Huhhuh,ystävä seurustellut miehen kanssa 1v,vauva tulossa!

ja tuosta ajasta vain jotain 7kk asuneet yhdessä. yksi kriisikin heillä oli jonka kuulemma saivat selvitetyksi. mutta että VAUVA? todella vastuutonta mielestäni, aivan varmasti eroavat . ystävälleni sanoin että onko hän nyt ihan varma, että aika ison päätöksen tekivät.. ja ystäväni sitten taisi suuttua

 

No, asia ei ole sinun päätettävissäsi. Onneksi!

 

No en ihmettele jos suuttuu. Jos se vauva on jo tulossa (oli sitten vahinko tai tarkoituksellinen raskaus) niin eihän nyt tuommoisia enää mennä sanomaan

Mikset suoraan paukata "tekisit ny vittu abortin". :headwall:

 

Enpä pidä kovin kypsänä toimintana tällaista. Mutta kukin taaplaa tyylillään.

 

me tunnettiin 5 kk ja sain tietää olevani raskaana : D että sillee.

 

Just just... Itte olin tuntenu mieheni vuoden kun menimme naimisiin. Yhdessä olimme asuneet vuoden kun ensimmäinen lapsi syntyi. Mitäs sitten? Kaikki tuntui täysin oikealta, eikä kukaan meitäkään koskaan ole moittinut nopeudestamme.

 

Enpä pidä kovin kypsänä toimintana tällaista. Mutta kukin taaplaa tyylillään.

miten niin ?? me tunnettiin vaja vuosi kun odotin jo ensimmäistä.. nyt tulee 13v jo täyteen.. hyvin menee ja onnellisia ollaan

 

Vedänkö pohjat? Minä tulin ekana yönämme raskaaksi. Oltiin tunnettu toisemme varmaan 5 tuntia. Se raskaus tosin meni kesken. Alettiin seurustelemaan vakituisesti ja seuraavaa lasta yritettiin uudestaan ja heti tärppäsi. Joskus sen vain tietää heti kun haluaa lapsen juuri Sen ihmisen kanssa. =)

Ei se suhde sitten ikuisesti kestänyt, mutta 10 vuotta kuitenkin ja mitään en kadu. Ihanat lapset olen saanut.

 

Minun ilmoittaessa tulostani vanhempani olivat olleet yhdessä 3 kk, ja edelleen ovati yhdessä 27 vuoden jälkeen. Ja tiedän joitain pareja jotka ovat vuosien yhdessä olin jälkeen tehneet lapsia ja sitten eronneet. Että eipä se mitään vältämättä tarkoita vaikka kauaa ei yhdessä olisi oltukaan! Ja vuodessa ehtii jo aika hyvin tutustua toiseen.

 

Mikäs lähtökohdissa on vikana? Minä tulin raskaaksi vajaan 4kk seurustelun jälkeen. Nyt ollaan onnellisesti naimisissa.

 

Enpä pidä kovin kypsänä toimintana tällaista. Mutta kukin taaplaa tyylillään.

Huonot lähtökohdat? Ethän sä tiedä millaiset nuo lähtökohdat muuten ovat, kuin siltä osin kauanko vanhemmat ovat seurustelleet.

Mikä sitten olis kypsää toimintaa? Kerrotko jonkun ajan, jonka jälkeen tietää varmuudella että loppuelämä vietetään yhdessä ja ettei mitään ongelmia varmasti tule?

 

Mutta kaikki naisethan ei ole niin tarkkoja siitä kenet jälkikasvulleen isäksi valikoivat. Minusta se on elämän tärkein ratkaisu jonka kanssa ei pidä hätiköidä. Eikö se olisi kiva, että olisi lapselle kunnon kotikin jo perustettuna ja elatus kunnossa. Vaan tietenkiin jos ei niin haittaa että yhteiskunnan elätiksi äpäröitä pukkaa niin sittenhän se on se ja sama.

 

Enpä välittäis sunkaltaisestä "ystävästä". Miten sä voit olla varma että eroavat, ootko joku selvännäkijä vai? Ei ole sun asia puuttua ystäväs elämään etkä oikeesti taida mikään ystävä ollakaan. Anna toisten elää omalla tavallaan ja pidä huoli omista asioistas.

