Huhhuh,ystävä seurustellut miehen kanssa 1v,vauva tulossa!

Täytyy sanoa, et jos mä nyt 28-vuotiaana olisin vasta tavannut nykyisen mieheni. Niin olisin voinut tehdä sen lapsen 1 vuoden kuluttua enkä odottaa esim. 5-vuotta.

 

Eikö lapset voi olla toivottuja ilman avioliittoa? Ei teillä taida olla kaikki inkkarit veneessä. Ei minua oo ennen kyllä vosuksi siunailtu.

 

Sama mieltä Ohhohin kanssa. Onko se niin vaikeaa vaikka mennä ensin naimisiin ja sitten vasta perustaa perhe? Kyllä varmaan lapset haluais syntyä toivottuina ja avioliittoon jos ne sais päättää. Onko kiva kertoa lapselle että se oli "vahingonlaukaus" tai nuoruuden hörhelöinnin tulos? Tämänhän naiset yleensä tajuavat vasta hiukan vanhempina kun on jo tullut sitä lunta tupaan. ÄPÄRÄ on vanha hyvä sana joka on unohtunut pois käytöstä.

Huhhuh.. sano ihmeessä sitten tuttavillesi suoraan, jos olet tuota mieltä (jos siis noin toimineita tuttavia on, vaikka aviottomia lapsia tehneet). Tietääpähän ainakin, ketä ei missään tapauksessa kutsuta enää minnekään perhejuhliin ja kenen luokse ei enää mennä käymään...

 

ei toista tarvitse tuntea kokonaan, on loppuikä aikaa tutustua perin pohjin. meillä vuosi ens tiistaina täyteen emmekä käytä ehkäisyä, tulkoon jos on tullakseen. ja vaikka ero tulisikin niin ainakin se lapsi oli tehty rakkauden, ei eron viime hetkillä. koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, saattaahan olla että toinen meistä kuolee yllättäen. en alkaisi odottamaan kymmentä vuotta yhden lapsen takia, sehän tarkoittaisi että jos lapsettomuutta = vähemmän vuosia yrittää hoitojen avulla.

 

Sama mieltä Ohhohin kanssa. Onko se niin vaikeaa vaikka mennä ensin naimisiin ja sitten vasta perustaa perhe? Kyllä varmaan lapset haluais syntyä toivottuina ja avioliittoon jos ne sais päättää. Onko kiva kertoa lapselle että se oli "vahingonlaukaus" tai nuoruuden hörhelöinnin tulos? Tämänhän naiset yleensä tajuavat vasta hiukan vanhempina kun on jo tullut sitä lunta tupaan. ÄPÄRÄ on vanha hyvä sana joka on unohtunut pois käytöstä.

Mikäs sua vaivaa? Monikin ihminen, ehkä jopa sinä, on saanut alkunsa "vahingossa" eikä se tarkoita ettei lapsi olisi haluttu ja saisi kunnon elämää. Suurin osa ei-toivotuista ihmisaluista päätyy varmaankin abortin kautta pois. Onkohan sulla kaikki kotona jos sun mielestä ÄPÄRÄ on hyvä sana?!!!

 

jos on ollu vuoden yhdessä, on voinu haaveilla lapsesta jo puolisen vuotta, ei se ole hetken mielijohde.

 

Täällä nyt joku yks ja sama tyyppi heittää noita katkeria vuodatuksiaan. Tyhmää alkaa edes kommentoimaan noita...
:wave: Nyt nukkumaan...

 

Sama mieltä Ohhohin kanssa. Onko se niin vaikeaa vaikka mennä ensin naimisiin ja sitten vasta perustaa perhe? Kyllä varmaan lapset haluais syntyä toivottuina ja avioliittoon jos ne sais päättää. Onko kiva kertoa lapselle että se oli "vahingonlaukaus" tai nuoruuden hörhelöinnin tulos? Tämänhän naiset yleensä tajuavat vasta hiukan vanhempina kun on jo tullut sitä lunta tupaan. ÄPÄRÄ on vanha hyvä sana joka on unohtunut pois käytöstä.

