Hoitajia paikalla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apulainen vaan..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";23546838]No mitähän muutoksia tollaseen tilanteeseen voisi tehdä?[/QUOTE]

Jos mä saisin päättää niin laittaisin henkilökunnan vaihtoon, koska heillä ei oo mitään intressejä päivittää omaa osaamistaan.

Mutta todennäkösesti tossa ei paljon enempää voi tehä kun laittaa henkilökunta saamaan lisäkoulutusta, ja mielellään tenttimään esim. lääkelaskuja.
 
Jos mä saisin päättää niin laittaisin henkilökunnan vaihtoon, koska heillä ei oo mitään intressejä päivittää omaa osaamistaan.

Mutta todennäkösesti tossa ei paljon enempää voi tehä kun laittaa henkilökunta saamaan lisäkoulutusta, ja mielellään tenttimään esim. lääkelaskuja.

mikä vastuu on paikan pomolla, jos henkilökunta ei hallitse hommiaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja en muista mikä olin;23546866:
mikä vastuu on paikan pomolla, jos henkilökunta ei hallitse hommiaan?

päävastuu. jos jotain tapahtuu niin kyllähän se on työnantaja joka sitä rahapussia aukaisee. Mutta valitettava totuus on, että varsinkin vanhuspuolella työnantajan on helppo sulkea silmänsä tämmöisiltä asioilta kun kenelläkään ei ole ilmoitusvelvollisuutta epäkohdista, ja aika vähän epäkohtiin puututaan. Tähän onneksi tulee muutos uuden vanhuspalvelulain myötä.
 
Tähän onneksi tulee muutos uuden vanhuspalvelulain myötä.

Joo tuliskin.
Mä olen myös sitä mieltä, että henkilökuntaa pitäisi kouluttaa ja varmistaa, että koulutus on mennyt perille. Kaikki lähtee kuitenkin ensin motivaatiosta ja halusta tehdä oikein. Ei koske vain lääkehoitoa vaan on aika laaja kokonaisuus.
Kuitenkin tuo koneellinen lääkkeenjako on sellainen asia mikä ihan tutkitusti vähentää hoitajien lääketietoutta. Onhan se ihan selvä, että vaikka kuinka lukisit teoriaa kirjoista se ei korvaa käytäntöä. Esim. itse opin parhaiten tekemällä. Voin tuijottaa jotain lääkettä ja hokea mielessäni mikä se on, ehkä opinkin, mutta ei se korvaa sitä, että olisin itse sen jakanut.
 
[QUOTE="Vieras";23546833]Siskoni onkin mm. annostellut morfiinia ja vaihtanut hengityskonepotilaan kanyyleja ja niin ilman koulutusta kun olla voi. Että en ihmettele tässä ketjussa kerrottuja asioita ollenkaan..[/QUOTE]

..
 
sinuna en jakais ku ei oo koulutusta, ethän sä hyvä ihminen edes tunnista ja tiedä niitä lääkkeitä mitä potilaalle on dosetis niin miten voit niitä jakaa hälle.
 
Tuo tarkistusasia on käytännössä lähes mahdotonta. Tarjottimilla ei aina ole potilaiden lääkelistoja, ruokailussa on monin paikoin kiire ja kolmanneksi - kuka hiivatti niistä voi tietää minkä värinen ja muotoinen pilleri on mikäkin, jos ei niitä itse ole alunpein jakanut? Juu tiedän kyllä itsekin miten homman PITÄISI toimia, mutta käytäntö on todellakin ihan jotain aivan muuta. Eikä tämän todellakaan pitäis olla mikään uusi asia yhdellekään hoitotyötä tekevälle. Tai hienoa, jos jos jossain työpaikoissa riittää aika, resurssit ja taito joka kuppi erikseen tarkistella, mutta suurimmassa osassa laitoksia se ei toimi. Valitettavasti se vaan menee näin, vaikka pykälät sanois mitä. Ja tosiaan niitä läkkeitä asiakkaan suuhun kippailee ihan hoitoapulaisetkin. Ei vaan ole vaihtoehtoja, jos pomo on näin päättänyt ja olet yksin tai kaksin toisen kouluttamattoman kanssa vuorossa. :( Ja jos kieltäydyt, tulee monon kuva persauksiin... Suuron syyhän tuohon on se raha - kouyluttamattomat maksaa vähemmän kun koulutetut. Viis potilaiden turvallisuudesta, kunhan rahaa säästyy...
 
