasottuisi. vähän tietenkin kurjaa, kun melki 8viikon sairaala-aikana ei ole poikaa nähnyt kuin kerran anoppi ja kahdesti oma äitini. muuten on eletty vain valokuvien ja kasvutietojen välityksellä.. ulospääsyä odotan innolla, kun poikaa saa vihdoin ruveta totuttamaan ulkoilmaan, niin pääsee vähän koko perheen voimin reippailemaan

tänään oli neuvolatädin kotikäynti, painoa oli 2695g. viimeksi sairaalassa otettu paino 2246g on 10pvän takainen, joten hyvin on miehenalku kasvanut. torstaina jälleen hb-kontrolli ja perjantaina sairaalaan kuulotutkimukseen. näillä edetään tämä viikko.

jaksamista kaikille tasapuolisesti näin kun viikot alkavat hupenemaan

vauvauutisia odotellen;
heituska (37+2) ja poika 2kk 4pvää

ainiin, onnistuin muuten säheltämään viestin kanssa niin, että se lähti puoliksi kirjoitettuna tekniikan ihmelapsi

 

Karoliinalle paljon tsemppiä käynnistykseen ja Donnaselle onnea vauvanhakureissulle!

Äizikkä taitaa todellakin olla reissussa, toivotaan että tuo hyviä uutisia nopeasti!

Kotilohikäärme hyvä että sai käännettyä, toivottavasti toinen nyt pysyy raivotarjonnassa.

Valkyria ja Siffis täällä kans yks joka pelkää että jotain tapahtuu vauvalle. Iltaisin on pakko aina laskea liikkeet kunnolla ennen nukkumaan menoa ja muutaman kerran päivän mittaan pitää toinen tökkiä hereille jos on ollut hiljaa masussa.

Huomaa että monilla on tainnut äippäloma alkaa kun pino on kivasti saanut eloa

(.)

Neuvolassa käyty ja kaikki hyvin! Vauva ei ole kiinnittynyt vieläkään, mutta masu on kyllä jo aika alhaalla. Puhuttiin neuvolantädin kanssa lasketusta ajasta ja kerroin, että ruotsissa LA määräytyy rv 18 ultran mukaan eikä ensimmäisen ultran niinkuin kuulemma täällä. Oli neuvolantäti vähän kummissan. Mullahan siis LA oli menkkojen mukaan 05.04, ensimmäisen ultran 11.04 ja seuraavan ultran 02.04, joka jäi siis voimaan. Eli siis 9 päivän heitto mitä se olisi Suomessa, jos täällä olisin ensimmäiset ultrat tehnyt :O Eihän sillä erolla mitään muuta väliä ole kun käynnistysaika jos yli menee. Toivon toisaalta niin paljon ettei jouduttaisi käynnistelemään, kun muutenkin olen niin herkkä lääkkeille ja haluaisin että toinen saa olla valmis tulemaan tähän maailmaan. Muilla tällästa kammoa? No mutta toisaalta käsikopelolla painoarvoa LA on 3,6-3,7kg eli mitä se olis sitten sen "Suomen LA" aikaan saatika siitä kaks vkoa myöhemmin jos menis siitä yli
Rv 38+2 (36+4)
Paino 67,4kg (66,4kg)
RR 118/73 (121/74)
Sf-mitta 34,5cm (33,5cm)
:heart: syke 143 (143)
Pissa - (-)
Turvotus - (-)
Liikkeet ++ (++)

Huomenna mennään perheellä valokuvaukseen. Otetaan kuvat pikkuneidistä yksin ja meidän kanssa ja sitten raskausvalokuvia musta ja meistä yhdessä miehen kanssa Jännää ihan hirveesti miten onnistuu, odotukset on korkealla Nyt pitää mennä mennä ostaan kynsilakkaa että saa nätit kynnet kuviin, hih.

