Huhtikuiset 2018 helmi-huhtikuussa

Kuinka jännää, @Korallikala tuntuu, että itse on ihan valovuoden päässä vielä synnytyksestä, alkaisi nyt edes se äitiysloma mulla on laskettu aika ihan loppukuusta, että todennäköisesti olen ketjun viimeisiä synnyttäjiä. Toki meillä on melko varma käynnistys edessä, että ainakaan toukokuulle ei pitäisi venyä. Jännää!

Aikaa on vielä, mutta tottahan se on, että lähtö voi näillä viikoilla olla lähellä meillä kaikilla, että kai sitä kassia voisi alkaa jo aktiivisesti ajatella ainakin toivottavasti täällä ei vauva ihan vielä tulisi kuitenkaan, taitaa hänellä olla vielä mahan sisäpuolella paremmat oltavat ja minullakin olisi tekemistä äitiyslomalle suunniteltuna.

Synnytyksen jälkeen taidan himoita eniten sushia, punaviiniä ja radin vuoksi KAURAPUUROA kun sitäkään ei nyt kestä syödä. Näiden ruokien osalta alkaa kyllä olla aika täynnä koko raskautta.

Varattiin miehen kanssa tästä läheltä romanttinen hotelliviikonloppu viimeiseksi lomaksi kahdestaan ennen vauvaa tai tiedä siitä romanttisuudesta, mutta kiva kuitenkin nukkua pari yötä hotellin lakanoissa

 

Nyt on turvakaukalo ostettu. Voisi huomenna perehtyä siihen sairaalakassiin, ihan vain varmuuden vuoksi. Sitä ei taida ihan yhdessä päivässä kuitenkaan pakata.

Mun tekee myös hirveästi mieli sushia. Ja punaviiniä. Ja GT:a.
Mutta päätin jo viime kesänä, että plussapäivästä pidän kahden vuoden tauon alkoholista, eli käytännössä aika pitkälti sen ajan mitä menee raskauteen+imettämiseen. Ja se päivä on 30.7.2019 klo 18 kun meikäläinen tempaisee lasillisen punaviiniä (ja sammuu siihen). Siihen on niinkin kauan kuin 1 vuosi 145 päivää 21 tuntia 16 minuuttia ja 28 sekuntia.

Katselin tuossa aamuyöllä kun heräsin jo neljän jälkeen, imetyspaitoja ja -mekkoja (toivottavasti tulisi pitkä ja lämmin (helteinen!) kesä). Mutta voi apua kuinka paljon voi imetyspaidat maksaa. Okei, ne oli jotain merkkijuttuja mutta silti, alkaen 40e kpl.

Meilläkin on varattu kylpyläviikonloppu. No käytännössä se on ostosviikonloppu, joten rentoutumisesta en niinkään sitten tiedä. Mutta onpahan edes jotakin, poissa kotoa ja näistä kuvioista.

 

Voi kun mäkin haluaisin vielä jonkun hotelliviikonlopun! Miehelle siitä vuodenvaihteessa puhuinkin, mutta voi olla ettei tässä kyllä enää ehditä. Tai jos ehdittäisiin, niin ei kukaan halua hoitaa meidän koiria. No, täytyy miettiä jos tehtäisiin edes joku päiväreissu jonnekin, on siinäkin jotain, kun ei tarvitse olla kotona vaan on uusia maisemia ja jonkun muun tekemää ruokaa.

Kirjoittelin tänään sairaalakassia varten listaa, jos huomenna pääsisi sitten tositoimiin ja tavaroita haalimaan. Tuli ihan itku, kun mietin että vauvalle voisi sitten olla parikin myssyä mukana sairaalassa, niin mies voi tuoda toisen jo aiemmin kotiin että koirat saa haistella sitä. Jotenkin tosi itkettävä ajatus. Ihmettelen kun oon ollut jo pitkään jotenkin tosi normaali enkä yhtään hormonihuuruissa, mutta onneksi välillä iskee tällaisia hullutuksia.

