Huhheijaa kun naurattaa kotiäidit, jotka eivät ole koskaan olleet töissä.

Tunnen montakin sellaista, olleet kotona kauan ja kun mies tulee töistä niin vinkuvat miehelleen että on ollut töissä lomailemassa ja valittavat kuinka raskasta taas on ollut. Mä en kehtais suoraan sanottuna. Ja kyllä vaan vinkuvat minullekin kun töistä kotiudun, että voi kuinka kivaa olla töissä kun on kahvitauot ja kaikki. Ihan kuin kotona ei ehtisi kahvia ryystää? :0Kyllä harmittaa välillä, mutta näkevät sitten kus joskus töihin menevät.

Kotona ei saa edes yhtä kupillista juoda rauhassa. toista se on töissä

 

Tunnen montakin sellaista, olleet kotona kauan.

Mutta eikö ne IKINÄ ole olleet töissä?

Mulla on ainakin tällainen tuttava, joka täyttää pian 32 v. Ei ole ollut päivääkään työssä. Peruskoulun jälkeen lukioon, sen jälkeen jossain harjoittelussa, sieltä yliopistoon ja pitkien opiskelujen jälkeen valmistui hieman ennen äitiysloman alkua. Kolme vuotta kotona, jonka jälkeen syntyi toinen lapsi. Toisen lapsen syntymän jälkeen esikoinen laitettiin vielä kokopäivähoitoon. äiti on kotona kakkosen kanssa. Kakkonen on nyt kaksivuotias, joten pian on aika tehdä kolmonen.

Ja tää tyyppi ei ole siis ollut päivääkään oikeissa töissä. Ei edes kesätöissä lukiolaisena tai opiskeluaikana. Kertoo kyllä mielellään ammatillisia näkemyksiään alan vahvana ammattilaisena.

 

Kehtaavat vielä väittää, että työssäkäyminen helpompaa kuin kotona oleminen lasten kanssa, vaikka eivät ole koskaan olleet töissä. Aika kumma sellaista väitää jos ei kokemusta:0

Montako lasta sulla on, millaisilla ikäeroilla ja kauanko olet itse ollut kotona lasten ollessa pieniä?
Kun ei se ole mikään kakkupala se kotiäitiyskään... Katsohan, kun turha puhua, jos ei ole kokemusta.

Minulla on kaksi lasta, ikäeroa alle 2v. kotona olin neljä vuotta. En kokenut sitä raskaammaksi kuin työssäymistä ja suurin osa tuntemistani työsskäyvistä sanoo olevansa todella paljon väsyneempiä nyt töissä käydessä. Miettikää: aamulla herätys kello 6, aamupala, pukeminen ja menoksi. Töihin kahdeksan kieppeillä. Töissä sitten omat hommat, kenellä mitäkin, välissä pari kahvitaukoa ja ruokatauko puolisen tuntia, kotiin kaupan kautta, kotona lasten kanssa kello 17, sitten kotityöt(niitäkin on työssäkäyvillä, esimerkiksi imurointi, tiskit, pyykit, lemmikkien hoito jos niitä on) lasten kanssa oleilua, kylvetys, iltapala, nukutus..sitten kun lapset nukkumassa niin aikaa itselle hetkinen ellei ole seuraavaksi päiväksi jotain kotona valmisteltavia työasioita. useimmilla työelämän vaatimukset ovat kovat ja kiire kokoajan. kuluttavaa se on, mutta ei rahaa tule jos ei töissä käy.

 

Tunnen montakin sellaista, olleet kotona kauan ja kun mies tulee töistä niin vinkuvat miehelleen että on ollut töissä lomailemassa ja valittavat kuinka raskasta taas on ollut. Mä en kehtais suoraan sanottuna. Ja kyllä vaan vinkuvat minullekin kun töistä kotiudun, että voi kuinka kivaa olla töissä kun on kahvitauot ja kaikki. Ihan kuin kotona ei ehtisi kahvia ryystää? :0Kyllä harmittaa välillä, mutta näkevät sitten kus joskus töihin menevät.

Kotona ei saa edes yhtä kupillista juoda rauhassa. toista se on töissä

mä kyllä juon kupillisen ja vaikka toisenki ihan rauhassa

 

Eiköhän muijat rynnätä kaikki yhteistuumin työkkäriin työnhakijaksi tai niillä, joilla on työ, palataan töihin takas. Voipi olla monella ihmisella itku simmussa, kun ei saakaan jatkaa äitiyslomasijaisena tai sitten päättäjillä/valtiolla, kun työttömyysprosentit nousee pilviin ja joudutaan maksamaan työttömyyspäivärahaa, joka on huomattavsti parempi kuin kotihoidontuki.

 

siis musta kotiäitiys oli rankempaa ku mitä nyt on ku opiskelen ja teen töitä.. Kaikille se kotiäitiys ei ole oikea vaihtoehto. Itse tietenki halusin vauva-ajan olla kotona mut alko jo sen verran kiristään nuppia kotona olo et päätin palata kouluun ja kyllä se vaan itestä tuntuu et koulu ja työ on niiiin helppoa..

