"poikia3"
Kyllä sinä nyt melkoisesti oiot asioita. Olet ainoastaan oman elämäsi asiantuntija, ja voit puhua vain siitä miten itse asiat koet.Eli kyllä vaan yksinhuoltajankin elämä on helpompaa (ainakin minun), kun saa käydä töissä.
Minulla on 3 lasta, ja vaativa asiantuntijatyö. Olen aina ollut sitä mieltä, että töissäkäyminen on rankempaa, kuin kotona oleminen. Miksikö?
1) Tiukat aikataulut: Aamulla on huolehdittava lapset valmiiksi päiväkotiin tai kouluun, ja aikatauluista on pidettävä kiinni, jotta ehtii töihin.
Iltapäivällä ovat samat tiukat aikataulut vastassa, että lapset ehtii myös hakemaan sieltä hoidosta.
Tiukat aikataulut ovat vastassa myös siinä, että lapsia kuskataan harrastuksiin useampana iltana viikossa.
2) Osa kotitöistä vähenee kun on töissä, totta. Mutta esim. pyykin määrä ei vähene mihinkään. Pesukone pyörii joka ikinen päivä. Jos osa lapsista on koululaisia, ei siivoamisen tarve juurikaan vähene. Lisäksi on huolehdittava, että sille koululaiselle on myös välipalaa tarjolla jääkaapissa, sellaista, joka on helppo ottaa ja tulee myös syödyksi. Meillä on imuroitu kerran viikkoon, olin kotona tai en, eli sekään määrä ei muutu. Ja minusta tavarat menivät paikoilleen siinä sivussa. Ruuan laittoa, oli ehkä vähän enemmän kuin nyt, tosin tekemällä isompia määriä kerralla, tuli seuraavan päivän sapuskat samalla kertaa.
Kotiäitiydessä parasta oli mielestäni se, ettei ollut kiire mihinkään. Minulle kotiäitiydessä rankinta oli älyllisten haasteiden puute.
Me ihmiset olemme erilaisia, meidän työmme ovat erilaisia ja jopa meidän lapsemme ovat erilaisia - eli on aika turha yleistää, mikä kenellekin on helppoa tai vaikeaa.