Joo tuliskin.
Mä olen myös sitä mieltä, että henkilökuntaa pitäisi kouluttaa ja varmistaa, että koulutus on mennyt perille. Kaikki lähtee kuitenkin ensin motivaatiosta ja halusta tehdä oikein. Ei koske vain lääkehoitoa vaan on aika laaja kokonaisuus.
Kuitenkin tuo koneellinen lääkkeenjako on sellainen asia mikä ihan tutkitusti vähentää hoitajien lääketietoutta. Onhan se ihan selvä, että vaikka kuinka lukisit teoriaa kirjoista se ei korvaa käytäntöä. Esim. itse opin parhaiten tekemällä. Voin tuijottaa jotain lääkettä ja hokea mielessäni mikä se on, ehkä opinkin, mutta ei se korvaa sitä, että olisin itse sen jakanut.

tarkoitin että muutos tulee ilmoitusvelvollisuuteen, lain mukaan se on jokaisella työntekijällä jatkossa. Se on toki asia erikseen, kuinka moni sitten herkästi alkaa ilmoituksia tekeen.. se on jotenkin tosi outoa, sillä ne ilmoitukset voi tehdä myös anonyymisti. Ite ainakin otan sen hankalan työntekijän leiman ja ilmoitan hyvin herkästi jos jotain on, mä en voi katsoa sivusta miten näiltä asioilta suljetaan silmät.

Tuo mitä klj:sta sanot, on kyllä osittain totta, mutta kyllä siinäkin omaa osaamistaan on mahdollista pitää yllä, se on vaan omasta viitsimisestä kiinni. Kaikista yleisimmät lääkkeet tulis tietysti tuntea ja yleisimmät sivuvaikutukset muistaa ja osata niitä tarkkailla, mut sitten heti kun tulee joku lääkevalmiste vastaan mitä ei tunnista, niin ottaa Pharmacan käteen ja hankkii tietoa! Tai netistä lääketietokannasta. Omasta viitsimisestä se on kiinni loppujen lopuksi :)

mä en klj:tä näe automaattisesti huonona ratkaisuna.
 
tarkoitin että muutos tulee ilmoitusvelvollisuuteen, lain mukaan se on jokaisella työntekijällä jatkossa. Se on toki asia erikseen, kuinka moni sitten herkästi alkaa ilmoituksia tekeen.. se on jotenkin tosi outoa, sillä ne ilmoitukset voi tehdä myös anonyymisti. Ite ainakin otan sen hankalan työntekijän leiman ja ilmoitan hyvin herkästi jos jotain on, mä en voi katsoa sivusta miten näiltä asioilta suljetaan silmät.

Tuo mitä klj:sta sanot, on kyllä osittain totta, mutta kyllä siinäkin omaa osaamistaan on mahdollista pitää yllä, se on vaan omasta viitsimisestä kiinni. Kaikista yleisimmät lääkkeet tulis tietysti tuntea ja yleisimmät sivuvaikutukset muistaa ja osata niitä tarkkailla, mut sitten heti kun tulee joku lääkevalmiste vastaan mitä ei tunnista, niin ottaa Pharmacan käteen ja hankkii tietoa! Tai netistä lääketietokannasta. Omasta viitsimisestä se on kiinni loppujen lopuksi :)

mä en klj:tä näe automaattisesti huonona ratkaisuna.

En mäkään näe sitä automaattisesti huonona näe, mutta tuo on se minkä olen nähnyt ihan tutkituksi tiedoksi ja tuon asian osalta. Onhan siinäkin monta muutakin puolta.

Ja ymmärsin kyllä mitä tarkoitit tuolla lakijutulla. Mutta esim. joku kaltoinkohtelu on ihan tulkintakysymys usein ja haluan tosiaan nähdä sen päivän kun niistä hoitajat alkaa ilmoitella (hyvä jos osa tunnistaa puoliakaan) vaikka laki sanoisi mitä. Lääkehoidosta nyt puhumattakaan. ;)
 
En mäkään näe sitä automaattisesti huonona näe, mutta tuo on se minkä olen nähnyt ihan tutkituksi tiedoksi ja tuon asian osalta. Onhan siinäkin monta muutakin puolta.

Ja ymmärsin kyllä mitä tarkoitit tuolla lakijutulla. Mutta esim. joku kaltoinkohtelu on ihan tulkintakysymys usein ja haluan tosiaan nähdä sen päivän kun niistä hoitajat alkaa ilmoitella (hyvä jos osa tunnistaa puoliakaan) vaikka laki sanoisi mitä. Lääkehoidosta nyt puhumattakaan. ;)

mutta onneksi koko ajan koulutetaan uusia, valveutuneita ja tietoisia lähihoitajia ja sairaanhoitajia :) Ala kehittyy, onneksi. Meidän tuoreiden ja tulevien hoitsujen tehtäväksi jää huolehtia että se kehittyy hyvään suuntaan! Ongelmista on turha puhua jos ei niihin kukaan omalla tahollaan uskalla tai viitsi puuttua.
 
