Huhtikuun Helmet 2011 huhtikuussa **MEIDÄN KUU**

Joo oon sairaalassa. Sattuu pirusti päähän ja jonkin verran kylkiluihin. En voi syödä panadolia niin oon popsimassa kipulääkettä täällä.

Nyt en oo ihan varma mutta luulen että rt =)
Kohta käyrälle niin sit voi arvata paremmin.

Sairaalassa ei muuten kasvissyöjäraskausdiabeetikolle tunnu ruokaa löytyvän. Kaikki on vaan rasvatonta hiilarihöttöä. Oikein sokeriviilit tarjottimella oottamassa. Kinkkuu on mut kun mä haluun kaks kiloo juustoo!!! Ja leipä ei oikein käy. Mitä jää jäljelle? 1% viili? Nälkä on ja sokerit pilvissä vaikka kotona en saa niitä nousemaan millään.

 

Kotilohikäärme toivottavasti vauva syntyisi pian jollakin tavalla. Onhan tuo nyt jo riittävän hankalaa. Kunhan ei yliajan pidetä.
Mulla tuo toinen jalka vaivaa. Siis jo useamman viikon tuntunut tuossa vasemman pohkeen ulkosyrjässä sellaisia inhottavia kipuja. Nyt sitten muutaman päivän aikana pahentunut ja seisoessa ja kävellessä alkaa sattumaan. Luulisin, että johtuu painonnoususta ja siitä, että joku hermo puristuksissa, mutta tulee kyllä jo kaikenmaailman laskimoveritulpat ja muut mieleen....Mutta silloin kipu kyllä tuntuisi varmasti myös levossa. Pitää neuvolassa mainita asiasta. Seuraava kerta on kyllä vasta perjantaina.
Vauva viihtyy hyvin kohdussa eikä tunnu hoppuilevan mihinkään. No, toisaalta hyvä, että ei vielä synny kun poikanen on vieläkin kuumeessa ja kauheessa räkiksessä. Sais sen terveeksi ja sitten vasta vauvaa taloon. Onneksi kevät kuitenkin edistyy. Ihanasti lumet sulaa kun sataa vettä
sydänsydän jospa teidän vauvat pian syntyy. Pitkälle olet kyllä kasassa pysynyt, harvemmin kaksoset vissiin noin hyvin viihtyy masussa Eli saako vauvat nyt tulla alakautta vai arvioidaanko tilanne vasta kun synnytys alkaa?

 

Kotilohikäärme Jaksuja, eipä tässä muuta osaa sanoa. Ihan mieletön hyrrä on kyllä pikkutyyppi. Mulla pyörähti silloin rv37+ välillä pt ja sitten takaisin rt ja se tuntui jo melko ilkeältä. Voin vaan kuvitella millainen myllerrys siun masussa käy, hui

(.) Viime yönä kellottelin jo supistuksia :O tunnin verran, ja mietin jo että nyt tulee lähtö mutta sitten ne ylläri-pylläri harvenivat ja loppuivat. Aamulla sain houkuteltua miehen "käynnistelyhommiin" ja kappas, limatulppaa alkoi tulemaan muutama tunti sitten. Tää menee jännäksi opcorn: Nyt epämääräistä juilintaa, supisteluja ja vauva painaa alas niin vietävästi, joten hyvät olisi merkit mutta miun tuurilla tähän tää taas jääkin ja vielä viikon päästä oon valittamassa täällä miten edelleen supistelee ja on paha olo. Esikoisesta tuli limis vasta kun supisteli jo kunnolla ja synnytys oli käynnissä, mutta joskushan se saattaa tulla monta viikkoa aiemminkin. Katsellaan...

-snowball ja tyyppi 40+1

 

Milas Sulla on ainakin laskettu ihan nurkantakana, niin varmasti alkaa kohta tapahtumaan.

