Siinä vaiheessa valotettiin esikoista, kun päätettiin päästää tieto yleiseen levitykseen.
Olisko ollut jotain 12+...
Aivan mielettömän ihanasti on isosisko osansa ottanut jo raskausajasta lähtien. Odotettiin mustasukkaisuutta, joten valmisteltiin pitkin odotusaikaa neitiä siihen, että miten paljon vauva vie äidin aikaa, äiti joutuu paljon lepäämään vauvan kanssa ja syöttämään sille maitoa. Kerrottiin mitä uusi isosisko voi tehdä vauvan kanssa (toim. huom. ei leikkiä ainakaan ihan heti barbeilla
) ja miten vauvaa voi 4-vuotias hoitaa.
Pikkusiskon synnyttyä ainoa huomauttamisen arvoinen asia on ollut hoitamisen rajoittelu.
Isosisko tahtoi varsinkin alkuun pitää niin paljon pikkuista sylissä ja makoilla lattialla vieressä, ettei mitään rajaa.
Molemmat ovat tosin rauhallisia ja nk. helppoja tyttöjä (tietysti omat huonot päivänsä itse kullakin), mutta nyt voi jo jättää nuorempaa vanhemman hoiviin siksi aikaa, kun käyn postilaatikolla, laittamassa pyykkiä tai suihkussa. Hienosti leikkivät ja isompi ilmoittaa heti, jos jotain sattuu.
Nykyään sanoo aina kaupassakin ventovieraille, että "Tämä pikkuinen on rakkainta maailmassa minulle." tai toinen klassikko: "Voi kuinka tämä on parasta mitä elämääni on osunut".
(Vähänkö pikkuvanha...
)
Eli ylihelpolla tuon vanhemman kanssa on päässyt! Haluaa edelleenkin lisää lapsia meille, mutta toivoisi mieluiten niiden olevan tyttöjä...
Tietysti tämä ylenpalttinen hoivavietti voi juontua nimenomaisesta sukupuolesta, mutta uskon ettei teidän pojan kanssakaan tule mitään suurempaa, jos häntä vain hyvin valmistellaan tulevaan. -Alkaa kuitenkin olla jo niin iso, etteivät kilpaile vauvan kanssa samoista asioista.
Keväällä varmasti tulee tämän keskimmäisen kanssa enemmän setvimistä, kun on vielä silloin(kin) niin pieni, ettei hoksaa miksi äidillä on tuossa sylissä nyt tuommoinen enkä minä. :/