 

Mutta kaikki naisethan ei ole niin tarkkoja siitä kenet jälkikasvulleen isäksi valikoivat. Minusta se on elämän tärkein ratkaisu jonka kanssa ei pidä hätiköidä. Eikö se olisi kiva, että olisi lapselle kunnon kotikin jo perustettuna ja elatus kunnossa. Vaan tietenkiin jos ei niin haittaa että yhteiskunnan elätiksi äpäröitä pukkaa niin sittenhän se on se ja sama.

no höpö höpö..

 

Mutta kaikki naisethan ei ole niin tarkkoja siitä kenet jälkikasvulleen isäksi valikoivat. Minusta se on elämän tärkein ratkaisu jonka kanssa ei pidä hätiköidä. Eikö se olisi kiva, että olisi lapselle kunnon kotikin jo perustettuna ja elatus kunnossa. Vaan tietenkiin jos ei niin haittaa että yhteiskunnan elätiksi äpäröitä pukkaa niin sittenhän se on se ja sama.

Siellä kaikuu oman kokemuksen rinta ääni. Voi voi, tsemppiä!

 

Ensimmäinen vuosi pukkaa menemään rakastuneella parilla onnenhuumassa pupuillessa jolloin ei vielä huomaa tai saa edes tietää kumppanin heikoista kohdista paljonkaan. Esimerkiksi toisen arvot ja käytännön elämänhallinta hahmottuu vasta pidemmän ajan kuluessa. Tällainen asia on esim. se onko mies sanansa mittainen vai ei, kuinka hän hallitsee itsensä ja raha-asiansa jne. Voitte olla varmoja, että jos omat poikani panevat jonkun typykän paksuksi alta vuoden seurustelun niin annan heidän kuulla siitä kunniansa. Ja tyttöä pidän lähtökohtaisesti kyllä ehdottomasti erittäin huonosti kasvatettuna vosuna. Eipä taida naisella olla kaikki asiat elämässä muutenkaan aivan kohdallaan jos ei edes älyä käyttää ehkäisyä.

 

Mutta kaikki naisethan ei ole niin tarkkoja siitä kenet jälkikasvulleen isäksi valikoivat. Minusta se on elämän tärkein ratkaisu jonka kanssa ei pidä hätiköidä. Eikö se olisi kiva, että olisi lapselle kunnon kotikin jo perustettuna ja elatus kunnossa. Vaan tietenkiin jos ei niin haittaa että yhteiskunnan elätiksi äpäröitä pukkaa niin sittenhän se on se ja sama.

Katkeraa tilitystä... Voi reppanaa :'(

 

Mutta kaikki naisethan ei ole niin tarkkoja siitä kenet jälkikasvulleen isäksi valikoivat. Minusta se on elämän tärkein ratkaisu jonka kanssa ei pidä hätiköidä. Eikö se olisi kiva, että olisi lapselle kunnon kotikin jo perustettuna ja elatus kunnossa. Vaan tietenkiin jos ei niin haittaa että yhteiskunnan elätiksi äpäröitä pukkaa niin sittenhän se on se ja sama.

Niinkö sinä luulet, että kaikki jotka ovat tehneet lapsensa nopeassa tahdissa ovat kodittomia tai asuvat "huonossa" kodissa. Tai ovat yhteiskunnan elättejä? Tuo on jo ahdasmielistä. Ehkä sinut "äpärät" sitten.

 

Mutta kaikki naisethan ei ole niin tarkkoja siitä kenet jälkikasvulleen isäksi valikoivat. Minusta se on elämän tärkein ratkaisu jonka kanssa ei pidä hätiköidä. Eikö se olisi kiva, että olisi lapselle kunnon kotikin jo perustettuna ja elatus kunnossa. Vaan tietenkiin jos ei niin haittaa että yhteiskunnan elätiksi äpäröitä pukkaa niin sittenhän se on se ja sama.

Miten koti ja elatus liittyy siihen kauanko pari on ollut yhdessä? Tässä tapauksessahan ovat yhdessä asuneet 7 kk joten onhan vaivalla koti ja voihan 2 ihmistä luoda uraa ennen toistensa tapaamistakin joten silloin lapsen elatuskin on kunnossa.

