Huhhuh,ystävä seurustellut miehen kanssa 1v,vauva tulossa!

Mutta kaikki naisethan ei ole niin tarkkoja siitä kenet jälkikasvulleen isäksi valikoivat. Minusta se on elämän tärkein ratkaisu jonka kanssa ei pidä hätiköidä. Eikö se olisi kiva, että olisi lapselle kunnon kotikin jo perustettuna ja elatus kunnossa. Vaan tietenkiin jos ei niin haittaa että yhteiskunnan elätiksi äpäröitä pukkaa niin sittenhän se on se ja sama.

 

Mä olin tuntenut lapseni isän suunnilleen puolitoista kuukautta kun aloin odottaa lasta. Ihan suunniteltu mukula tuo oli. Suhde ei kestänyt , mutta mitäs siitä ? Miehiä on maailma puolillaan , ja tuo mun vauvani oli se mitä mä eniten halusin.
Nyt jo aikuinen poika on hyvissä väleissä isänsä kanssa kuten minäkin , eikä kumpikaan meistä ole katunut sitä , että tehtiin lapsi yhdessä.

 

No kuinkas monta vuotta sinun mielestäsi pitäisi olla yhdessä, ennenkuin saa tehdä lapsia?

 

Sama mieltä Ohhohin kanssa. Onko se niin vaikeaa vaikka mennä ensin naimisiin ja sitten vasta perustaa perhe? Kyllä varmaan lapset haluais syntyä toivottuina ja avioliittoon jos ne sais päättää. Onko kiva kertoa lapselle että se oli "vahingonlaukaus" tai nuoruuden hörhelöinnin tulos? Tämänhän naiset yleensä tajuavat vasta hiukan vanhempina kun on jo tullut sitä lunta tupaan. ÄPÄRÄ on vanha hyvä sana joka on unohtunut pois käytöstä.

Niin, olisihan se hienoa jos lapsia voisi kutsua hyvällä omallatunnolla äpäriksi. Se kun on vanha hyvä sana.

 

me oltiin yhdessä oltu kuukausi kun aloin odottamaan esikoistamme ( ja voi sitä "kulmakarvojen nostelua" joillakin ) .
Nyt takana on reilut 7v yhteistä elämää ja muksujakin kaksi.

Mut mul kävi sitten vaan hyvä säkä, joka ei toiste voi tieteskä kellekää muulle osuu. :heart: :xmas:

 

me oltiin yhdessä oltu kuukausi kun aloin odottamaan esikoistamme ( ja voi sitä "kulmakarvojen nostelua" joillakin ) .
Nyt takana on reilut 7v yhteistä elämää ja muksujakin kaksi.

Mut mul kävi sitten vaan hyvä säkä, joka ei toiste voi tieteskä kellekää muulle osuu. :heart: :xmas:

Mulle kans kävi hyvä säkä...on meitä sentään kaksi! Aina joku sen lottovoitonkin voittaa. Mä en tosin sitä enää toivo, mä oon jo saannut sen, perheeni =)

 

Hah, mä tiedän tapauksen jossa naisella on 4 lasta ennestään kahdelle eri miehelle ja nyt oottaa viidettä lasta kolmannelle miehelle muutaman kuukauden "seurustelun" jälkeen. Mies kiroaa kun ei saa mitään tehdä ilman että naiselta tulee kiukkusia viestejä, riitaa on jatkuvasti ja nimenomaan mustasukkaisuusriitoja, nainen on sossun/kelan elätti, eivät edes muuttaneet virallisesti yhteen ennen kuin alkoi tätä vauvaa odottaa ettei menisi naiselta sosiaalietuudet ja mies joutuis palkastaan elättämään vieraan lapsenkin. Ja tämä siis miehen itsensä sanomaa.

Onhan niitä ääripäitä jos jonkinlaisia...joillekin se voi olla sitä tosirakkautta, toisille epätoivoinen yritys sitoa vaan joku mies itseensä.

 

Jep, vuosi yhdessä ja vauvaa mekin odotettiin. Nyt 13 vuotta aviossa ja 3 lasta. Todellinen ystävä on ystävänsä onnea tukemassa, ei voivottelemassa toisen elämää.

ja tuosta ajasta vain jotain 7kk asuneet yhdessä. yksi kriisikin heillä oli jonka kuulemma saivat selvitetyksi. mutta että VAUVA? todella vastuutonta mielestäni, aivan varmasti eroavat . ystävälleni sanoin että onko hän nyt ihan varma, että aika ison päätöksen tekivät.. ja ystäväni sitten taisi suuttua

 

Mitä tekee vihollisilla ku on ap "ystävänä"

 