Pikkis ja Salamatkustaja 38+2

 

Pikkis hauskaa valokuvausta =)

kotilohikäärme hienoa, et vauva on nyt saatu käännettyä, toivottavasti pysyis niin loppuun saakka =)

onnittelut vaavan jo saaneille, tsemiä niille joille synnytys alkaa olla ajankohtainen =)
ja meille muillekin jaksamista loppuraskauteen =)

 

ORION: varmaan viittasit muhun tolla vauvakuume/raskauskuume kommentilla Joo ei ollu sellasta selkeetä ja kovaa vauvakuumetta niinku aiemmin on ollu vaan sellanen tunne että yks lapsi puuttuu.Et tavallaan vauvakuume mut tavallaan ei,vaikee selittää Ny tuntuu hyvältä vaikkaki haikeelta et tää on nyt tässä.Ja tosiaan mä kyllä tykkään olla raskaana Mut parastahan se aina on mihin tää päättyy!

NeliApina ja p-p 34+4

 

kotilohikäärme hyvä, että vauva on nyt oikein päin! Toivottavasti pysyy H-hetkeen saakka!

P-i-k-k-i-s aika jännä juttu tuo Ruotsin käytäntö LA:n suhteen. Pitäiskö itekin siellä puolen piipahtaa, jos sais pari viikkoa lisää, kun ei jaksais enää YHTÄÄN odottaa!

Kovasti tsemppiä teille, joilla jo H-hetki käsillä! Jännät paikat!

Täällä on taasen heräilty viideltä ja olo on aivan karmaiseva. Nuo Milaksen pahanolon aallot ovat ihan tuttu juttu täälläkin. Aamuisin väsyttää, oksettaa, ahdistaa ja sydän takoo hullun lailla. Iltaisin närästää, turvottaa, supistaa ja ahdistaa. Tuntuu kyllä välillä hullulta tässä valitella, kun on niin pitkä taival tehty tähän onnistuneeseen raskauteen pääsemiseksi. Kuitenkin aion purnata, kun siihen on kerran aihetta. Olen todella iloinen ja onnellinen tästä tulokkaasta, mutta tästä raskaudesta en valitettavasti VOI nauttia. Tiedän myös, että raskaus ei ole sairaus(tämä ainainen klisee, jota olen paljon kuullut) ,mutta tämän sairaammaksi olen itseäni harvoin muutoin tuntenut.

Positiivisin mielin kuitenkin!! Aurinkoista päivää kaikille!

 

vauva liikkuu taas kuten normistikin, tulevalla mammalla vaan meinas olla pieni paniikki kohtaus Ja varmaan alkaa tila tuolla mahassa olla aika vähissä et välillä sitt vähä rauhallisempaa.

Meinaa kyllä täälläkin koko ajan pelottaa sekä yhtä että toista :/ kauheeta jos vauvalle tässä vaiheessa jotain sattuis ja muutenkin synnytys on alkanu niiiiiiin jännittää et ei pysty paljo mitään muuta ajattelemaankaan... Kauhee pelko siitä jos ei vauva mahdukaan ulos tai jos kipu on ihan suunnaton ja paikat repee :x onkos muille tuttu tunne?
pitää vaan yrittää keskittyä siihen ihanaan lopputulokseen

mamsen + "pikkuinen" rv 35+0 Poks!!

 

Tänään rv 35 poks =) Etusivulta on jäänyt mun ikä laittamatta, eli 31 v mamma täällä kirjoittelee :wave: Ei toi mulle mikään tärkeä tieto ole ilmoittaa mutta kun näyttää muillakin ikä olevan listalla ni mennään samalla tavalla.

Täällä on myös yksi joka pelkää että vauvalle sattuu jotakin näin loppuraskaudessa. Synnytys ei niinkään pelota vaan just et tapahtuis se kauhein eli kohtukuolema : / Lisäksi pelottaa, että vauva ei olekaan ihan terve. Tyhmää miettiä ja stressata asioista joihin ei itse voi vaikuttaa, mutta eihän näille ajatuksille minkään voi.