 

Mutta kaikki naisethan ei ole niin tarkkoja siitä kenet jälkikasvulleen isäksi valikoivat. Minusta se on elämän tärkein ratkaisu jonka kanssa ei pidä hätiköidä. Eikö se olisi kiva, että olisi lapselle kunnon kotikin jo perustettuna ja elatus kunnossa. Vaan tietenkiin jos ei niin haittaa että yhteiskunnan elätiksi äpäröitä pukkaa niin sittenhän se on se ja sama.

Itse en ehkä ihan näin pahasti kärjistäis, mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä. Itselläni riittää näitä tuttuja, jotka ovat suhteen alussa tulleet raskaaksi ja rakkauden huuman kaikottua ovat huomanneet millasen miehen kanssa sitä tulikaan lapsi tehtyä.

 

Mutta kaikki naisethan ei ole niin tarkkoja siitä kenet jälkikasvulleen isäksi valikoivat. Minusta se on elämän tärkein ratkaisu jonka kanssa ei pidä hätiköidä. Eikö se olisi kiva, että olisi lapselle kunnon kotikin jo perustettuna ja elatus kunnossa. Vaan tietenkiin jos ei niin haittaa että yhteiskunnan elätiksi äpäröitä pukkaa niin sittenhän se on se ja sama.

Katkeraa tilitystä... Voi reppanaa :'(

Sama tuli mieleen. Katkeran vuodatusta kun ei itse ole löytänyt sitä jonka kanssa pukata lapsia maailmaan. Eipä se seurustelun pituus mitään takeita tulevaisuudesta anna.

 

Ensimmäinen vuosi pukkaa menemään rakastuneella parilla onnenhuumassa pupuillessa jolloin ei vielä huomaa tai saa edes tietää kumppanin heikoista kohdista paljonkaan. Esimerkiksi toisen arvot ja käytännön elämänhallinta hahmottuu vasta pidemmän ajan kuluessa. Tällainen asia on esim. se onko mies sanansa mittainen vai ei, kuinka hän hallitsee itsensä ja raha-asiansa jne. Voitte olla varmoja, että jos omat poikani panevat jonkun typykän paksuksi alta vuoden seurustelun niin annan heidän kuulla siitä kunniansa. Ja tyttöä pidän lähtökohtaisesti kyllä ehdottomasti erittäin huonosti kasvatettuna vosuna. Eipä taida naisella olla kaikki asiat elämässä muutenkaan aivan kohdallaan jos ei edes älyä käyttää ehkäisyä.

No hui :-O . Sä taidat olla katkera jostain? Ei täysin elämäänsä ja ratkaisuihin tyytyväinen nainen puhu tuollaista. Vai oletko uskovainen?

 

Ensimmäinen vuosi pukkaa menemään rakastuneella parilla onnenhuumassa pupuillessa jolloin ei vielä huomaa tai saa edes tietää kumppanin heikoista kohdista paljonkaan. Esimerkiksi toisen arvot ja käytännön elämänhallinta hahmottuu vasta pidemmän ajan kuluessa. Tällainen asia on esim. se onko mies sanansa mittainen vai ei, kuinka hän hallitsee itsensä ja raha-asiansa jne. Voitte olla varmoja, että jos omat poikani panevat jonkun typykän paksuksi alta vuoden seurustelun niin annan heidän kuulla siitä kunniansa. Ja tyttöä pidän lähtökohtaisesti kyllä ehdottomasti erittäin huonosti kasvatettuna vosuna. Eipä taida naisella olla kaikki asiat elämässä muutenkaan aivan kohdallaan jos ei edes älyä käyttää ehkäisyä.

Sulla ei kyllä mee hissi ihan ylös asti, tai sit oot provo.

 

Joku voi tietää jo kahden viikon jälkeen sen, että tässä on elämäni mies tai nainen. Ystäväsi elämä ei ole sinun elämäsi. Elä sinä omaasi ja anna ystäväsi elää omaansa.

 

Sama mieltä Ohhohin kanssa. Onko se niin vaikeaa vaikka mennä ensin naimisiin ja sitten vasta perustaa perhe? Kyllä varmaan lapset haluais syntyä toivottuina ja avioliittoon jos ne sais päättää. Onko kiva kertoa lapselle että se oli "vahingonlaukaus" tai nuoruuden hörhelöinnin tulos? Tämänhän naiset yleensä tajuavat vasta hiukan vanhempina kun on jo tullut sitä lunta tupaan. ÄPÄRÄ on vanha hyvä sana joka on unohtunut pois käytöstä.