En ole tehny vielä päätöstä synnytystavasta. Varmaan tulevana keskiviikkona jutellaan siitä. Itse oon kahden vaiheilla, kun alateitse synnyttäminen pelottaa jonku verran (toinen vauva on poikittain), mutta silti tuntuu, että sen alateitse synnyttämisen haluaisin kokea kuitenkin. Saattaa olla, että nämä ovat meidän ensimmäiset ja viimeiset lapset. Hätäsektio on kuitenkin se pahin pelko, joten varmaan yhdistän ne kauhutarinat epäonnistuneista alatiesynnytyksistä hätäsektioon. Katotaan nyt, mitä taas keskiviikkona sanotaan. Ovat kyllä koko ajan kannustaneet normi-synnytykseen.

snowball Todellakin opcorn:

Kotilohikäärme Käynnistääkö ne nyt ihan ensitilassa heti, kun vauva on sopivassa asennossa?

 

Paljon onnea Karoliina83, Scala ja Valkyria vauvoista :heart:
Kotilohikäärmeelle paljon tsemppiä ja peukut pystyssä, että vauva pian syntyisi db. Ihan hulluksihan tuollainen pyöritys tekee, rt, pt, rt ja mikä lie nyrkkitarjontakin oli välillä :O Sinun vauvasi on kyllä saanut muutaman muunkin masuasukin energian tuon liikkumisen suhteen =) Taisit maisnita aiemmin, että esikoisesi oli myös kovin liikkuvainen odotusaikana. Minulla taas nämä rauhalliset yksilöt aina äitiä huolestuttamassa odotusaikana.

Joillakin jo supistelee lupaavasti joten tositoimiin on aika moni jo pääsemässä lähiaikoina, ihanaa. Tänne ei mitään uutta. Pitkästä aikaa vapaa viikonloppu kun isommat lapset ovat isällään. Ihan olen lepäillyt vaan täällä vauvan isän luona. Meillä on kyllä tosi omituinen ja monimutkainen suhde, mutta näin nyt mennään eteenpäin. En jaksa edes alkaa selittämään ja romaani siitä tulisikin. Yhdessä ei siis kuitenkaan enää olla. Vaikka henkisesti asiat on paremmin näin ni silti sitä toivoo, että olisi voitu yhdessä jatkaa elämää saman katon alla. Mut asiat ei aina mene kuten haluaa ja tätä tilannetta ei pysty korjata kyllä millään. Onneksi vauvan isä odottaa kovasti pientä syntyväksi ja isommat lapset ovat myös täysillä mukana =) Eipä tässä nyt muuta...

syyslaulu ja örvelö 36+5

 

Onnittelut vauvaantuneille ja tsemppiä lähtömetreillä oleville:flower:

Täällä viilekset hiukan kärsimättömät. Tosiaan joulukuun alusta asti olen ollut vuodelepomääräyksessä supistelujen takia. Aika on siis käynyt pitkäksi ja ei ole voinut nauttia raskaudesta. Nyt ollut harmina korkeat paineet ja turvotus jonka vuoksi käyty phks:ssä tarkistuksilla. Vielä ei hälyytävää mutta seuraillaan. Viikko sitten perjantaina olin siellä viimeksi ja supistukset ovat tehneet kohdunsuun pehmeäksi, kaulaa ei juurikaan ja ulkoa auki ollaan sentin verran....joten kovastihan tuo lekuri sanoi että voipi tulla milloin vaan.Sinänsä se ei enää haittaa koska vauvan painoarvio oli tuolloin 2440g ja viikkoja 35.

Nyt siis viimesen viikon ajan on supistellut ja vihlonut oikein reippaasti. Tiistaina olis edessä viimeinen neuvolalääkärikäynti. Toivon todella että edistystä on tapahtunut kohdunsuulla.

Kiitos tästä ketjusta kaikille, olette olleet suuri tuki koko raskuden ajan vaikken olekaan kirjotellut mitään. Jotenkin kuitenkin vertaistuki on auttanut ja on saanut vastauksia moniin kysymyksiin. Minulla siis tilanne se että odotan vauvaa yksin. Marraskuun alussa meni elämäntilanteet uusiksi miehen sairastuttua vakavaan masennukseen. Hää ei siitä halunnu kunnolla silloin parantua ja haki lohdutuksensa viinasta. Tein sitten rankan mutt kannattavan päätöksen ja laitoin suhteen poikki. Helpompaa on ollut näin, pakko myöntää. Enkä voi esikoiselta odottaa, että hänen elämänsä olisi jatkuvaa pelkoa ja tappeluiden kuuntelemista. Eikä sellaista jaksa itsekkäään. Mutta positiivisin mielin olen tulevaisuuden kanssa. Omaan paljon paljon ihania ystäviä ja läheisin joukko on muodostunut suureksi avuksi.