Muutamat oli puhuneet siitä kuinka vauva on välillä liikkunut vähemmän. Tämä yksilö on ollut koko odotusajan tosi rauhallinen ja ihan viikoittain on välillä päiviä jolloin tunnen vain muutaman liikkeen. Huomenna kun menemme tutustumaan synnytyssairaalaan ni pitääkin kysyä noista liikkeistä kun näin loppuraskaudessa pitää tarkemmin seurata niitä muutenkin. Aikaisemmissa raskauksissa ei kukaan koskaan missään kysynyt liikkeistä kunnes itse avasin suuni viikolla 38 kun kuopusta odotin (joka oli myös tosi rauhallinen). Silloin sanoin, että vauva liikkuu tosi vähän eikä ikinä ole potkinut. Terkkari säikähti ja soitti suoraan synnärille ja lähdin sinne saman tien. No ei vauvalla mitään hätää ollut, mutta siellä käyrässäkään ei liikkunut vaikka juottivat minulle mehuakin. Ultralla katsoivat myös ja kaikki oli hyvin paitsi ei juurikaan liikkunut. En osannut olla huolissani kun oli aina ollut niin rauhallinen. Nyt kuitenkin huomattavasti vanhempana ja kaiken lukeneena ja kuuleneena olen enemmän huolissani tässä raskaudessa.

Minä en mitenkään odota saavani omaa kroppaa takaisin kun tätä ylipainoa on reilusti. Luultavasti se suuri roikkuva läski häiritsee minua enemmän kuin raskausmaha ja tiedän, että siitä on vaikea päästä eroon. odotan kyllä sitä, että nämä ylävatsakivut helpottavat enkä hengästy niin helposti.

Toisilla poksuu jo viikko 38, ihanaa. Itse kun pitää tuota häntäpäätä ni tuntuu nuo viikot jo niin isoilta, mutta nopeastihan tämä aika varmasti menee. Taitaa muutamamat olla tositoimissa parhaillaankin tai jo vauvan saaneet, mutta eivät ole ehtineet vielä ilmoitella. Jänniä aikoja elellään siis. Minulla on molemmat syntyneet viikolla 40+. Saa nähdä miten tämän kolmosen kanssa käy, ja onko sitten yhtä nopeaa toimintaa tälläkin kertaa. Aikaisemmat synnytykset kestäneet 3,5 t esikoinen ja kuopus 3 t 15 min.

Nyt lähden viemään tuota esikoista oikomishoitoon. On raukka perinyt ihan vinksallaan olevat hampaat isältään. Minäkin olen ainut meidän kolmesta sisaruksesta joka vältti oikomishoidon joten on tuota rasitetta meidänkin puolelta

syyslaulu ja örvelö 35+0

 

Tännehän on tullut paljon tekstiä sitten viime käynnin!

Pian kuullaan vauvauutisia, ihan varmasti. Donnanen on ainakin mennyt, koska lapsiveden tihkuminen kyllä tarkoittaa sitä, että synnytys täytyy käynnistää melko pian. On se tulehdusriski silloin kuitenkin melko suuri.

Kaipaanko "normaalia" olotilaa. En oikeestaan. Sitä toivon, että vauva pian syntyisi, mutta on tämä pinkeä pallo kuitenkin ihana. Kahdeksan raskautta on tehnyt väistämättä sen, että mahanahka ei koskaan enää palaudu ihan normaaliksi. Eli muistoksi tulee jäämään tuollaiset mahamakkarat, joita sitten löysillä vaatteilla peitellään. Nyt on voinut käyttää tiukempia paitoja, kun ei makkaroista ole tietoakaan.

Loppuajan peloista, mm. kohtukuolemasta on jotkut kirjoittaneet. En tiedä, mitä tähän sanoisi. Itse olen sen kokenut huhtikuussa 2007 rv 40+1. En voi siis sanoa sitä kliseetä, että huoli pois, ne on äärettömän harvinaisia, kun itse olen sen kokenut. Minulle se on 50-50 tilanne.

Mitä sanoa teini-ikäisille lapsille, jotka muistavat pikkuveljen kuoleman, kun he kysyvät: saadaanko tämä vauva kotiin? Edes lääkäri ei voi luvata, että kaikki vauvat syntyisivät elävinä. Omaan odotukseen tämä kokemus on vaikuttanut niin, että sellaisia ahdistuksen hetkiä tulee aina silloin tällöin. Sen verran optimisti olen, että kaikki on laitettu vauvalle valmiiksi. Surullisen kokemuksen myötä olen huomannut, että ne on vain tavaraa, jolla ei sitten loppupeleissä ole mitään merkitystä.