Hah, mä tiedän tapauksen jossa naisella on 4 lasta ennestään kahdelle eri miehelle ja nyt oottaa viidettä lasta kolmannelle miehelle muutaman kuukauden "seurustelun" jälkeen. Mies kiroaa kun ei saa mitään tehdä ilman että naiselta tulee kiukkusia viestejä, riitaa on jatkuvasti ja nimenomaan mustasukkaisuusriitoja, nainen on sossun/kelan elätti, eivät edes muuttaneet virallisesti yhteen ennen kuin alkoi tätä vauvaa odottaa ettei menisi naiselta sosiaalietuudet ja mies joutuis palkastaan elättämään vieraan lapsenkin. Ja tämä siis miehen itsensä sanomaa.

Onhan niitä ääripäitä jos jonkinlaisia...joillekin se voi olla sitä tosirakkautta, toisille epätoivoinen yritys sitoa vaan joku mies itseensä.

Taidan tuntea tämän tapauksen...kuulostaa kovin tutulta, tiedän moisen itsekin.

 

Me oltiin kuukausi yhdessä ku tulin raskaaksi. Nyt ollaan oltu 7v yhdessä ja meillä on kaks lasta ollaan hyvin onnellisia, ei lastensaamiseen aina tarvii 10vuotta ja vihkisormuksia

 

Hah, mä tiedän tapauksen jossa naisella on 4 lasta ennestään kahdelle eri miehelle ja nyt oottaa viidettä lasta kolmannelle miehelle muutaman kuukauden "seurustelun" jälkeen. Mies kiroaa kun ei saa mitään tehdä ilman että naiselta tulee kiukkusia viestejä, riitaa on jatkuvasti ja nimenomaan mustasukkaisuusriitoja, nainen on sossun/kelan elätti, eivät edes muuttaneet virallisesti yhteen ennen kuin alkoi tätä vauvaa odottaa ettei menisi naiselta sosiaalietuudet ja mies joutuis palkastaan elättämään vieraan lapsenkin. Ja tämä siis miehen itsensä sanomaa.

Onhan niitä ääripäitä jos jonkinlaisia...joillekin se voi olla sitä tosirakkautta, toisille epätoivoinen yritys sitoa vaan joku mies itseensä.

No ei kuulosta kovin isolta "palkinnolta" mies itsekkään..

 

Hah, mä tiedän tapauksen jossa naisella on 4 lasta ennestään kahdelle eri miehelle ja nyt oottaa viidettä lasta kolmannelle miehelle muutaman kuukauden "seurustelun" jälkeen. Mies kiroaa kun ei saa mitään tehdä ilman että naiselta tulee kiukkusia viestejä, riitaa on jatkuvasti ja nimenomaan mustasukkaisuusriitoja, nainen on sossun/kelan elätti, eivät edes muuttaneet virallisesti yhteen ennen kuin alkoi tätä vauvaa odottaa ettei menisi naiselta sosiaalietuudet ja mies joutuis palkastaan elättämään vieraan lapsenkin. Ja tämä siis miehen itsensä sanomaa.

Onhan niitä ääripäitä jos jonkinlaisia...joillekin se voi olla sitä tosirakkautta, toisille epätoivoinen yritys sitoa vaan joku mies itseensä.

No ei kuulosta kovin isolta "palkinnolta" mies itsekkään..

Tästäkin voi olla monta mieltä, mutta ei se munkaan mielestä mikään palkinto ole Hyvin kai ne sopivat toisilleen, harmittaa vaan ne kaikki lapset tuossa kuviossa.

 

Kahden kuukauden seurustelun jälkeen huomasin olevani raskaana ehkäisystä huolimatta. Ei siinä mitään, juteltiin pitkään ja molemmat halusi pitää lapsen. Muutettiin yhteen neljän kuukauden jälkeen ja alettiin samalla kun sisustettiin kotia, tutustua toisiimme. Yhtäkkiä huomasin olevani Rakastunut, ihan sydämiäni myöten kun mies eräänä päivänä tuli töistä kotiin ja katsoi minuun =)

Kun raskaus oli lopuillaan, meillä oli kaikki valmiina. Mitään ei lapselta puutu, kaikkein vähiten rakkautta. Ja hyvin meidät otettiin vastaan joka paikassa ja paljon lasta rakastetaan molempien sukujen toimesta.

Ei kaikki äpärät synny köyhiin tilanteisiin ihmisille joilla ei ole mitään elämänhallintaa tai kokemusta mistään.

