Heippa,
Minä myös koen neuvolan vähän ahdistavaksi jollain tapaa. Mulla on keskiviikkona se ja viikkoja on silloin 8+6. Tavallaan tuntuu että viikot ja päivät juoksee, ja tavallaan tuntuu ettei ne mene mihinkään ja tämä alkuraskaus pahine pelkoineen ja pahoinvointineen ja unettomuuteen kestää ikuisuuden! Meillä on 4 viikkoa vielä ultraankin. Mutta toisaalta päivät vilkkuu ohi niin vauhdilla että kohtahan tuo jo onkin.
Mulle alkuraskaus ja pahoinvointi oli raskasta myös esikoisen raskaudessa ja yhdessä keskenmenneessä. Se paha olo on vain niin kokonaisvaltaista että mielikin menee niin alas ja tulee sellainen välittäjä-olo, enkä haluaisi olla sellainen raskas valittaja.
Me mennään seulontoihin.
Miehelle jotenkin on nyt konkretisoitunut odotus vielä enemmän, hän on vielä tarkempi mm. mun syömisistä, mistä otin jo hormooniherneet kerran nenääni, kun en syö tarpeeksi monipuolisesti ja terveellisesti. Voi Huoh, kun syön juuri sen minkä saan milläkin hetkellä alas, ja määrät ei ole päätä huimaavia. Uskon kuitenkin että vauva saa ravintoa
Mutta on mies aivan hellyyttäväkin kun huomioi raskautta nyt koko ajan ja miettii mulle kivoja juttuja.
Onko teille tullut vielä oloja kumpaa odotatte, tyttöä vai poikaa? Mulla on ollut todella vahva tyttöolo, vasta muutamana päivinä tullut ajatus että ainiin voi se olla poikakin. Mulle se on aivan sama, kunhan tulisi terve lapsi
AE ja 8+4