Siinä mielessä olen onnellisessa asemassa, että ensimmäiset kolme lasta olen saanut viime vuosituhannen puolella, jolloin internet ei ollut niin yleinen. Sain ihanat, henkisesti rauhalliset odotusajat, kun ei ikävistä asioista juuri mistään kuullut. Minun odotus tulee tod.näk. päättymään ensi viikolla, toivottavasti onnellisesti. Aikaisemman raskauden kohtukuolema on lääketieteellinen syy seuraavien synnytysten käynnistämiseen ennen la:ta, joten malttamattomana odotan päivien kulumista. Viime raskaudessa se loppuajan stressi alkoi näkyä mm. vauvan sykkeissä, jotka olivat usein huolestuttavan korkealla.

Mutta hei! Ei vaivuta synkkyyteen, surraan vasta sitten, jos aihetta siihen tulee. Meidän 2-vuotias on aika mainio nykyään. Joka aamu hän käy tarkastamassa vaunut ja pinnasängyn, josko se kovasti mainostettu vauva olisi jo maisemiin ilmestynyt. Tosipaikka voi olla tälle meidän nykyiselle "vauvalle" sitten iso järkytys.

Scala ja Taimi Itunen rv 37+5

 

Scala Kiitos edellisestä postauksestasi. Kirjoitat aina niin ajatuksella. Olen samaa mieltä kanssasi, ei vaivuta epätoivoon etenkään näin loppusuoralla, kun kaikki tsemppimieli on tarpeen. Ihana tuo teidän 2-vuotiaanne, lisää tällaista sisukasta asennetta meihin mammoihinkin!

Mamsen Onneksi kaikki hyvin teillä!

Nyt pitää mennä laittamaan sapuska pöytään miesväelle, heippatirallaa!

Terveisin
Todella Paljon Supisteleva Allie ja supistusten aiheuttaja Tipu 37+1

 

Kylläpä sai aamulla kulkea kieli keskellä suuta. Ihan hirmu liukasta. Onneksi päivän mittaan aurinko sulatti teitä sopivasti, mutta huomen aamulla on varmaan vielä liukkaampaa. Nyt ei kestäis rytistä nurin.
Oon päivän siivoillut ja järjestellyt. Mies jo on sanonutkin, että kyllä mä pian lähden synnyttämään kun on tämmönen siivousvimma. No, luulempa, että ehdin tässä järjestellä pari viikkoa vielä hyvinkin
Mutta nyt taas puuhailemaan.

 

Voi iik! Tulin fysioterapiasta ja siitä lähtien on supistanut kovasti taajaan. Sain väleiksi 3-5 minuuttia, kun aloin laskea. Nyt makailen tässä sohvalla ja kuinkas ollakaan toivon, että loppuisivat. Vauvan kannalta olis vielä parisen viikkoa hyvä pysyä vatsassa. Ei näillä kai vielä synnytetä, mutta pelottaa, kun eivät lopu.
Onko kokemuksia vastaavasta episodista, joka kuitenkin loppui??

 

viiva : minulla oli viikolla 32 kauhee mahatauti joka aiheutti tiheitä supistuksia jotka eivät millään meinanneet antaa periks. Soitin siitä sairaalaan ja käskivät tulla näytille, ja laittoivat sitten ventoline - tippa yön yli. Sillä ne kyllä loppuivat. Kannattaa soittaa ja kysästä jos ei tunnu loppuvan, kyllä ne sielltä sitten neuvoo.