[QUOTE="vieras";23547154]Tuo tarkistusasia on käytännössä lähes mahdotonta. Tarjottimilla ei aina ole potilaiden lääkelistoja, ruokailussa on monin paikoin kiire ja kolmanneksi - kuka hiivatti niistä voi tietää minkä värinen ja muotoinen pilleri on mikäkin, jos ei niitä itse ole alunpein jakanut? Juu tiedän kyllä itsekin miten homman PITÄISI toimia, mutta käytäntö on todellakin ihan jotain aivan muuta. Eikä tämän todellakaan pitäis olla mikään uusi asia yhdellekään hoitotyötä tekevälle. Tai hienoa, jos jos jossain työpaikoissa riittää aika, resurssit ja taito joka kuppi erikseen tarkistella, mutta suurimmassa osassa laitoksia se ei toimi. Valitettavasti se vaan menee näin, vaikka pykälät sanois mitä. Ja tosiaan niitä läkkeitä asiakkaan suuhun kippailee ihan hoitoapulaisetkin. Ei vaan ole vaihtoehtoja, jos pomo on näin päättänyt ja olet yksin tai kaksin toisen kouluttamattoman kanssa vuorossa. :( Ja jos kieltäydyt, tulee monon kuva persauksiin... Suuron syyhän tuohon on se raha - kouyluttamattomat maksaa vähemmän kun koulutetut. Viis potilaiden turvallisuudesta, kunhan rahaa säästyy...[/QUOTE]

Oi Dina*, kun olet niin mahottoman viisas, niin kertoisitko miten käytännön tasolla / oikeassa elämässä ratkaisisit ja hoitaisit tämän tosiseikan? :whistle: Pelkkä koulutus ei riitä vastaukseksi... Lääkeopin tunneilla ei opetella lääkkeiden ulkonäköjä...
 
itse olen kotihoidossa töissä ja meillä asiakkaille tulee lääkkeet annosjakelusta(koneellinen annosjakelu), annospussissa lukee mitä lääkkeitä on ja minkä verran. meillä kovasti ollu puhetta töissä tästä, kellä on vastuu, niin lain mukaan se on antajalla! esim. me ei saada antaa enää asiakkaille dosetista, jos omaiset esim jakavat lääkkeet, syy siihen on, ku me ei tiedetä sitten mitä me annetaan ja jos omaiset on jakanu väärin.
 
Joku ihmetteli miten saat antaa.. Mä oon nykyään lähihoitaja, mutta joskus olin 18-vuotiaana, ilman minkäänlaista koulutusta hoitoapulaisena, ja annostelin mm. oxanestia peg-letkuun jne. Antelin aika vahvojakin lääkkeitä.
Jälkeenpäin ajateltuna, ei olisi mun kannattanut suostua. Onneksi mitään ei koskaan kuitenkaan sattunut, mutta periaatteesta.
 
Itse olen ollut töissä tk:n vuodeosastolla jossa oli käytössä ns. kaksoitarkistus ts lääkkeiden jakaja tarkisti ja sitten vielä lääkkeet tarkistettiin ennen kuin ne jaettiin potilaiden yöpöydille. Sieltä pöydältä sitten lääkkeet annettiin potilaille ruokailun yhteydessä. Aika vaikeeta siinä vaiheessa sen joka ne lääkkeet antaa sille potilaalle on tarkistaa että on oikeat lääkkeet koska pöydillä ei oo mitään lääkelistoja. On vaan luotettava siihen että lääkkeiden jakaja on jakanut lääkkeet oikein. Tietysti piti katsoa että antoi lääkkeet oikean värisestä kiposta (pöydille jaettiin aamulla sekä aamu että päivälääkkeet).
 
[QUOTE="Mama";23547735]Joku ihmetteli miten saat antaa.. Mä oon nykyään lähihoitaja, mutta joskus olin 18-vuotiaana, ilman minkäänlaista koulutusta hoitoapulaisena, ja annostelin mm. oxanestia peg-letkuun jne. Antelin aika vahvojakin lääkkeitä.
Jälkeenpäin ajateltuna, ei olisi mun kannattanut suostua. Onneksi mitään ei koskaan kuitenkaan sattunut, mutta periaatteesta.[/QUOTE]