Esikoinen odottaa vauvaa todella paljon. Joka päivä maha saa haleja ja pusuja ja kovasti kertoilee että sitten tämä lelu on vauvalle kun se syntyy ja on huolissaane ttä mitä jos vauva tulee sotkemaan huoneen. Nostelee siksi tavaroita ylähyllylle ettei vauva saa niitä käsiinsä. Ei siis ihan tuo ymmärrys riitä että se on todellakin niin pieni kun syntyy. Kavereilla paljon 1weitä jotka kävelee ja sotkevat isompien leikkeja joten vertaa tulokasta heihin.

Nyt taidan käpertyä sohvannurkkaan takaisin kun tyttö leikkii naapurin likan kanssa.

Mamma ja pikkukairaaja 36+2

 

Noniin ja kotona taas. Taitaa pää porata taas kohdunsuuta. Perjantaina pitäis tapahtua jos ei sitä ennen. Ei tätä kannata käynnistää vielä. Pysähtyis nyt eka. On se nyt ollut kohta jo vuorokauden pää oikeaan suuntaan, mitä nyt vähän käynyt poikittain. Korttiinkin kirjattiin hupaisa "rt?". Ei viitti edes ultralla kattoa Kohdunkaulaa 5cm jäljellä... Voipi mennä tovi kypsytellessä...
Oonkin vitsaillut tässä että poika saa pari vuotta nuoremman kaksoisveljen

Päänsärky on jo parempi. Sain kotiinkin pari lääkettä kun käyriin ei tullut muutoksia sen takia.

Tsemppiä kaikille tositoimiin päässeille. Ja sydänsydän... Me saatetaankin nähdä sairaalassa... Tää menis syömään ja nukkumaan...

Niin ja Lumppari, kuulostaapa jo lupaavalta!

 

Kotilohikäärme toivotaan että pieni nyt jo ymmärtäisi pysyä oikeinpäin mahassa, niin pääsisit ihan tositoimiinki pian :kiss:

Omaa oloa ihan pikaiseen... Tämän päivän on taas ollu sellanen oksettava olo. Mitään ei oikeen saata syyä ja tuskanhikeä pukkaa. Just samanlainen olo, ku sillon muutama viikko sitten, kun sinne laitoksellekki lähettiin, joten saapi tässä nyt sitten nähdä... Tuskimpa mitään sen kummempaa taaskaan, mutta ainahan sitä voi haaveilla Mä olen nyt oloni puolesta siinä pisteessä että raskausaika sais mun puolesta jo riittää. Musta ei ole enää mihinkään ja yötki menee pyöriessä...:vampire::kieh: Nyt en halua tänne enempää marmattaa joten siirryn tekemään sitä sohvalle mieheni iloksi...|O

mamma2006 meillä kans esikoinen on todella innoissaan tulevasta sisaruksesta. Kaikki päivän tapahtumat kertoo vatsalle ja laulaa ja toivottaa hyvät yöt ja sanoo heipat yms... Aivan ihana!!!

liinukka83 ja Onni 37+5

 

Piti tulla tiedustelemaan, että onko täällä muitakin yksinodottajia minun lisäksi? ilmeisesti mamma2006 ainakin... ja syyslaulu?

tulevan lapsen isä asuu eri kaupungissa, pidetään kyllä yhteyttä viikottain, ja on tulossa synnytykseenkin ja odottaa kyllä lasta tulevaksi. suhdetta meillä ei vain ole, mutta vaava on erittäin toivottu kuitenkin :heart:

kotilohikäärme hyvä että päänsärky on parempi =)

ja kuten joku tuossa aikaisemmin sanoi, muakin on huolestuttanut just se, et vaava on niiiiin rauhallinen. liikkeet tosiaan tuntuu, mut ei oo ollut mitään möyrimistä missään vaiheessa, ei kivuliaita potkuja, eikä muutakaan vastaavaa. tuntuu vaan välillä, että liikuttelee itteensä, mutta ei mitenkään mainittavasti. liikkeitä lasken jatkuvasti.