 

Kiitos Scala, että viitsit jakaa noinkin intiimin ja kipeän asian meidän kanssa. Olen samaa mieltä tästä internetin ihmeellisestä maailmasta, joka kaikessa hyödyllisyydessään ainakin mun kohdalla kääntyi varsinkin alkuraskaudessa mua vastaan. Lopetin mm. käymästä esim. monikkoperheiden odotuksesta kertovilla sivuilla, koska mielestäni sieltä sai sellaisen kuvan, että kaksosten kanssa ei mitenkään selviä hengissä ja vauvat on raskauden aikana alati vaarassa. Olin myös varmasti herkillä, mutta kuitenkin totesin, että parempi vain lukea mahdollisimman neutraaleja asioita.

Mulla oli silloin alkuun enemmän noita pelkoja, mutta nyt olen rauhottunut. Jossain vaiheessa päätin, että nyt lopetan huolehtimisen, koska kaikkiin asioihin en kuitenkaan voi vaikuttaa. Oikein kieltäydyin ajattelemasta, että mitään pahaa voisi tapahtua. On helpottanut huomattavasti elämää. Tosin meidän vauvoja seurataan todella tiiviisti, joten kyllä sekin tietysti pitää huolet aisoissa.

Siitä puheenollen, oltiinkin taas tänään neuvolassa. Kaikki hienosti. Sain sellasen verensokerimittarin, jolla pitää sitten arvoja mittailla (mulla oli silloin se keskimmäinen arvo hieman kohollaan). Tänään olenkin sormenpäät hellinä mittaillu (jopa kampaajalla). Vaikeeta ajoittaa kaikki päivän tapahtumat niin, että sopivat aikavälit säilyy. Arvot on ollut tasaiset muuten paitsi välipalan jälkeinen arvo meni just rajalle (söin hedelmiä ja pari suklaapalaa :ashamed.

Mieheni saarnasi mulle noista sokereista ja oikein hehkutti kuinka tärkeää on mitata niitä alvariinsa. Kun sitten sanoin, että testataan pari arvoa siltäkin, niin alkoi kauhistelemaan, että ei hän voi olla lähelläkään neuloja saati nähdä verta. Pyörtyy kuulemma heti. Olin että, joo-o, siinä ku sitten saarnaat vaan ihan rauhassa, jos ei kerran paria pistosta kestä. Mitenhän meidän käy synnytyksessä!?

Mulla kyllä alkaa synnytyksen jälkeen tiukka dieetti. Muuten joutuu ostamaan koko vaatevaraston uusiksi Jos joku muu ajatteli myös aloittaa, niin suosittelen Dukanin dieettiä. Aivan loistava ja erittäin tehokas. Oikeastaan enemmänkin ruokavalio kuin varsinainen laihis. Kaikki, jotka ovat siihen lähteneet, ovat saaneet tuloksia nopeastikin, eikä ole mikään nälkäkuuri.

 

Täällä viime yö vietettiin synnytyssalissa...:O Koko päivän oli huono-olo ja vatsa toimi liiankin kanssa, sitten alko illalla kuuenaikaan supistelemaan ja kaiken kruunasi kunnon yrjö-kaari. Supistukset sitten vain voimistu ja soitin polille ja käskivät tulla näytille. Supistukset tuli parhaillaan 4 minuutin välein ja niitä kesti sitten koko illan ja yön. Aamulla ne sitten loppu ku seinään ja sain häädön kotia. Lopputuloksena paikat 3 senttiä auki ja kaulaa hiukan jäljellä. Toisaalta olis ollu niin kiva jo synnyttää ja päästä näistä kaikista vaivoista eroon, mutta vauvalle tosiaan parempi vielä pari viikkoa majailla mahan kätköissä. Sain ohjeeksi olla seuraavalla kerralla liikaa lykkäämästä lähtöä sairaalaan jos siltä alkaa tuntua, paikat sai jo kuitenki hyvän alun synnytykselle. Nyt sitten koitetaan ottaa rauhallisesti, ettei ihan vielä tarvisi lähtä synnyttämään. Jännät paikat siis täällä. Sanoinki kyllä aamulla lääkärille että mun tuurilla yliajalle mennään ja käynnistyksellä pikkunen saatetaan maailmaan. Huomenna taas lisää kuulumisia, kun on neuvola. Nyt sohvalle takasi lepäilemään.

liinukka83 ja Onni 36+0