Oi, oi oi, taas yksi vauva lisää! Suuret onnittelut
Talitintille!! Ja vielä onnenpotku
Annalle huomiseen. Ihanaa varmasti päästä synnyttämään kun olokin on ollut tukala pidemmän aikaa.
Sydänsydän Tsemppiä paljon sullekin! Oot kyllä ollut harvinaisen sinnikäs kaksosten odottaja, respectii! Mulla on ollut aina kaksosraskauksista sellainen kuva, että kaikki olisi supervaikeaa ja hankalaa alusta loppuun, ei puhettakaan täysiaikaisista lapsista tai alatiesynnytyksistä. Sä olet osoittanut tämän huuhaaksi! Onnea loppusuoralle - pidä tuo positiivinen asenne loppuun asti, niin varmasti kaikki menee hienosti. :flower:
Santtu82 Peesaan sua täysin tuossa utelu/kyselyasiassa. Minustakin on mukavaa, että ihmiset kyselevät vointia. Onhan se samalla vähän sellaista small talkiakin, ja minusta olisi jopa outoa, ettei vaikka puistossa käydessäni kuopuksen kanssa muut kotiäidit eivät kyselisi minulta mitään. Normaalitilassa en niin välitä puhua itsestäni, mutta nyt se tuntuu sallitulta!
Orion Kiva että "jaoit" vatsasi meidän kanssa! Minusta se on kaunis arvista huolimatta.
Mullekin on tullut navan seudulle näitä kunniamerkkejä, enkä kyllä ota asiasta mitään paineita. Mulla ei ole varsinaisia raskausarpia, mutta navan yläpuolella on runsaasti venynyttä arpikudosta napakorun jäljiltä. Nyt kolmannessa raskaudessa, kun nahka on venynyt maksimiinsa, arvet ovat aika hurjan näköiset. En usko, että navanseutu palautuu koskaan ennalleen, mutta eipä tässä nyt onneksi tarvitsekaan mihinkään Miss Bikini -kisoihin lähteäkään.
Mitäpä piti vielä kommentoida?
Kotilohikäärmeen vauveli ainakin taitaa olla tämän palstan aktiivisin tapaus. Katsotaan jatkaako hän temmellystään vielä synnyttyäänkin.
Omaa napaa ei tarvinne sivuta tällä kertaa sen enempää, koska mitään uutta auringon alla ei varsinaisesti ole. "Jokainen päivä on liikaa", voisivat olla tämänhetkiseen mielialaan sopivimmat laulunsanat. Itse asiassa jokainen päivä tuntuu viikolta, kun olen ollut lähdössä synnyttämään tuolta viikolta 36 lähtien. Nyt olen onneksi pystynyt rauhoittumaan hieman. Toki ajattelen synnytystä edelleen n. 25 kertaa tunnissa, mutta olen löytänyt muuta elämänsisältöä esimerkiksi muutamasta hyvästä kirjasta. Siivoaminenkin on edelleen top 10-listalla. Sitten olen myös yrittänyt pitää itsestäni huolta mm. lakkaamalla kynsiäni, nyppimällä kulmiani, meikkaamalla ja sheivaamalla pahimmat pusikot pois. Tosin ei kyllä pahemmin näy laaksoa eikä kukkulaa tuolta alhaalta, mutta kunhan nyt vähän sohaisee sinne päin.
Ilmoitellaan puolin ja toisin taas jos jotakin tapahtuu - ja vaikkei tapahtuisikaan - on se vain kiva lueskella näitä juttuja! Halit kaikille! :heart:
Allie ja Tipu 39+2 (!!!)