Kristinusko ei ole tekopyhää kristityn ymmärtäessä eron dogmien eli näennäistekojen ja oikean luonteen jalouden välillä...
Ihmistä ei tee jaloksi tai autuaaksi paasto ei mikään nauitnnoista pidättäytyminen. Tekopyhyys ilmenee lievimmässä muodossaan siinä, että ihmisyksilö määrittelee itselleen dogmit joko yksin tai ympäröivien ihmisten kesken ja toisinaan mopo ns. karkaa käsistä, eli ihminen vaikka uhossaan määrittelee itselleen liian tiukat dogmit joita ei voi noudattaa, hän määrittelee itselleen liian tiukan paaston, eikä keho kestä rasitusta, hän kieltäytyy puolison tai muun partnerinsa kanssa intiimeistä iloista liian pitkäksi ajaksi.
Yritykset menevät pieleen ja ihminen alkaa esittää, että kaikki menee hyvin ja kieltäymys onnistuu.
tämä voi saada aikaan ketjureaktion jossa ihminen alkaa suureen ääneen tuomita ja osoitella, hyökkäillä lähimmäistensä kimppuun, hän pelkää muita ihmisiä ja ehkä Jumalan vihaa.
Tuolloin hän levittää tuomitsemistaa lähimmäisistä rumia juoruja, jotka voivat johtaa heillä työpaikan, ihmissuhteiden ja jopa mielen ja fyysisen terveyden menetyksiin ja lopulta lähimmäisen perikatoon vähintään maallisessa maailmassa.
Nuo tekopyhän valheet voivat seurata myös taivaalliseen tuomioistuimeen ja saada syyttömän putoamaan kadotukseen!
Hyvät teot voinevat pelastaa, jos ne tehdään oikeasta hyvästä tahdosta, nojaten vilpittömään moraaliin ei opportunismiin.
Kun kristitty on ymmärtänyt tämän tosia asian hän ei ole tekopyhä enää. On totta, että mikä tahansa uskonto on täynnään näitä tekopyhiä opportunisteja ei edes kristinusko inhimillisenä uskontona ole suojaton tällaista opportunismin invaasiota vastaan. Heitä löytyy buddhalaisuudesta, islamista, kristiuskosta ja niin hippien kuin muuten konservativistien joukosta.
keskustelu.kaksplus.fi