 

Mä ostin kirjakaupasta sellaisen "Lapsuusmuistoni" -kirjan, ja kun kaupassa sitä selailin niin ihan alkoi itkettämään Jotenkin herkistyin.

Mitä sinne sairaalakassiin kannattaisi pakata? En nyt halua parin päivän takia mitään matkalaukullista sinne raahata.
Mä joskus tulostin jonkun vauva-ajan tavarahankintalistankin mutta minne lie hukkunut kun mitään ei ole vielä oikein edes ostettu.

 

Mitä sinne sairaalakassiin kannattaisi pakata?

Lakritsia ja skumppaa! Ajattelin lähinnä kotiinlähtövaatteet molemmille, omat saippuat ym. kempparijutut, villasukat ja eväitä. Siellä ei kuitenkaan tarjoilu pelaa niin hyvin, että olisi naposteltavaa tarpeeksi, jos mieli tekee. Ja vatsantoiminnan kannalta kuivatut luumut ja lakritsi on kyllä hyviä myös. Kamera latureineen täytyy tietysti pakata hyvissä ajoin, vaikka täällä on nykyään useamman kerran viikossa myös ihan ammattilaisten vauvakuvaus, niin haluan silti ottaa paljon kuvia muistoksi. Sairaalassa aion olla sairaalan vaatteissa, niin niitä ei sillä lailla tarvita kovin paljoa mukaan, kunhan on jotain mukavaa, jossa lähteä kotiin. Ja omia sukkia kannattaa kuulemma olla, en ole ikinä ollut sairaalassa potilaana, mutta siellä on kuulemma ärsyttävät putkisukat, jotka ei pysy jalassa. Mulla on ihan hirveän pitkä lista taas kaikkea, mutta luulen että siitä kutistuu lähes puolet pois, kun mietin että mitä oikeasti parille päivälle mukaan tarvitsee. Ja etenkin kun asutaan tässä parin kilometrin päässä, niin mies saa kyllä haettua, jos kaipaan jotain.

 

Töttöröö... vitsi miten pitkä tauko tulee välillä tässä palstailussa ja sitten luen kerta-ahmaisulla nämä kaikki viestit aina. Ja anteeksi jos jonkun viestistä tuli joku "raportti"(??)-juttu...painoin varmaan useamman kerran selatessani tuota 'Raportoi'-painiketta.

Sairaalakassiin ilman muuta jotain mukavaa omaa kampetta, sukat tosiaan ainakin! Vaikka ne sairaaloiden alushousut ym.onkin tosi sopivat juurikin synnytyksen jälkeiseen tilanteeseen (=mahtuu ne jälkivuotovaipat sinne kunnolla ) niin on se vaan kiva laittaa päälle jotain omaakin. Ja kuulokkeet niille joita musiikki rentouttaa ja kenties auttaa myös supisteluissa... laturi, hygieniahommat (itse olen ottanut/ostanut kotiinkin noita Night-siteitä ainakin alkuun) ja juu; herkkuja. Mähän olen niin "hullu" että olen syönyt salmiakkia ja lakua raskauden aikanakin... ehkä vähän vähemmän kuin normaalisti mut kuitenkin.

Pesänrakennuspuuhat menossa täällä kun hoitopöytä ilmestyi tuohon ns.välihuoneeseen, pyykkikone&rumpu pursuilee hyvin pieniä vaatekappaleita ja näkyipä yksi uusi kaappikin ilmestyneen tuonne poitsujen vaatekaapin viereen.

Oma olo vaihtelee kuin vuoristorata... yöt on aika katkonaisia (edelleen), närästys on yhtä perkelettä ja niin, jäinhän mä töistäkin pois pari viikkoa ennen suunniteltua loman alkua kun oikeasta jalasta häviää tunto vähän väliä ja särkee sitten ihan kamalasti. Kreivin aikaan jäin, ei ois tämän pallon kanssa enää pystynyt kyykistelemään ja hötkyilemään yhtään. Mutta sitten joo on ihan hyviäkin päiviä... kovasti odotan vaan että vauva olisi jo tässä sylissä, ei enää oikein jaksa tätä raskausaikaa. Anteeksi.