Mikäs sua vaivaa? Monikin ihminen, ehkä jopa sinä, on saanut alkunsa "vahingossa" eikä se tarkoita ettei lapsi olisi haluttu ja saisi kunnon elämää. Suurin osa ei-toivotuista ihmisaluista päätyy varmaankin abortin kautta pois. Onkohan sulla kaikki kotona jos sun mielestä ÄPÄRÄ on hyvä sana?!!!

mä en halua mennä naimisiin parin kympin tienoilla, mieluummin sitten kun oon 30v, eikä mua haittaa vaikka kukkaistyttö on oma lapsi. haluan olla nuori äiti. en sentään tästä nuorru.

 

Nykyään naiset haluavat vauvoja. Ihan sama, pysyykö se ketku kuvioissa vai ei. Jos haluaa toisenkin lapsen, aina löytyy uusi ketku. Ja kolmas. Ja neljäs. Parisuhde ja sen kestävyys ovat epäoleellisia asioita, kun naiselle iskee nk vauvakuume.

 

Heh, mun vanhemmat tapas 16-vuotiaina, mut minut esikoisen he saivat vasta 10-vuota myöhemmin. Ja sitten kun he menivät naimisiin olin minä jo 5-vuotias ja perheessä toinenkin lapsi. Ja tämä tapahtui 80-luvulla Mutta lehtolapsi olen :'(

 

Nykyään naiset haluavat vauvoja. Ihan sama, pysyykö se ketku kuvioissa vai ei. Jos haluaa toisenkin lapsen, aina löytyy uusi ketku. Ja kolmas. Ja neljäs. Parisuhde ja sen kestävyys ovat epäoleellisia asioita, kun naiselle iskee nk vauvakuume.

AIVAN! Ennen vanhaan oli sanonta "Ennen se maa repiää ku huora häpiää!" Minusta naisella jonka lapsilla on kolme- neljä eri isää ei ole kyllä kaikki aivan kohdallaan. Mutta turhapa sitä on yrittää selventää kun naisille nykyään kaikki käy ja yhteiskunnalle samaten. Ei ihme, että huostaanotot lisääntyy kuin sienet sateella, äitien omasta toiminnasta ja asenteista löytyy syyt. Ja me kunnollliset yhden miehen ja perheen naiset tämä sitten maksetaan kukkarostamme tämäkin.

Esitämpä asiani näin: "Toivon, että nuoret naiset kunnioitatte poikaani ja perhettämme siinä määrin, ettette kiirehdi asioita (hankkiudu paksuksi) kevytmielisesti ja sotke meitä ikuisiksi ajoiksi sekasortoiseen elämäänne hetken mielijohteesta. Toivon, että teille edes jokin elämässä olisi pyhää!"

 

Eikä se ristiasento ole ollenkaan epämukava. Siinä se molemminpuolinen viehätys punnitaankin kun ei heti sänkyhommiin hypätä. Mutta mitäpä sitä siveyttä ja sukupuolimoraalia saarnaamaan nykyajan portto-naisille? Oletteko kuulleet itsehilinnästä? Häpeän syvästi suomalaisten nuorten naisten kevytkenkäisyyttä ja niin häpeää miehenikin... Miten ihmeessä oman tytön saa kasvatettua kunnolla kun ympärillä on meno näin villiä?

 

Naisethan ne on yksin taas syypäitä siihen että vauvoja syntyy? Mites ne yli-innokkaat sänkyyn-ja-heti miespuoliset siittäjät, oiskohan heillä mitään osuutta asiaan...

 

Näyttää monelta unohtuneen jo 1800-luvulla Suomessa rahvaan keskuudessa vallinneet kosimismenot joiden seurauksena naiset olivat paksuna ennen papin aamenta. Siitähän sen tiesi et pari seurustelee kun aitasta aamulla poistui mies. Asiasta voi lukea lisää Kaari Utrion Suomalaisen naisen vuosisadat kirjasarjasta. Ei sitä ennenkään jalatristissä papin aamenta odoteltu.

 

Sama mieltä Ohhohin kanssa. Onko se niin vaikeaa vaikka mennä ensin naimisiin ja sitten vasta perustaa perhe? Kyllä varmaan lapset haluais syntyä toivottuina ja avioliittoon jos ne sais päättää. Onko kiva kertoa lapselle että se oli "vahingonlaukaus" tai nuoruuden hörhelöinnin tulos? Tämänhän naiset yleensä tajuavat vasta hiukan vanhempina kun on jo tullut sitä lunta tupaan. ÄPÄRÄ on vanha hyvä sana joka on unohtunut pois käytöstä.