 

Liinukka on se vaan juu ihanaa, toinen niin innoissaan Ja toivon et ikäero on sen verta iso ettei pahempaa mustasukkaisuutta tule, hoivaviettiä vain

Täällä siis mies ei kuvioissa ollenkaan. Ainakaan positiivisessa mielessä. Mutta mammat pärjää näin olen ainaki päättäny.

Neuvolassa ei kommentoinu millään lailla tuota kuvottavaa, oksettavaa oloa kun kyselin. Täällä ainakin vauva niin alhaalla ettei luulis johtuvan painamisesta, mut onko siihen sit jotain järkevää syytä ???? Välillä tosiaan tuntuu et pakko vaan yökkiä, ei paha olo mutta tuntuu että menee vesiraja nielussa....enkä liitäis närästykseen...hassuja vaivoja....

 

Hiikka ja mamma2006 minäkin siis odotan vauvaa yksin :wave:, mutta olen tekemisissä vauvan isän kanssa todella paljon, ihan viikoittain. Hän on myös läheinen isommille lapsilleni, asuimmehan yli vuoden yhdessäkin. Meillä tämä isukki luulee, että asuu meillä kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa siihen asti kun vauva syntyy ja sen jälkeenkin. Pelkää että ei ehdi synnytykseen jos ei ole paikan päällä kun tositoimet alkaa. Asuu 10 minuutin ajomatkan päässä, että kyllä varmasti ehtii Ja toi yhdessä asuminen vähän aikaa (pari viikkoa) vauvan syntymänkin jälkeen epäilyttää minua. Ihanaa kun haluaa olla avuksi ja tukena siinä alussa 24/7 mut ku tiedän että se ei oikein toimi. Hän ei tule toimeen poikani kanssa ja sit mulla menee hermot molempiin :kieh:. Saa nyt nähdä miten tehdään. Poika on hänelle tärkeä ja toisin päin, mutta kun se saman katon alla asuminen ei vaan onnistu. Yksi päivä voi sujua hyvin ja sitten on taas piru irti. Monimutkainen tilanne kuten tuossa aiemmin jo kerroin : /

Tänään on ollut omituisen aktiivinen päivä vauvalla. Ei ole tarvinnut miettiä liikkeitä ollenkaan =) Yleensä on hyvin parikin tuntia ihan hissukseen ja sitten vähän melskaa ja taas sitten hiljakseen. Potkuja ei tunnu juuri koskaan, mutta möyrii ja oikoo itseään kyllä. Kipeät kylkiluut on ihan vieras käsite mulle (siis kun vauva potkii) mut liikkeet muuten voi tuntua ilkeiltä. Toisaalta ei niin panikoi liikkeistä kun toinen on aina ollut rauhallinen, mut silti sit kuitenkin Liikelaskentaa en kauheasti ole tehnyt kun monesti jäisi toteutumatta se 10 liikettä tunnissa. Jos olisi useamman tunnin liikkumatta putkeen ni sit kyl lähen käymään synnärillä. Neuvolassa olen kysynyt lääkäriltä sekä terkkarilta et miten se liikelaskenta tässä tapauksessa ni sanoivat että jos siitä vielä rauhoittuu ni sit sairaalaan. Niinhän se on että jokainen äiti tuntee oman vauvansa tavan liikkua ja sen mukaan sitten toimitaan.

Onko kenelläkään muuten gesslein merkkisiä vaunuja? Ostin käytettynä tuollaiset vuoden 2008 malliset. On vissii ollut uutena jotain 800 e arvoiset. Niissä on aivan surkea tavarakori. Varmasti laahaa ensi talvena maata kun ei kaikki kadut ole niin hyvin aurattu. Luinkin tuosta ongelmasta nyt netistä. Sit se kori on vaan tarranauhoilla kiinni että ei varmaan kestä edes yhden kauppakassin painoa jos sellainen edes siihen mahtuu. Olen jotenkin vaan niin pettynyt kun menin näkemättä ostamaan. Ostin vaunut siskoni kautta ja ajattelin vaan et hyvä merkki ja kalliit olleet joten varmasti kaikin puolin hyvät. Ne ovat olleet vain yhdellä lapsella ja hyvässä kunnossa mut silti harmittaa. Mietin jo jotain omaa koriviritelmää jos joku osais virittää. Kokemuksesta tiedän, että tulen tarvitsemaan tuota tavarakoria todella paljon, ei tee mieli kanniskella ostoksia selkärepussa pitkiä matkoja. Tää on ihan tyhmää narinaa, mut jotenkin nyt loppuvaiheessa kaikki asiat painaa ja pienemmästäkin vastoinkäymisestä tulee itku. Jos jollakin olisi positiivista kokemusta kyseisistä vaunuista ni otan mielellään vastaan? Tiedän, että vauva ei ole edes vielä syntynyt eikä rattaita käytetty mut mulla tosiaan nää pikkuasiatkin välillä niin tökkii et ihan hävettää. Viime viikolla itkin ku en saanut siirrettyä kuvia kamerasta koneelle. Ihana herkkyyskausi iskenyt näin loppuajasta :ashamed: :kieh:

Nyt poistun narisemasta muihin hommiin...

syyslaulu ja örvelö

 

sydänsydän kyllä tosiaan saiskin jo pian alkaa tapahtumaan. isommat on tosiaan molemmat syntyneet viisi päivää lasketun ajan jälkeen, joten meneeköhän tää ihan samalla kaavalla
syyslaulu lähteekö ex-miehesi synnytykseen mukaan? Entäs Hiikka ja mamma2006, onko teillä lähdössä ketään tukihenkilöä mukaan?
liinukka ja snowball jospa nuo oireet enteilis synnytystä
Mä en muista edellisistä raskauksista mitään ennusmerkkejä synnytykseen viitaten. Esikolta alkoi supistukset aamuyöstä ilman mitään ennakkoa. Kakkoselta meni maha tosiaan sekaisin ennen kuin supistukset alkoi silloinkin aamuyöllä. Ei mitään limoja, huonoa oloa tai muuta. Tai sitten en oo vaan osannut rekisteröidä niitä synnytykseen kuuluviksi. Nytkin vaan odottelen niitä yöllisiä supistuksia.

 

Hoi mammat!

Tosiaan, täälläkin on pahoinvointia ollut jo pari viikkoa. Tähän asti se on ollut enemmänkin sellaista lievää kuvotuksen tunnetta tietyissa asennoissa ja on sitten lähtenyt pois, kun on kääntänyt kylkyä tai syönyt jotain. Jostain luin, että sille on ihan oma nimensä ja se liittyy siihen, että makuuasennossa verenkierto sydämeen hidastuu ison mahan vuoksi, joka painaa verisuonia. Ja tästä syntyy pahoinvointia.

Mutta tänään sitten iski kauppaan lähtiessä sen sortin yrjötyskohtaus, että pelkäsin (ekaa kertaa sitten sen oksenteluvaiheeni jälkeen), että laattaan ihan just hyllyjen väliin. Hoputin miehen kauapsta ulos ja äkkiä. Vellova öklötys jatkui vielä kotona noin tunnin ajan, mutta nyt se on mennyt pois. Kummaa. Eikä mua siis supistellut silloin, että ei se ainakaan kivusta voinut johtua. Enkä ollut ollut makuuasennossakaan tai muutoinkaan jököttänyt paikallani, toisaalta en ollut riehunutkaan ja revitellyt mitenkään fyysisesti liikaa.

On kuitenkin ollut erikoista, että pahoinvointi on (vaikkakin lievänä) palannut oirekarttaan nyt viime metreillä. Ja suoraan sanoen, tänään kun piti hakea sohvan viereen hetkeksi ämpäri alkoi ottaa päähän. Mä kun en haluaisi ihan heti nähdä tuota ämpäriä taas, sen pohjaa kun yli 10 kertaa päivässä tuijotti sinne raskausviikolla 18 asti...

Olenkin nyt ihmetellyt sitä kovasti, että mistä tää voi johtua? Selkeästi mulla tää pahoinvointi ei nyt lupaa ainakaan synnytystä, kun sitä on jo jonkun viikon jatkunut ilman edes yhtäkään supistusta. Taitaa siis olla vaan jotain, joka liittyy tähän isoon mahaan.

(Tässä vaiheessa tietysti jos oikein tahtoo, kaiken voi "pitkällä aikavälillä" nähdä ennakoivan synnytystä, kun joka tapauksessa lapsi tulee ulos kuukauden sisään. Itse kuitenkin katson asiaa siten, että asiat jotka tapahtuu joitakin päiviä ja tunteja ennen synnytyksen käynnistymistä, ovat niitä varsinaisia ennakoivia merkkejä.)