JulbaBulba ja neiti V 33+0 poksista poks

 

Mä alan olla henkisesti ihan kypsä tähän raskaanaolemiseen ei pitäisi valittaa kun on päässyt niin helpolla, mutta mutta... Toisaalta tuntuu että huhtikuuhan on ihan kohta, mutta toisaalta taas onkin niin pitkä aika vielä... Ahdistaa kun tämä tyyppi ei ota kääntyäkseen (täydellinen perätila eli on ns. linkkuveitsiasennossa jalat kasvojen edessä) ja liikkeet tuntuu sen johdosta niin huonosti, että stressaa kerran olen käyrilläkin ollut, kun pariin päivään ei kuulunut juuri mitään. Kaikki oli kuitenkin hyvin, käyrä oli täydellinen ja ultrassa napanuoravirtaukset ja lapsivedet normaalit. Ja liikettä näkyy kun hetki katsellaan, mutta minulle se ei juurikaan tunnu. Stressaavaa! tästäkin kyllä pisteet K-HKS:lle, ei tullut yhtään "vainoharhainen" olo sinne mennessä, vaan päinvastoin sanoivat, että tule milloin vain uudelleen jos mietityttää

Itsellä taitaa tuo sairaalakassi koostua suklaasta ja salmiakista vauvan vaatteiden lisäksi pitäisi kai myös alkaa vähän suunnittelemaan, mitä ottaisi mukaan. Meiltä kun ei kovin montaa kertaa viitsi sairaalaan ajella

 

@Marsha Hyvä että on muitakin kypsiä.... Ihan on vähän hävettänyt kun moni on tullut kyselemään että no eikö ole ollut ihanaa nauttia ainutlaatuisesta raskausajasta ja itse mietit närästysoksennus kurkussa että joo, oikeaa riemun ilotulitusta kun syksyn ensiksi oksennat ja sitten alkaa muut vaivat heti perään! Tokihan se ON ainutlaatuista ja ihmeellistä että kehoni tähän pystyy vielä ja iloitsen siitä suunnattomasti mutta... ihan nyt iloitsen siitä että kevät tuntuisi etenevän suht nopeaan tahtiin ja eihän tässä lienee pitkä aika kun tämänkin ketjun ekat alkaa pungertaa vaaveja maailmaan!

 

Mä alan olemaan jo vähän väsynyt tähän hommaan. Jos yhtenä päivänä on toimintaa ja tekemistä niin tarvitaan kaksi päivää, että voisi vaan levätä ja kerätä voimia. Tähän päälle katkonaiset yöunet jne. niin morjes.
Sellainen kiva juttu, että mukula syntyy seuraavan kuuden viikon sisällä. Mulla on nyt 1/3 vauvanvaatteista pestyinä ja kuivina telineellä odottamassa silitystä (?) ja viikkausta lipastoon jonka ostin ja kasasin eilen. Mä en vaan jaksa tänään tehdä mitään.

Mulla on ollu nyt useimpina päivinä hetkellisiä, pieniä "menkkakipuja".

 

Täällä päätettiin tänään, että ei tartte enää leikkiä työn sankaria, vaan voin ihan hyvällä omatunnolla napata saikut ja laittaa toimiston oven kiinni. Pari viikkoa on kuitenkin pitkä aika sotkea sokereita ja saada supistuksia vain siksi, että voisin sanoa jaksaneeni tehdä töitä ihan loppuun asti. Ah, miten tuntuu, että lähti paino harteilta!