Ensi keväänä meillä juhlitaan häitä, sitten saa jo toinen lapsi tulla jos on tullakseen, että esikoisella olisi sisarus jonka kanssa leikkiä =)

 

Hah, mä tiedän tapauksen jossa naisella on 4 lasta ennestään kahdelle eri miehelle ja nyt oottaa viidettä lasta kolmannelle miehelle muutaman kuukauden "seurustelun" jälkeen. Mies kiroaa kun ei saa mitään tehdä ilman että naiselta tulee kiukkusia viestejä, riitaa on jatkuvasti ja nimenomaan mustasukkaisuusriitoja, nainen on sossun/kelan elätti, eivät edes muuttaneet virallisesti yhteen ennen kuin alkoi tätä vauvaa odottaa ettei menisi naiselta sosiaalietuudet ja mies joutuis palkastaan elättämään vieraan lapsenkin. Ja tämä siis miehen itsensä sanomaa.

Onhan niitä ääripäitä jos jonkinlaisia...joillekin se voi olla sitä tosirakkautta, toisille epätoivoinen yritys sitoa vaan joku mies itseensä.

Taidan tuntea tämän tapauksen...kuulostaa kovin tutulta, tiedän moisen itsekin.

Alkaako hoolla

 

Me oltiin oltu puoli vuotta yhdessä kun naimisiin mentiin ja lapsi ilmoitteli heti tulostaan, ei siinä tarvinnut vuosi tolokulla miettiä että haluanko vai en? Ja yhä edelleen ollaan onnellisia, takana yhteisiä vuosi 8 ja lapsia 3. =)
Eli ole onnellinen ystäväsi puolesta, ilkeetä alkaa maalailemaan heti piruja seinille!!!!!!!!

 

Mun mielestä se miten kauan on seurusteltu kun tulee lapsia on ihan samantekevää. Mutta sitä en käsitä miksi joku haluaa kertoa muille että lapsi oli vahinko? Se on minusta tosi loukkaavaa lasta kohtaan. Itsellä ei ole vahinkolasta tai lapsia, mutta jos olis en ikimaailmassa sitä tunnustaisi kenellekään. Tosi julmaa lapsen kuulla jälkikäteen että on ollut vahinko.

 

Kyllä mäkin taidan olla ihan sekasin! Mä tulin raskaaksi puolen vuoden seurustelun jälkeen. Se meni kesken. Puolisen vuotta tän jälkeen tulin uudelleen raskaaksi ihan omasta halustamme. Kävi siis hyvä tuuri ja tulin heti raskaaksi. Elettiin hyvin onnellista aikaa ja eletään edelleen. Ollaan oltu yhdessä vajaa 7 vuotta ja lapsiakin on jo 3, silti rakkautta piisaa! Ympärillä on paljon pareja joilla on ollut "paremmat" lähtökohdat noin ap:n sääntöjen mukaan, mutta ovat silti eronneet tai eroamassa. Me nyt vaan satutaan olemaan tosi hyvä pari ja täydennetään toisiamme kovasti. Nautitaan toisistamme paljon!

Millään pitkällä seurustelualulla, naimisiin menolla eikä seksistä pidättäytymisellä ole mitään merkitystä liiton pysyvyyteen. Vain rakkaus ja toisen kunnioitus ja luottamus määrää suhteen keston. Täytyy myös haluta ja jaksaa hoitaa sitä suhdetta!

 

Hah, mä tiedän tapauksen jossa naisella on 4 lasta ennestään kahdelle eri miehelle ja nyt oottaa viidettä lasta kolmannelle miehelle muutaman kuukauden "seurustelun" jälkeen. Mies kiroaa kun ei saa mitään tehdä ilman että naiselta tulee kiukkusia viestejä, riitaa on jatkuvasti ja nimenomaan mustasukkaisuusriitoja, nainen on sossun/kelan elätti, eivät edes muuttaneet virallisesti yhteen ennen kuin alkoi tätä vauvaa odottaa ettei menisi naiselta sosiaalietuudet ja mies joutuis palkastaan elättämään vieraan lapsenkin. Ja tämä siis miehen itsensä sanomaa.

Onhan niitä ääripäitä jos jonkinlaisia...joillekin se voi olla sitä tosirakkautta, toisille epätoivoinen yritys sitoa vaan joku mies itseensä.

Taidan tuntea tämän tapauksen...kuulostaa kovin tutulta, tiedän moisen itsekin.

Alkaako hoolla

No ei sama...tää tapaus alkaa Peellä =D Mut sama kaava...