Joku on joskus sanonut, että voisi liittyä raskausmyrkytykseen. Mutta sitten kun perehdyin asiaan, niin pelkkä pahoinvointi ei itsessään loppuraskaudessa ole mikään raskausmyrkytysoire. Myrkytysoireista yleisempiä kuin pahoinvointi ovat verenpaineen nousu, päänsärky ja ylävatsakivut. Näistä mitään mulla ei ole. Useassa lähteessä itseasiassa tuota pahoinvointia ei ylipäänsä nimetty raskausmyrkytyksen oireeksi laisinkiin.

Täällä on muuten niin masentava sää, kun vaan sataa vettä ja on sumua, että entisestään pitkäksi käyvä aika tuntuu matelevan vieläkin hitaammin. Uloskaan ei huvita mennä. Mitä siellä sateessa tekisi? Se hyvä puoli siinä on, että vesi ja plussasää yhdessä sulattavat kaikkien tutkimusten mukaan vanhaa lunta pois nopeammin kuin auringonpaiste. Siis kesä tulee, vääjäämättä! Jee sille!

Santtu ja katkarapupoika 37+6

 

Joo mulla on tulos kaveri mukaan. Hällä itellä 10wee poika joten aikaa teeitysti jo synnytyksestä mut lähinnä haluan vaan siks et jos sattuu synnytys kestämään kauan nii aika ilkee sillo olla yksin...ite äksönii en niinkään kaipaa....mut jos tulee sellai pika pika ja oon jo lähellä sairaalaa niin katotaan ehtiikö mukaan. En osaa jännittää enkä pelätä synnytystä. Ensimmäinen oli kestoltaan 8h...42+0 synty, 10 ennen ku oli varattu käynnistysaika tarkka tyttö....ainoo et ponnistusvaihe kesti melkein tunnin kun oli neitin pää hiukka väärässä asennossa...mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja 16 tikin kera mentiin osastolle :S AUTS!!!!
Mutta nyt jos pääsis vähemmillä tikellä
Meillä tuo lapsen isä haluaisi synnytykseen mutta en ole sitä sinne valmis ottamaan...on sen verran tuoreet nuo haavat itsellä tuosta syksystä että ei ole aika niitä korjannut vielä....ei vaan voimat riitä antamaan anteeksi....joten tälläiseen päätökseen olen tullut. Sitten kun ei vielä pysty luottamaan toisen henkiseen kuntoon mitenkään niin en halua ottaa riskiä. Vauvan suhteen katson sitten mikä parasta kun sen aika on. Varmaan vuosien aikana kuitenkin haluan että tietää kuka isä on. AIKA NÄYTTÄÄ!!!!

 

Santtu miulla on ollut tuota pahoinvointia kyllä ihan läpi raskauksien (välillä hieman helpottaen), mutta olen jostain lukenut, että voi olla tavallista, että loppuraskaudessa pahoinvointi palaa. Itsellä pahoinvointi johtuu tällä hetkellä hyvin pitkälti verensokerin heittelyistä, joten tankata saan aika tasaisesti. En kyllä tiedä mistä tuo loppuraskauden pahoinvointi johtuu.. alkuraskaudessahan syynä ovat hormonit, joten voisiko ne olla syynä loppuraskaudessakin? Ainakin lämpöä nostaa minulla.

Huomenna on laskettu aika!!!! En ois ikinä kuvitellut, että tänne asti päästään ja typerästi kuvittelin, et menis samalla tavalla kuin esikoisesta (syntyi 38+6). Ei oo paljon mitään ennakoivia oireita. Välillä harjotussupistuksia vain.. kävely saa aikaan selkäsärkyä ja eilen alkoi selkä naksua pyykkien laiton jälkeen. Tosi ällöttävä ja pelottava tunne, kun joka askeleella kauhee naksunta :x. Ei onneksi kipua kuitenkaan. Äsken käytiin Prismassa ostoksilla ja taas särkee alaselkää..

