Moniko teistä luki jutun? Itselläni on lukuoikeus mutta ei ehkä kaikilla. On aina hieman turhauttavaa, jos pitäisi kommentoida juttua, josta ei voi lukea kuin otsikon ja muutaman rivin.
Ei minullakaan ole lukuoikeutta. Kävelin tänään kaupungilla ja moni Hesarin myyjä huuteli tarjouksiaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että monikielisyys on Suomelle rikkaus.
Kävin Akateemisessa kirjakaupassa. Päädyin suomennettuun käännöskirjaan. Ikävä sanoa, että suomenkieliset lastenkirjat ovat tylsiä.
Kirjakaupan sohvalla istui tunnettu naiskirjailija. Kesti hetken ennenkuin muistin hänen nimen. Lehtihyllystä ostin ranskankielisen naistenlehden.
Tutkijat tekevät havaintojaan. Minä teen omiani. Joku aika sitten harkitsin vielä yhden uuden kielen opiskelua, mutta sitten laiskuus voitti.
Kaupungilla oli jonkin verran turisteja.
Oli kiva kuulla muutama sana saksaa.
Iäkäs pariskunta kai haki elämyksiä kirjakaupasta kuten minäkin.
Siellä ja monessa muussa paikassa rullaportaat eivät kulje ylöspäin. Mietin aforismia liukuportaissa. Se kuuluu näin: Miksi liukuportaat kulkevat vain alaspäin.
Ehkä ylöspäin kulkijat väsyttivät koneiston.
Sama juttu monessa muussakin paikassa.
Olisi hassua voittaa runokilpailu ja kertoa kiitospuheessa saaneensa inspiraation kirjakaupan rikkinäisissä rullaportaissa.
Elämässä pitää räytyä, ja vasta sitten kelpaa runoja rustaamaan.
Eläköön monikielisyys! Ei Suomesta ikinä tule Persulandiaa vaikka kuinka sitä yritätte.
www.hs.fi