Näin pari yötä sitten unta, että meille tulee pieni tyttö tähän asti ei ole kyllä ollut mitään varmaa tunnetta suuntaan tai toiseen sukupuolesta, vaikka kaikki hömppätestit on tietenkin tehty

Minäkin vihaan raskaana oloa tällä hetkellä, tästä on kyllä nautinto ja hehku todella kaukana. Tämä viimeinen kolmannes tuntuu pidemmältä kuin kaksi ekaa yhteensä!

 

Mä en just nyt vihaa raskaana oloa, mutta koko tää viikko on mennyt aika ärsyyntyneissä ja kipeissä fiiliksissä ja tänä aamuna olin taas vähän peloissani, kun ei meinannut liikkeitä tuntua pitkään toviin. Mutta sieltä se vauva onneksi sitten heräili. Tuntuu aika aamu-uniselta tyypiltä, saa nähdä tuleeko siis siinä isäänsä. Mutta tosiaan, tänään on ollut tosi hyvä olo! Mullahan on ollut ihan jäätävän kovia hermokipuja vauvan laskeutumisen takia, mutta tänään niitä ei (tässä kohtaa pitää kai koputtaa vimmatusti puuta) ole ollut laisinkaan. Ei ole ollut liitoskipuja, ei selkäkipuja, ei mitään, tein tosi kivan ja aika rankan metsälenkin koirien kanssa ja vain nautin, kun oli niin hyvä olo.

Raskauden huomasi vain siitä, että heti kun polku vähänkin vietti ylämäkeen, alkoi vatsa ottaa kiinni etureisiin. Mun maha on kyllä laskeutunut tällä viikolla ihan tosi paljon. Vauvan peppukin tuntuu toisinaan navan korkeudella, toisinaan sentään vähän ylempänä.

Ihan kuten @Bluebelle sanoit, niin jotenkin tämä viimeinen kolmannes vain venyyyyyy. Mutta kuten @Sano Pirkka lohduttaudun sillä, että tätä kestää enää maksimissaan kuusi viikkoa! Ja oireista päätellen tuskin ehkä enää ihan niinkään kauaa. Onhan siinäkin monta tuskaisen pitkää viikkoa vielä, mutta ei se onneksi niin kovin pitkä aika lopulta ole. Kunhan vain ihmiset tajuaa olla liikaa kyselemättä. Näin viime yönä unta, että anoppi alkoi soitella joka halvatun päivä että eikö se vieläkään ole syntynyt, eikö vieläkään, no mikä sussa nyt on vikana kun et synnytä. Toivottavasti ei ollut enneuni! Eiköhän kaikki kuule sitten, kun asia on ajankohtainen, ilman että sitä pitää erikseen kysellä.

Korallikala 35+6

 

@Jullapulla joo, kaikki sitä sanoo, että kyllä sitä raskausaikaa vielä ikävä tulee jne, mutta mä olen kyllä vahvasti sitä mieltä että tästä huolesta ja jatkuvasta hengästymisestä on ihan kiva päästä eroon...

@Korallikala mä olen myös nähnyt ihan hirveesti unia, pari yötä sitten näin unta että mun sisko varasti mun vauvan et toivon mukaan noilla unilla ei ole ihan hirveesti totuusperää

Positiivista; radista huolimatta vauvan painoarvio 3,2-3,4kg jännitti jo, että mahtaakohan olla iso kaveri tulossa, mutta näillänäkymin normaalikokoinen olisi

 

Kannatti hehkuttaa hyvää oloa, sieltä se järkyttävä kramppi-hermopuristus-itkupotkuraivarikipu taas iski. Mä alan pelätä, että noi onkin supistuksia, joillainhan supistukset tuntuu juuri reisissä. Mulla tosin kaikista kipein noissa kohtauksissa on oikea reisi, mutta mistäs sitä nyt sitten tietää... Ei siis siinä, jos supistelee niin supistelee, mutta en mä halua että ne on tuollaisia toispuoleisia kipuja! Mulle on jotenkin kaikessa aina tärkeää symmetria ja tasapaino, joskus jos oon tarpeeksi neuroottinen niin mun täytyy esim. kohdistaa askeleet laatoitetulla kadulla niin, että astun yhtä paljon molemmilla jaloilla saumojen päälle jne. Siispä olisi ihan kamalaa, jos synnytyskivut rasittaisi vain toista puolta kropasta noin pahasti, kyllä se pitää olla tasainen kipu ja kärsimys molemmilla puolilla, kiitos.