Et meitä on moneksi.

 

Voi naura toki, nauruhan rentouttaa lihaksia.

 

Tämäkin ihan ihmisen luonteesta kiinni.
Kaikkia ei ole luotu kotiäideiksi.
Joiltakin kodinhoito ja ruuan teko onnistuvat hetkessä ja soveltaen. Toiset taas tekevät kaikki "ohjekirjojen" mukaan.
Jotkut haluavat päteä työssänsä ja saada aina parhaan tuloksen mitä sitten tekevätkin.
Joillakin apujoukkoja, isovanhemmat tms ottavat välillä lapsia hoitoon.

 

Tunnen montakin sellaista, olleet kotona kauan ja kun mies tulee töistä niin vinkuvat miehelleen että on ollut töissä lomailemassa ja valittavat kuinka raskasta taas on ollut. Mä en kehtais suoraan sanottuna. Ja kyllä vaan vinkuvat minullekin kun töistä kotiudun, että voi kuinka kivaa olla töissä kun on kahvitauot ja kaikki. Ihan kuin kotona ei ehtisi kahvia ryystää? :0Kyllä harmittaa välillä, mutta näkevät sitten kus joskus töihin menevät.

Kotona ei saa edes yhtä kupillista juoda rauhassa. toista se on töissä

Heh, älä jauha paskaa. millaisia kauhukakaroita sulla on jos et kahvia saa ees juoda.

 

Olen huomannut että kotiäidit on niitä, joilla muka raskasta ja joiden lapsia tarttee isovanhempien hoitaa. Työssäkäyvät ei valita niin paljoa.

 

Minä olin töissä, sitten kotiäitinä ja nyt taas töissä.
Kyllä työssä käyvillä on helppoa, kun voi viedä lapsen hoitoon vapaa-päivinään huilatakseen ja käydäkseen omissa riennoissa (kampaaja, kauppareissut ym) ja siivotakseen rauhassa mm. ilman lasten pyllyn pyyhintää siinä välissä... :kieh:

En minä, mutta ne muut (olen kuullut ja nähnyt)...

Kaipaan kyllä kotiäiti-aikaa toisaalta, se oli todella IHANAA ja sopi mielestäni minulle... :heart:

 

:snotty: No vaikka minulla on fyysisesti rankka työ niin kyllä mä töissä helpommalla pääsin ku nyt kotona...
Ja juu olen ollut töissä ennen lapsia ja lasten saatuanikin et tiedän mihin verrata.
Mut työn ja kodin yhdistäminen se vasta rankkaa oliki et päätettiin et äiti taitaa nyt vähän aikaa olla kotona. Tuumasin miehelle et mä nyt sit olen sinun elätti. Niin miehellä oli ilme. Nauro vaan et kyllä mä mielellään lapset ja vaimon elätän.

 

Olen huomannut että kotiäidit on niitä, joilla muka raskasta ja joiden lapsia tarttee isovanhempien hoitaa. Työssäkäyvät ei valita niin paljoa.

Työssä käyvä saa "omaa aikaa" sen ajan kun on töissä ja työmatkalla.
Kyllä kotiäidilläkin on yhtälailla oikeus hetken irtautumiseen lapsista.

 

Minä olin töissä, sitten kotiäitinä ja nyt taas töissä.
Kyllä työssä käyvillä on helppoa, kun voi viedä lapsen hoitoon vapaa-päivinään huilatakseen ja käydäkseen omissa riennoissa (kampaaja, kauppareissut ym) ja siivotakseen rauhassa mm. ilman lasten pyllyn pyyhintää siinä välissä... :kieh:

En minä, mutta ne muut (olen kuullut ja nähnyt)...

Kaipaan kyllä kotiäiti-aikaa toisaalta, se oli todella IHANAA ja sopi mielestäni minulle... :heart:

Niin ja en ole kotiäiti enää, kun pienin on jo 4 vuotias ja tykkään kyllä työstänikin... :heart: En mene pahoilla mielin töihin (enkä tee pitkiä päiviä, enkä ole "aina" töissä )...

 

Olen huomannut että kotiäidit on niitä, joilla muka raskasta ja joiden lapsia tarttee isovanhempien hoitaa. Työssäkäyvät ei valita niin paljoa.

muka ja muka.Mut ihimene kaipaa hetken omaa rauhaa. Ja kun kuljin töissä niin sain olla omissa ajatuksissani sen 55km mitä matkaa sinne oli. Ei sitä sen enempi kaivautkaan irtioloa lapsista.
Vai tiedätkö yhtään äitiä joka ei ikinä halua omaa-aikaa?

Niin ei kaikki silti valita ja natiset :saint:

 

Minulla on äärimmäisen raskas työ, mutta silti sanon, että kotiäitiys on ollut rankempaa. Kaikki on niin suhteellista. Jos perheessä on erityislapsi, ja univelka melkoinen ja omaa aikaa ei yhtään minuuttia viikossa, niin onhan siinä jaksamista. Viimeisin vuosi on ollut kaikkien huolienkin kanssa ihanaa aikaa olla kotona.

