Nyppy Olo on ollut ihan okei. Vaikea vieläkin olla jännittämättä ja vaan nauttia. Hyväksyn kuitenkin itsessäni sen, etten siihen täysin pysty ja opin elämään sen kanssa jotenkin. Aina ennen olin tuntenut oireita, ennen testin tekoa, kuten palelua, "varmaa oloa" et nyt on tärpännyt, masentuneisuutta, nippailua alavatsalla jne. Mut tässä plussatestissä, ainoa "outo" juttu oli se, että kun ajelin töistä kotiin, mielessäni EI pyörinyt karkit. Ja se on outoa se! Silloin ajattelin, että ehkä....=) Rinnat tulee mulla aina kipeiksi ennen kuukautisia ja ne tuli kyllä silloinkin ihan kuten ennenkin, joten se vähän hillitsi tota toivoa. Mut olihan se ihan käsittämätön hetki aamulla (no...aamuyöllä heh heh klo5.00), kun kädet täristen katsoin sitä testiliuskaa. Mut siitä se jännitys sitten kyllä kasvoi, mut se on erilaista. Siinä jännityksessä oli ensimmäistä kertaa moneen vuoteen toivoa unelman toteutumisesta, mut heti milllin päässä vaani myös pelko unelman kariutumisesta. Oi ihana IVF-hoito ja nykytekniikka =ufotiede!
Itse kävin vyöhyketerapiassa viime keväästä, ensin aloitin sen sen takia, kun halusin lapsen ja tuntui, ettei mua voi auttaa mikään. Kun tulosta ei sitten heti tullut, jatkoin sitä silti, kun se oli niin mukavaa. Käyn siellä edelleenkin.
Itse kävin vyöhyketerapiassa viime keväästä, ensin aloitin sen sen takia, kun halusin lapsen ja tuntui, ettei mua voi auttaa mikään. Kun tulosta ei sitten heti tullut, jatkoin sitä silti, kun se oli niin mukavaa. Käyn siellä edelleenkin.