Alkaa olla hermot hieman piukalla ja ärsyttää suunnattomasti kaikenmaailman sukulaiset jne. Normaalisti en tuollaisia paljon noteerais, mut nyt jostain syystä kiehuttaa kovasti! Miun kanssa saa olla tarkkana, ku alan ärhentelemään, jos ei jutut miellytä :ashamed:. Nyt en jaksais kaikenmaailman paskaa kuunnella..

Kotilohikäärmeelle tsemppiä! Kuulostaa ihan uskomattomalle tuo siun mahan asukkaan temmellys. Mahtaa olla aikamoinen menijä sitten mahan ulkopuolellakin

Jaksamista kaikille!

Dolores ja tyttö 39+6 (seuraava neuvola-aika ois tiistaina eikä terkka uskonu miuta sillon enää siellä näkevänsä, mut enköhän mie sinne könyä.. huoh!)

 

No niin täällä valmistaudutaan huomiseen käynnistykseen... Toivon todella että seuraavan kerran kun tänne kirjoitan on vauveli onnellisesti sylissäni!!!!! :heart:

Odottavin terkuin: lysti 39+6
Ps: Tsemppiä kaikille kanssa sisaruksille tulevaan!!!

 

pahoinvointi mullahan on kans ollut sitä tässä usemman viikon jossain muodossa. Ja sama oli kakkosta odottaessa, että pahoinvointi palasi loppuraskauteen. Epäilisin syyksi just sitä, että kohtu painaa verisuonia ja muita sisäelimiä. ja varmaan jotain hormonijuttuja myös. Kun vauva syntyi pahoinvointi katosi välittömästi.
lysti takaisin vasta vauva sylissä, eikös vaan tsemppiä synnytykseen!
Dolores mulla on kans pinna kireellä. Itteäki ärsyttää kun on niin pahalla tuulella. Ja vieraita ei huvita ottaa vastaan. Appivanhemmat vaan meinaa tunkea liian aktiivisesti meille lupia kyselemättä ja sekös sieppaa Olisin jo niin valmis ottamaan vauvan vastaan.
Tuolla aikaisemminkin jo kyselin kaikilta yleisesti aijotteko pinoutua tuonne vauvapuolelle kun odotusaika on ohi? Palstaa kun olen seuraillut niin kirjoittelut harvenee vauvan synnyttyä mutta oishan se kiva jatkaa tuntemusten vaihtoa ainakin aluksi vai mitä mieltä muut?

 

Kotilohikäärme: On sulla ollut rankka vkonloppu! Koitahan jaksaa.

Hatun nosto kaikille yksin odottaville!! En voi edes kuvitella kuinka hukassa olisin yksin, kun välillä tuntuu etten jaksa tätä miehen tukemanakaan. Heikko fiilis kaikenkaikkiaan. :ashamed: Arvostan teidän vahvuuttanne todella!

Olen saanut myös ihmeellisiä itkupillikohtauksia ja välillä kyllä ihan turhistakin. Yöunet ovat niin vähissä, että sekin alkaa raastaa korvienväliä. :kieh: Olotila: lähinnä pahoinvointia (taas uudestaan), hengenahdistusta, kipuja ja kolotuksia. Ei auta itku, parku, eikä tämä purnaus, tiedetään. Helpottaa kuitenkin edes vähän.
Ei sillä, että vastaavaa kellekään toivoisin, mutta on se vaan täältä huojentavaa lukea, että ei ole ainoa joka näiden ongelmien kanssa painii.

Jaksuja "viimemetriläisille"! Onnea matkaan kaikille, jotka jo maaliviivaa hipovat!

 

mulla tulee synnytykseen mukaan lapsen isä, jos ehtii matkaa on kuitenkin se 1,5 tuntia vähintään, ja sit jos täällä päässä sattuu olee ruuhkaa, kuinka nopeesti pääsee liikkeelle tms.

ketään muuta ei sit ookaan tulossa. paniikkia kerään siitä, et koska vaava meinaa syntyä... yhdelle viikolle nuiden lasten isä tulee tänne viikoksi, että voi viedä tarhaan ja lähettää kouluun. ja sitten tuossa lähellä asuu yksi kaveri, jolle voin viedä, ja hän ottaa myös tarhasta ja koulusta sitten nää jos päivällä käynnistyy. mut jos yöllä alkaa syntymään, ni joudun viemää muksut vielä hoitoon!! :O pe-lot-taa!! koska tuolla ystikselläkin on pieni lapsi, hän ei voi yöllä lähteä tänne...