 

tavattiin heinäkuussa. Yhteisen ystävän kautta, joten mies oli taustoiltaan minulle jotakuinkin tuttu. Ensimmäisestä tapaamisesta olimme yhdessä päivittäin. Vajaan viikon tuntemisen jälkeen kumpikin tunnusti että nyt taisi löytyä se oikea, ja että sinun kanssasi tahdon lapsia. Muutimme yhteiseen asuntoon. Neljän kk:n seurustelun jälkeen mies kosi, menimme kihloihin. Kuusi kk:tta tapaamisestamme jätimme ehkäisyn pois, kahden kk:n päästä plussasimme. Menimme naimisiin tunnettuamme 1v4kk, viikkoa ennen esikoisemme syntymään. Paljon on tapahtunut näiden 7.5 vuoden aikana. Edelleen olemme sitä mieltä että tämä oli tarkoitettu tapahtuvan. Olimme kumpikin kolmikymppisiä tavatessamme, kummallakin elettyä elämää takana. Ei se helppoa ole aina ollut tämä yhteiselomme, mutta eihän sen kuulukaan olla. Myötä- ja vastamäessä, toista tukien. Hän on paras ystäväni, kuten myös rakastettuni. Niin ja lapsia on neljä, muutimme maaseudulle miehen kotikylään.

Kyllä sen vaan tietää. Ikinä ei voi tietää miten tässä käy, kuten ei voi tietää ylipäätään mitä elämä tuo tullessaan. Meillä tämä vaan on toiminut.

 

Ensimmäinen vuosi pukkaa menemään rakastuneella parilla onnenhuumassa pupuillessa jolloin ei vielä huomaa tai saa edes tietää kumppanin heikoista kohdista paljonkaan. Esimerkiksi toisen arvot ja käytännön elämänhallinta hahmottuu vasta pidemmän ajan kuluessa. Tällainen asia on esim. se onko mies sanansa mittainen vai ei, kuinka hän hallitsee itsensä ja raha-asiansa jne. Voitte olla varmoja, että jos omat poikani panevat jonkun typykän paksuksi alta vuoden seurustelun niin annan heidän kuulla siitä kunniansa. Ja tyttöä pidän lähtökohtaisesti kyllä ehdottomasti erittäin huonosti kasvatettuna vosuna. Eipä taida naisella olla kaikki asiat elämässä muutenkaan aivan kohdallaan jos ei edes älyä käyttää ehkäisyä.

Et ole tosissasi... Mun vanhemmat oli ollu vuoden yhdes kun meni naimisiin ja äiti oli samalla kolmannella kuulla, eli alle vuosi kun tuli raskaaksi. Viime juhannuksena tuli 40vuotta täyteen ja kyllä minusta elämänhallinta on aika hyvä ollu kun saaneet 4 lasta kasvatettua, yksi johtajan asemassa isossa firmassa ja me loput vakituisessa työssä, minä hoito-alalla..

 

Onneksi täällä on kohtalotovereita! Ihana kuulla teidänkin rakkaustarinoita. Elämä on ihanaa kun rinnalle on löytynyt Se Oikea. Ei sitä kaikki löydä, mutta ei se silti minusta tarkoita etteikö hekin voisi onnellisia olla, ei missään tapauksessa. Toiset vaan voittaa sen 7 oikein ja toiset saa 6+1.

 

Kyl meidänkin esikoinen synty kun oltiin oltu yhdessä alle 2 vuotta, eli vuosi yhdessä ja raskaaksi.

Edelleen samaa taloa asutetaan, koluttu on maat ja mannut helsingistä rovaniemeen, matkalla niin ylä kuin alamäkiäkin. Naimisiinkin mentiin, toinen lapsi tehtiin nyt kolmas. Yhteiseloa takana jo 10 vuotta, kohta 11.

Että ei se ole nappi otsaan jos vahinko sattuu :saint:

 

Vedänkö pohjat? Minä tulin ekana yönämme raskaaksi. Oltiin tunnettu toisemme varmaan 5 tuntia. Se raskaus tosin meni kesken. Alettiin seurustelemaan vakituisesti ja seuraavaa lasta yritettiin uudestaan ja heti tärppäsi. Joskus sen vain tietää heti kun haluaa lapsen juuri Sen ihmisen kanssa. =)

Ei se suhde sitten ikuisesti kestänyt, mutta 10 vuotta kuitenkin ja mitään en kadu. Ihanat lapset olen saanut.

Mä hyppään sun kanssa samaan pinoon, ekana yönä tulin raskaaksi . Sinä päivänä kun vauvamme syntyi, meille tuli 9kk seurustelua täyteen. Nyt ollaan naimisissa, ja tuo vauvakin on kohta 5v, onnellisia ollaan :heart:

 

Me seurusteltiin 6 VIIKKOA, kun huomasin olevani raskaana. Nyt 4 lasta, 7v yhdessä onnellisesti, ei naimisissa.