Joo, liikkeet ei aina tunnu enää kovin kivoilta. Mä sain tänään niin kovaa puskemista tuolta taas osakseni, että ihan älähdin ääneen kun yhtäkkiä sattui niin kovasti.
Oli pakko varovasti painaa neidin pyllyä kädellä alemmas, ja onneksi hetken elämöityään vaihtoikin vähän asentoa. Supistuksia se kyllä aiheutti, pari tuli heti, ja nyt on tullut muutama pitkin iltaa. Alkaa pelottaa viimeiset viikot, toivottavasti tuollaiset kivuliaat puskemiset ei kovasti lisäänny.
Me ei olla nähty kummankaan vanhempia hetkeen, ei vain ole jaksanut. Mun äiti juuri tänään kyseli milloin voisivat tulla kylään, kai ne on tänne pyydettävä vaikkei kamalasti huvittaisi.
Mietin, että kehtaisiko toivoa saavansa olla synnärillä ihan rauhassa, vai onko kovinkin suuri loukkaus jos sanottaisiin että kerrotaan sitten, kun ollaan kotiuduttu ja valmiina vieraisiin. Tuntuu jotenkin niin hölmöltä ajatukselta maata sairaalavaatteissa sängyssä, kuitenkin tissitkin paljaana, ja ovesta ravaisi porukkaa sitä ihmettelemään.
Täällä on vielä nykyään niin, ettei synnärillä ole mitään vierailuaikoja tai sääntöjä, vaan kuka tahansa saa tulla käymään jos haluaa, melkein milloin haluaa. Kontrollifriikki sisälläni nostaa päätään, ärsyttävää jos ei yhtään tiedä millä hetkellä joku aikoo paukata käymään.
Toki sama se on kotonakin, mutta kotona ei ole pakko avata ovea.
Mä myös tykkään olla paljon omassa rauhassa, en halua tänne mitään kansanvaellusta. Harmi vaan että etenkin miehen sukulaisia asuu paljon tässä lähellä ja ne on muutenkin sitä mallia, etteivät kysy saako tulla kylään, vaan tulevat vain. En tykkää.