lisäksi lapset menee mummolaan (toiseen kaupunkiin) pääsiäisenä ja sitä edeltävänä vloppuna, jos sinne asti mennään (pääsiäisviikolla ke laskettu aika).

mutta uskon ja toivon että kaikki menee hyvin =)

 

Tuolla aikaisemminkin jo kyselin kaikilta yleisesti aijotteko pinoutua tuonne vauvapuolelle kun odotusaika on ohi? Palstaa kun olen seuraillut niin kirjoittelut harvenee vauvan synnyttyä mutta oishan se kiva jatkaa tuntemusten vaihtoa ainakin aluksi vai mitä mieltä muut?

en oo ajatellut pinoutumisia, mutta ois kyllä kiva vaihdella ajatuksia / tuntemuksia synnytyksen jälkeenkin =)

 

Joo pinoudutaan vaan!

 

Joo pinoudutaan vaan!

joo, ehottomasti =)

miltäs masussa tuntuu?

 

:attn:

joo, ehottomasti =)

miltäs masussa tuntuu?

Pyrkyä on oikeaan suuntaan. Sukkapuikot rules! Edelleen siis rt:ssa eikä jalat ole niin pahasti kyljyksissä että tarttis itte pitää niitä erillään luista, tuntu väjän hölmöltä tuuppia sikiötä irti niistä koko ajan. =)
Polttelee kivasti alavatsaa ja selkää muttei supistele. Tai mistä sitä tietää. Mä oon tähän asti luullut että vauva venyttelee kun multa menee ilmat pihalle, mutta ne onkin supistuksia. Vois koittaa järkätä jotakin käynnistyskivaa miehen kanssa illalla. Olis kiva et jotakin tapahtuis vaikka kammottaa koko ajatuskin synnyttämisestä, saati sitten sektiosta. Päätä särkee, mutta pitää koettaa vältellä noita myrkkyjä just ennen synnytystä. Otan sit jos yöllä ei saa unta sen takia.

Että on ollut hauska riehua pojan kanssa tänään kun oltiinkin jo kokonainen vuorokausi erossa... Mitenköhän sitä selviää useammasta? Poika oli kyllä reippaampi kuin äitinsä

Onnea ja tsemppiä kaikille tositoimiin pääseville! Niitä alkaa olla jo niin paljon että en muista kuitenkaan kaikkia luetella.

 

no hyvä ettei NIIIN pahasti töki

toi vaan tuntuu nii mielettömältä, itellä ei yksikään liike oo sattunu tai ees tuntunu pahalta, ja vaavalla oli kuitenkin painookin rv 35+2 noin 2900g, et ei ees mikää pieni ei kunnolla potki, välillä vaan VÄHÄN vaihtaa asentoa, ja joskus tökkii kädellä (tai jalalla) takasin ku vasemmalta puolelta vatsaa painelen. hää on ollut viime vuoden puolelta asti pää alaspäin, selkä oikeella, peppu tissien alla painamassa ja kädet ja jalat oikeelle ihan liian rauhallinen ku vertaa kahteen aikasempaan, mut katotaan sit ku syntyy onko yhtä rauhallinen

mullakin on ollut päänsärkyjä ja pahoinvointia, verenpaineet onneks laski normitasolle mut turvotus ei oo hellittäny. josko sit vaiks ku vaava syntyy

hiikka ja tytsi rv 37+4

 

Olin ajatellut että tottakait pinoudutaan, mutta olisiko se kiva että ainakin tämä kuukausi puhutaan täällä, ettei pino ole ihan kuollut viimeisten synnyttäessä? Vai miten muut oli ajatellut

Täällä vieläkin suhteellisen rauhallinen olo alkuviikon supistusten jälkeen. Tänää kävin tunnin lenkillä ja ostoksilla ikeassa niin ainakin harkkareita on ollut paljon, muttei kipeitä supistuksia niinkuin aikaisemmin. Pitää vielä kokeillä kivointa ässää, josko se saisi jotain taas aikaiseksi!

Tsempit vielä kerran huomisille käynnistykseen meneville!

Pikkis ja Salamatkustaja 40+1