Vähän tässä nyt arvon että lorahtiko äsken sen kipukohtauksen yhteydessä lapsivettä. Hyvä kannustin alkaa vihdoin konkreettisesti pakata sitä sairaalakassia, ettei jää hyvät eväät ja muut kotiin, jos tuleekin lähtö. Näin kun sanon niin olen täällä vielä kuudenkin viikon päästä odottelemassa... No, katsellaan. Tuskin tässä mitään vielä muutamaan viikkoon tapahtuu, oikeasti.

 

Minulla iski joku aika sitten työmatkalla kuin salama kirkkaalta taivaalta aivan jär-kyt-tä-vä iskiaskipu. SI-nivel paukahti paikaltaan ja siinä sitten raahattiin perässä puujalkaa loppumatka onneksi vaiva on urheilutaustan vuoksi tuttu ja osaan huoltaa sen kotikonstein pois. Aika monta kertaa se kuitenkin uusi ja nyt sormet ristissä toivon, että ei tule enää uudestaan. Hermosärky on kamalaa, kuten @Korallikala tuossa jo sanoi. Just se toispuoleisuus ja jäytävyys, tekisi mieli leikata koko jalka irti. Huomaa, että lantion seudulla löystyy nyt vähän kaikki nivelet.

 

@Bluebelle Vähän samankaltainen kokemus täällä yhtäkkiä kauppareissulla.. Mulla on tuo häpyluu/-liitos ollut jo monta monituista viikkoa tosi kipeä oikealta puolelta ja muutenkin oikea puoli reistaillut. Nyt sitten siellä kaupassa ollessa tuntui sellainen vihlaisu vasemmalla puolella tuolla alakerrassa ja vasen jalka meni ihan hemmetin kipeäksi. Että tosiaan se balanssi kipujen suhteen saavutettu!

Kävin eilen ystävän luona jolla on neljä päivää minun jälkeen la, katselin ja nappailin vinkkejä heidän vauvan huoneestaan mitä kaikkea sitä vielä puuttuu ja totesin että no kaikki muu (vaunut käyn ostamassa käytettynä tulevalla viikolla) on paitsi tosiaan se neidin oma huone!

 

Me käytiin eilen synnärillä synnytysvalmennuksessa ja tutustumiskäynnillä. Mulla oli koko ajan ihan hirveä olo, koulutustilassa oli tosi kuuma ja huono ilma ja tottakai jostain iski ihan hirveä uudenlainen selkäkipu. Pystyin istumaan ehkä vartin, ja loppuajan seisoin, kyykistelin ja vaihdoin tuskaisena asentoa siinä tuolin takana. Välillä meinasi tulla jo ihan huono olo, kun sattui niin paljon.

Valmennuksessa ei mitään ihmeellistä tullut vastaan, kun olen jo niin hyvin perehtynyt asiaan muuten. Sen jälkeen tehtiin pikainen kierros synnytyspolilla ja synnytyssalin näkeminen oli kyllä ehkä pieni järkytys, siis hyi. Ymmärrän hyvin, miksi siellä on nyt aloitettu remontti joka jatkuu koko loppuvuoden, koska se kolkko tila vihreine kaakeleineen oli aika järkyttävä. Olen tv:stä katsonut Erilaisia äitejä ja ties mitä, eli nähnyt siis kotimaisia synnytyssaleja, ja odotin kyllä vähän jotain muuta. Toisaalta hyvä että näin tuon nyt, niin ehdin prosessoida ja miettiä asiaa ja mieltää sen mielessäni ensireaktiosta huolimatta turvalliseksi ja mukavaksi paikaksi synnyttää. Suunnitelmissa on lähteä aika aktiivisella ja lääkkeettömällä otteella synnytykseen, niin turvallisuudentunne ja rentous on sen takia ihan avainsanoja. Tens-laitteen olen myös varannut, sen saa hakea kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa.