Toki itsekkin menin naimisiin ennen kuin lapsi syntyi. Ja naimisiin mentiin vuoden tuntemisen jälkeen. Mitäs sitten. Edelleen rakastan miestäni ja tulen aina rakastamaan. Tiesin heti alusta lähtien että hän on se oikea.

Ja mikä parasta, en ollut ko. hetkellä enää edes nuori. Ja lapsi ei ollut vahinkolaukaus, joka siis syntyi kun olimme vuoden asuneet yhdessä ja tunteneet toisemme vuoden ja 3kk.

 

Mä olen mennyt naimisiin mieheni kanssa seurusteltuamme noin 7kk ja tulin raskaaksi samantien. Kohta on viides hääpäivä.

 

no onpa kamalaa. me mentiin naimisiin 3kk seurustelun aloittamisesta, siitä kuukauden päästä oli vauva tulossa. nyt lapsi 1v1kk ja odotamme toista

 

ja tuosta ajasta vain jotain 7kk asuneet yhdessä. yksi kriisikin heillä oli jonka kuulemma saivat selvitetyksi. mutta että VAUVA? todella vastuutonta mielestäni, aivan varmasti eroavat . ystävälleni sanoin että onko hän nyt ihan varma, että aika ison päätöksen tekivät.. ja ystäväni sitten taisi suuttua

Voi hurja, elämä on Mä järjestin yli 3-kymppiselle ystävälleni sokkotreffit ja hän tuli raskaaksi kahden kuukauden kuluttua ensitapaamisesta. Kieltämättä olin aika häh, kun kuulin uutisen mutta he ovat olleet nyt yhdessä jo 8 vuotta ja toinenkin lapsi siunaantui.

 

Voi kuule, se on vasta vastuutonta jos ei edes seukkaa ja pamahtaa raskaaksi yhden yön ilosta.

 

Vedänkö pohjat? Minä tulin ekana yönämme raskaaksi. Oltiin tunnettu toisemme varmaan 5 tuntia. Se raskaus tosin meni kesken. Alettiin seurustelemaan vakituisesti ja seuraavaa lasta yritettiin uudestaan ja heti tärppäsi. Joskus sen vain tietää heti kun haluaa lapsen juuri Sen ihmisen kanssa. =)

Ei se suhde sitten ikuisesti kestänyt, mutta 10 vuotta kuitenkin ja mitään en kadu. Ihanat lapset olen saanut.

Ja lapset kiittää äitiään..

 

Me oltiin tunnettu 5 kk, kun tulin raskaaksi, ja se ei todellakaan ollut vahinko. Naimisiin mentiin, kun esikoinen oli parin kk ikäinen. Parin vuoden päästä meille syntyi toinen lapsi ja nyt odotan puolessa väliä kolmatta. Eikä tosiaan oltu mitään teinejä silloin. Monenlaista on näihinkin vuosiin mahtunut ja ne on lopulta vaan lujittaneet meidän suhdettamme.

 

Mun ystävä oli seukannut 2kk kun tuli raskaaksi ja nyt olleet 10v onnellisesti yhdessä. Itse seurustelin 10kk ja olen myös ollut lapsen isän kanssa yhdessä 9v...

 

Vedänkö pohjat? Minä tulin ekana yönämme raskaaksi. Oltiin tunnettu toisemme varmaan 5 tuntia. Se raskaus tosin meni kesken. Alettiin seurustelemaan vakituisesti ja seuraavaa lasta yritettiin uudestaan ja heti tärppäsi. Joskus sen vain tietää heti kun haluaa lapsen juuri Sen ihmisen kanssa. =)

Ei se suhde sitten ikuisesti kestänyt, mutta 10 vuotta kuitenkin ja mitään en kadu. Ihanat lapset olen saanut.

Ja lapset kiittää äitiään..

Olemassaolostaan? Luultavasti kiittävät

 

Olipas hillittömän hauska ketju näin aamutuimaan luettavaksi. Mitenkä musta jotenkin tuntuu että aloittaja ei ole kovin vanha...

Minä, huolimaton vosu, yhteiskunnan elätti (niinkuin täällä on leimattu) tulin raskaaksi vajaan 3kk seurustelun jälkeen. Samana yönä menimme kihloihin, siis lapsi sai alkunsa niinä päivinä, toivotusti! Hui!!! Ja tää paranee vielä...mentiin naimisiin 6kk avoliiton jälkeen. Ettekä ikinä usko, nyt kun toinen hääpäivä on takana meillä on jo kaksi ihanaa lasta ja olemme onnellisia...