 

Sen kun naurat vaan..mie oon ollut kotona lasten kans,lukion kävin ja vuoden ammattikorkeaa,välivuotena olin muutamassa paikassa työharjotteluissa,etsin sitä omaa alaa mutta ei löytynyt.Miehen löysin.Onneksi saatiin aika nuorena nää tenavat,ehtii vielä koulussa istua ja töitäkin tehdä kuhan sinne asti pääsee.

Kyllä täällä aikamoinen härdelli aina välillä on,mut iteppä olen paikkani valinnut.
Enkä oo kyl miehelle valittanut,vaikka välillä univelat painaa päälle ja hermot on kireellä.Niin on varmasti välillä silläkin.

 

Juups, on näitä nähty. Ketuttaa kyllä kun tekee pitkää päivä ja toiset lorvii vuosikaudet kotona sossun tai kelan rahojen turvin.

Ihan samoilla Kelan rahoilla sinäkin voit lorvia. Vai eikö raha riitä?

Arvovalintoja.

 

Lasketaankos tähän pinoon myös ne äidit jotka ovat joskus tehneet töitä kotoa käsin ja samalla hoitanut lapset?

 

mites sitten tällainen,kun kotiäitinä ollessa miehen ei tarvitse osallistua siivous/ruuanlaitto/pyykkirumbaan?lasten kanssa on vähän,joitakin vaipanvaihtoja/iltatoimia suorittaa,pari kertaa kuukaudessa tuo kaupasta jotain pientä ja miestentöitä tietty tekee.mä hoidan myös laskujen maksun ym.juoksevat asiat.miehen työ epäsäännöllistä,edes seuraavan päivän työpäivän pituutta ei tiedä,töitä paljon ja päivystysluonteista.eli olet lähtövalmiudessa.juu, mä olen kotiäiti ja et uskokaan miten helpolla pääsen.ja on monta lasta...minä käyn satunnaisesti ruokakaupassa/hammaslääkärissä/joskus jopa ostoksilla kaupungilla YKSIN,useimmiten jonkun lapsistani kanssa ja voin olla näin vähän aikaa kahdestaan jonkun lapseni kanssa.kun sekin lienee tärkeää.kahdenkeskisestä ajasta mieheni kanssa voin sanoa;viimeksi reilut kolme vuotta sitten pari tuntia.no,se alkaa jo tuntua jossain...mutta hei;helpollahan mä pääsen!!

 

Kyllä minä nautin kotiäitinä olemisesta erittäin paljon....ja nyt kun mahdollisuus niin aijon jäädä pidemmäksi aikaa. Mitä töihin tulee niin en ole koskaan ollut kenenkään palveluksessa. Enkä koskaan mene...ne työt teen vapaaehtoisena tai avustustyöntekijänä jos huvittaa.

 

aikasta aamuheräilyä ja yleistä vitutusta lukuunottamatta töissä on lepposempaa..
riippuu varmaan työpaikasta. nyt oon ennemmin kotona kun palaan tuonne nykyiseen työpaikkaan.
enkä varmaan palaakkaan.

 

mites sitten tällainen,kun kotiäitinä ollessa miehen ei tarvitse osallistua siivous/ruuanlaitto/pyykkirumbaan?lasten kanssa on vähän,joitakin vaipanvaihtoja/iltatoimia suorittaa,pari kertaa kuukaudessa tuo kaupasta jotain pientä ja miestentöitä tietty tekee.mä hoidan myös laskujen maksun ym.juoksevat asiat.miehen työ epäsäännöllistä,edes seuraavan päivän työpäivän pituutta ei tiedä,töitä paljon ja päivystysluonteista.eli olet lähtövalmiudessa.juu, mä olen kotiäiti ja et uskokaan miten helpolla pääsen.ja on monta lasta...minä käyn satunnaisesti ruokakaupassa/hammaslääkärissä/joskus jopa ostoksilla kaupungilla YKSIN,useimmiten jonkun lapsistani kanssa ja voin olla näin vähän aikaa kahdestaan jonkun lapseni kanssa.kun sekin lienee tärkeää.kahdenkeskisestä ajasta mieheni kanssa voin sanoa;viimeksi reilut kolme vuotta sitten pari tuntia.no,se alkaa jo tuntua jossain...mutta hei;helpollahan mä pääsen!!

ai niin,tää on myös miehen mielipide.näin kuuluu kuulema mennäkin.voi voi jos sua niin toisten elämä riepoo,pitäs varmaan hankkia omakin.

 

Hirveetä! Jotkut haluaa hoitaa lapsia, eikä tehdä uraa!? Mitä luusereita!

 

Mä olin 7 vuotta kotona. Ja väitin silloin ja väitän yhä, töissä käyminen on rentouttavaa. Kotona lasten kanssa oleminen on huomattavasti hektisempää ja vaatii enenmmän mitä töissä käyminen. Vaikka duunissa olisi kuinka härdelli päivä, ei se vedä vertoja pieten lasten kanssa kotona olemiselle.
Mutta tämä on vain oma näkemykseni.