Tämä on kyllä inhottavaa, kun vauvan liikkeet on sen laskeuduttua vaimentuneet jotenkin tosi paljon. Joudun joka päivä erikseen tunnustelemaan niitä, ja tuntuu että välillä niitä ei edes huomaa ennen kuin erikseen kädellä kokeilee. Tähän asti on onneksi lopulta aika tuntunut tarpeeksi liikettä, mutta eiköhän tässä vielä tule vastaan päivä, jolloin pitää lähteä polille käyrille asiaa tarkistelemaan.

 

@Jullapulla ihanalta kuulostaa suunnitelmat huoneen suhteen, säryt ei niinkään toivottavasti loppuraskaus sujuu hyvin! Meillä kyllä olisi ylimääräinen huone vauvalle, mutta tällä hetkellä se on vierashuoneena ja sisustukseltaan sellainen, ettei siitä saa toimivaa lastenhuonetta luopumatta tietyistä huonekaluista. Emme ole kuitenkaan ajatelleet jäädä tähän lopullisesti, joten tuntuisi vähän tyhmältä myydä esimerkiksi erittäin toimivaa sohvasänkyä kun sellainen pitäisi sitten taas hommata myöhemmin. Samalla kyllä haluaisin vauvan aika pian nukkumaan omaan huoneeseen taitaa jäädä tämä asia päätettäväksi sitten arjessa kun vauvan kanssa asustaa.

Rohkeasti vain @Korallikala käyrille heti jos vaan siltä tuntuu! Tunnit kotona on aika pitkiä noin isoa asiaa huolehtiessa yksinään.

Olen myös alkanut nyt miettiä sitä tens-laitetta kun niin monet tuntuvat sitä kehuvan. Pitääpä tutustua, mistä sellaisen saisi vuokrattua. Toisaalta jos käynnistykseen mennään, kuten puhetta on ollut, niin sen saisi varmaan ihan sairaalasta. En millään jaksaisi odottaa kuun loppuun sitä synnytystapa-ultraa, että saisi tietää, milloin ja miten vauva syntyy, vai että mennäänkö vaan luonnon omaan tahtiin.

 

Mulla oli ihan samat mietteet synnäristä kuin @Korallikalalla.
Käsittääkseni Seinäjoen KS on aika uusi ja näin, mutta silti se oli tosi kolkko ja kliininen. Ensinnäkin siinä synnytyssalissa jossa tutustuttiin kymmenisen minuuttia ehkä, oli todella huono ilma ja lämpötila aivan liian kuuma. Sitten se sairaalasänky vaikutti tosi kapealta ja mietin että jos tuossa pitäisi nyt jotenkin liikkua, kääntyä tai hakea sitä oikeaa ja sopivaa asentoa, niin tippuisi monta kertaa. Näkyvillä oli vain keinutuoli (miten sitä voi käyttää synnytyksessä?) ja jumppapallo.
Ehkä siellä oli tavaroita jollain tapahtumapaikalla juuri käytössä tai varastossa, mutta esim. mitään roikkumismahdolisuuksia ei ollut.

Minähän en siis synnytyksestä mitään tiedä ja kaikki on pitänyt suunnitella vain omien mielikuvien ja tuntemusten perusteella. Eikä mitään takuuta siitä, että pitäisikö ne sitten tositilanteessa mitenkään paikkaansa.