No niin, nyt saa tuomita, tässä kohtaa. Ennen kuin kerron taustaa =) Olkaa hyvät ja keskittykää oikein miettiin meidän kamalaa tulevaisuutta, köyhyyttä, lapsien kurjaa kasvualustaa...eroa, urattomuutta...

Sitten kerron seuraavaks taustaa. Minä, vosu, olen ollut jo aiemmin naimisissa. Nätisti seurusteltiin 6 vuotta ennen naimisiin menoa, niin kuin kaikkien pyhien sääntöjen mukaan pitää. Asuttiin yhdessä jne. Lapsia ei ajateltu koska tahdoimme rakentaa pesän valmiiksi. Ja tulihan se. Ammatin sain ja uran...töitä paljon, kiersin ympäri maailmaa töiden vuoksi. Tutuksi tulivat Jenkkilä, Kanada, Englanti, Rasnka, Saksa, Espanja, Tsekit, Puola, Slovenia, Italia, Indonesia, Vitenam, Kiina, Intia... Rahaa tein ja perustin exän kanssa sitä pesää. Eli tässä kohtaa tarinaa mulla oli mies, ura/ammatti/työ, koti (velaton sellainen), työkokemusta. Vaan perskule...vaan empä ollut mitenkään onnellinen. Kah, erohan siitä tuli, lapseton ja kivuton.

Tuhon väliin vielä vietin elämäni humppa-vuodet, jolloin tein töitä ja juhlin,niin paljon kuin sieluni sieti ja kanttini kesti.

Nyt sit voi taas alkaa arvostella tilannetta...kun olette kuulleet vähän taustoja. Toki olisin itsekin voinnut kirjoittaa kuten AP noin 5-10 vuotta sitten. Kuinka vastuutonta...Nyt tiedän millaista rakkaus oikeasti voi olla, se on ja kuuluu olla järjetöntä. Moni tyytyy ok tilanteeseen eikä siinä mitään pahaa olekaan, sellaisetkin liitot kestää ja on onnellisia. Mä en vaan kestänyt edellistä ok liittoa jossa kaikki "materiaalinen" oli kyllä ympärillä ja rakkauskin läsnä. Mä tarvitsin enemmän ja sitä sain kun uskalsin.

Olipas virkistävä näin aamutoimena kirjoittaa ja toivottavasti herättää ihmisiä ajatteleen että taustoja on monia. Ei saa ihan niin kevyesti tuomit...varsinkin siksi että tilanne saatta löytyä vielä omastakin elämästä. Rakkaus saattaa tulla ja tempaista...Hei mutta sehän olis vaan mukavaa.

Lista:

Vakityö ON
Omakotitalo ON
Rakkautta ON
Ammatti ON
Koira Ei
Ura ON (ainakin toistaseks)
Lapsia ON
Pikainen suhde ON, ehdottomasti
Tuet EI
Onnellinen KYLLÄ
Elämänkokemus EI koskaan tarpeeksi, jotain nähnyt, paljon näkemättä

 

Lisätään vielä listaan että mä rakastun mun mieheen päivittäin yhä uudelleen ja uudelleen. Suhde on vaan syventynyt lasten myötä, hankalat vauva-ajat on käsi kädessä menty, tukien toinen toistamme. Kyllä alku huumat ja muut katoaa kun lapsi kiljuu tyyliin 24/7 kiitos koliikin. Vaan kun rakastaa niin rakastaa. Mulla on maailman huomaavaisin mies, hellä ja ihana. Lapsilla ihana isä joka tekee oikeasti kaikkensa lapsien parhaaksi. Nyt mä vasta olen tajunnut mitä tarkoittaa kun kahdesta ihmisestä tulee yksi. Ei, oma minuus ei siinä katoa, ei millään muotoa. Se vaan vahvistuu koska puoliso tukee sinua sellaisena kuin olet. Meillä parisuhde menee arvoissa kaiken edelle. Toki lasten hyvin vointi seuraa heti siinä perässä. Mutta kaiken a ja o meillä on se että mieheni kanssa rakennamme sen perustan lapsille jossa kasvaa. Jos perustukset rakoilee, keinuu koko talo.