Nyt meillä on hankinnat sellaisella mallilla, että joitain pieniä juttuja vielä puuttuu, esim. tuttipullot ja jotakin rasvoja ja sen sellaista pientä.
Pinnasänky odottaa kasaamista. Tosin se on purettu joskus 30 vuotta sitten, että saa nähdä pitääkö vaan reteesti hakea porakone ja ruuveja ja pistää se niillä kasaan Ja sitten tuli mieleen sellainen juttu että kun se on "standardikokoa" 100x55, niin mahtuukohan äitiyspakkaus sinne pohjalle. Hmm.. Ehkä jotenkin sen sumplin sitten.
80 -luvun alun retrovaunut olivat kuin uudet ja nekin odottaa enää vain tuuletusta ja imurointia. Katselin uusia ORA -merkkisiä vaunuja ja hintaa niillä oli sellaiset 700e ja eteenpäin. Ehkä me säästettiin kuitenkin lähemmäs 500e kun saatiin uusiokäyttöön mun vanhat vaunut ja pinnis.

 

@Sano Pirkka ja muutkin, suosittelen lämpimästi tutustumaan esim. bebesinfo.fi -sivujen synnytysosioon. Siellä on hyvin kuvattu synnytyksen kulku, erilaiset käytettävät lääkkeet sekä lääkkeettömät kivunlievitystavat ym. Uskon että kun tietää edes vähän miten synnytys etenee ja mitä on tulossa, se vaikuttaa paljon omaan asenteeseen ja sitä myöten jopa siihen, millaisina supistukset ym. tuntee. Hyvä näin ensisynnyttäjänä sanoa, mutta uskon että synnytys voi olla hyvä ja voimaannuttava kokemus, eikä sen ole tarkoitus olla mikään lääketieteellinen selviämistaistelu vaan luonnollinen tapahtuma. Fb-ryhmistä suosittelen Imetyksen tuen ja Aktiivinen synnytys ry:n keskusteluryhmiä, luen molempia aktiivisesti päivittäin ja oon saanut niistä kyllä tosi paljon irti.

Mulla meni koko viime yö ihan harakoille, kun vauva oli niin hiljainen. Vaikka eipä se koskaan öisin kyllä liiku, mutta nyt muistelen että olisin viimeisen kerran illalla seitsemän aikaan tuntenut jotain, ja sitten koko yönä ei oikein mitään. Nyt on onneksi taas tuttu myllerrys menossa. Oon nyt viime aikoina havahtunut aika usein siihen, että nukun selälläni, ja siitä jää monesti unenpöpperössä sellainen fiilis, että apua, tapanko mun vauvan kun se ei saa happea. Vaikka kai sitä edelleen ensin itselle tulisi huono olo, johon havahtuu, ennen kuin vauva kärsii. Öisin ei vain ajatuksenjuoksu ole aina ihan terävimmillään. Muistan viime yönä olleeni pari kertaa ihan varma, että vauva ei voi enää olla elossa, ja mietin vain että sitten kun se synnärillä todetaan, niin pitää pyytää kätilöä soittamaan miehelle ja pyytämään sitä paikalle, en varmaan itse pysty puhumaan.

 

Olen bebesinfon sivuja lueskellut ja tullut varsin "mediakriittiseksi" ko. sivuja kohtaan. Vähän liian lentävää juttua siellä, ettei ihan kaikki mene läpi.

 

@Korallikala pääsittekö katsomaan useampaa huonetta vai oliko täyttä kun olitte? Me taidettiin päästä katsomaan kolmea tai neljää eri huonetta, joista yksi oli sellainen vihreä ja muut ihan siedettävän neutraaleja sinä päivänä oli tosi vähän porukkaa synnyttämässä niin päästiin ihmettelemään erilaisia huoneita, yksikin oli sellainen "luomuhuone" jossa kuulemma voi synnyttää mutta kaikkia kivunlievityksiä sinne ei ole mahdollista saada. Mua jotenkin helpotti nähdä ne kaikki systeemit siellä synnytyssalissa, on ainakin apu lähellä jos tarvii jos tämä nyt yleensäkään tulee alakautta ulos, sen verran tiukasti on peppu alhaalla...

Kaikki alkaa olla valmista. Pari juttua puuttuu enää, mukaanlukien vauvan hygieniatarvikkeet. On niin vaikea miettiä, mitä kaikkea oikeasti tarvitsisi olen jo useaan kertaan kauppareissulla seissyt vauvatarvikehyllyn edessä ja miettinyt mitäs tässä nyt sitten oikein tarvis mukaan on toistaiseksi lähtenyt vasta pari tuttia ja tuttipulloa...

 

@Marsha päästiin katsomaan vain sitä ammeellista huonetta, eli just sitä vihreää. Kiva kuulla ettei ne kaikki ole samanlaisia. Mulla ei ole edes suunnitelmissa käyttää ammetta, tensin kanssa se ei onnistuisikaan eli se pitäisi ottaa irti siksi aikaa, niin ehkä en edes joudu sinne vaan joku ammetta kaipaava saa sen salin.

 

Tää päivä on ollut ihan kamala.
Kotosalla olen vain ollut ja järjestellyt tavaroita ja pessyt pyykkiä jne. Ei siis mitään varsinaisesti raskasta.
Mutta vatsa tuntuu todella painavalta, tuntuu että se oikein vyöryy häpyluun päällä ja sen yli. Kävely on hankalaa, liikkuminen on hankalaa. Muksu on muljannu ihan koko päivän. Ei hetkeäkään ole hiljaa (positiivista?). Kohdun alaosaan sattuu, sukkapuikkomaisia kipuja. Alavatsa on melkein koko ajan kireä.

Onneksi huomenna on sentään lääkärineuvola.

 

Alkaa olla liikaa aikaa kun mies joutuu tekemään pitkää päivää. Mutta tulinpa vielä kitisemään siitäkin, että vauva on punnertanut itsensä ihan ihmeelliseen asentoon. Mua on eilisestä asti närästänyt aika reippaasti, ja nyt kun tässä sohvalla löhöillessä yritän tunnustella vatsaa, en saa oikein selvää miten päin tuo tyyppi tuolla on. Tunnen kolme kovaa kohtaa, eli oletettavasti pää, peppu ja kantapäät, mutta miten ne voi muodostaa kolmion. Ja miksi pää on noussut ylös, se oli jo osittain kiinnittynyt, pysyisi siellä alhaalla nyt vain! Nyt on menossa rv 36+2, kyllä sieltä kohta kai onko pakko loppua tuo pyörimistila, toivottavasti palaa sitä ennen tuttuun vasempaan raivotarjontaan. Eipä ihme jos en oikein ole tuntenut liikkeitä, kun en ole tajunnut että vauvahan on ihan jossain omassa asennossaan ja liikkeet tuntuu (jos tuntuu) ihan eri suunnalla kuin ennen. En tiedä pitäisikö kokeilla niitä Spinning babies -tekniikoita, jos niillä saisi tyypin takaisin tutulle paikalleen.

 

@Korallikala okei, harmi että pääsitte näkemään vaan sen, ne muut mitä me nähtiin oli paljon miellyttävämpiä. Se "vihreä unelma" oli juurikin tuo ammehuone mikä meille näytettiin myös, muut oli sellaisia beigen värisiä ja ihan neutraaleja olemukseltaan ja yksi tosiaan "luomuhuone" jossa tunnelma oli hyvinkin rauhallinen. Oon kyllä ilonen että pääsee pieneen sairaalaan synnyttämään, siellä on joka kerta ollut mukavan rauhallinen tunnelma kun olen käynyt. Kiire ei näy ulospäin

Mulla on vauva hengaillut samassa asennossa jo useamman viikon. Venyttelee välillä mutta ei viitsi pyörähtää mihinkään pää on tuossa oikean kylkiluun alla ja jalat tuolla vasemman kylkiluun alla. Aika voltin saa tehdä että tuosta kääntyy :/