Juurikin näin se vain on. Eikä ole vain lääkkeistä kyse. Voidaan käskeä esimerkiksi nostelemaan, siirtelemään puutteellisilla apuvälineillä, avustamaan painavaa potilasta tuoliin ja vaikka kuinka ei olisi vastuullista tehdä jotain yksin tai ilman koulutusta, minkäs siinä mahtaa? Ilman koulutusta on vaikea sitä uutta työtä saada, töistä kieltäytymällä nimittäin olet nopeasti sellaista etsimässä. Vastasin tuossa siskostani jonka kautta näitä tiedän (olen itse muulla alalla), tietääkseni nuo voimakkaammat lääkkeet tai hengityskoneeseen liittyvät toimenpiteet ainakin vaatisivat koulutuksen, ei taida kaikkeen lähärikään riittää? Mutta käytäntö on sitten mitä on.
 
mäkin olin hoitoapulaisena ja jaoin lääkkeitä potilaille, miten ikinä ne olis voinut tarkistaa kun ei ole mitään listaa mukana. Lääkkeet tuli apteeksita valmiiksi jaettuina enkä ikinä nähnyt yhdenkään lähihoitajan niitä tarkastavan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en muista mikä olin;23547910:
Joo, mutta jos ei ole koulutusta minkäänlaista, niin kuinka voi tietää lääkkeistä mitään? Ja kuka on antanut valtuudet jakaa lääkkeitä sillon, sen vastuu

tässä tilanteessa, jos ei olis koulutusta, en jakaisi enkä antaisi lääkkeitä.

olisi hyvä juttu tuo, jos potilaan tarjottimella tai yöpöydällä tosiaan olisi lääkelista missä olis kuvailtu lääkkeen ulkonäkö. virheitä voi tulla varsinkin sellasilla osastoilla jossa potilaat vaihtuu paljon.

annosjakelulääkkeidenkin mukana sais olla joku lappu missä lukee minkä näköinen mikäkin lääke on. asiakas voi vaikka kysyä jostain pilleristä että mikä se on, ja itse en ainakaan tuoreena lähihoitajana muista kaikkien ulkonäköä ulkoa.
 
Sillä joka antaa lääkkeen potilaalle on vastuu.

Sinä joka kirjoitit "VASTUUTONTA! Se joka lääkkeet antaa on osattava myös seurata lääkkeen mahdollisia vaikutuksia... " niin ihan oikeasti heh heh, olet toki oikeassa, mutta käytäntö ON jotain ihan muuta. Ja sen verran usein, että ei luulisi siitä yhdenkään hoitajan olevan yllättynyt. Ja sinä joka suu auki ihmettelet missä lääkkeitä saa antaa ilman koulutusta... Voi kuule, vaikka missä. Monessa paikassahan kouluttamaton on YKSIN vuorossa. ;)
Olen ollut harjoittelussa mm. sairaalassa n. 40 potilaan osastolla. Lääkkeet tuli valmiiksi jaettuina pusseissa, nestemäiset yms. jakoi tarjottimelle sh. Ala siinä sitten ruokaa jakaessa vaatia lääkekortteja että voit tarkistaa jokaisen lääkkeet... Muitakin vastaavia tapauksia tai tilanteita on ollut useita.
90-luvulla minä olin hoitoapulaisena (laitoshuoltajan kaksivuotinen ammatillinen koulutus takana) vanhainkodissa. Vanhainkoti oli jaettu ns. soluihin, joissa jokaisessa asui 10 asukasta. Iltavuoron aikana siellä oli vain yksi hoitohenkilökuntaan kuuluva, eli myös minä olin yksin siellä. Jaoin iltalääkkeet doseteista, hoidin asukkaiden iltapalat ja iltapesut, ja avustin heitä nukkumaan käymisessä. Sairaanhoitajaa jos kaipasi, sellainen löytyi yleensä viereisestä solusta.

Olin myös toisessa vanhainkodissa hoitoapulaisena, siellä tein myös yövuoroja. Talossa asui 40 vanhusta, oli kaksi kerrosta, ja toisessa kerroksessa oli sairaanhoitaja. Eli yöllä olin yksin vastuussa 20 asukkaasta. Ei tullut kertaakaan tilannetta että olisi sairaanhoitaja pitänyt kutsua apuun.

Mutta niille jotka luulevat ettei muut kuin sairaanhoitajat jaa lääkkeitä dosetista vanhukselle, luulette väärin. Tuossa oli vain kaksi esimerkkiä, olen niitä muuallakin jakanut. Mulla sentään on laitoshuoltajan koulutus, vaikkakaan siinä ei kyllä käsitellä lääkkeen jakoa tms. asioita ollenkaan. Monella ei tosiaan ole mitään koulutusta. Johtuu siitä että tyhjästä on paha nyhjästä, ei ole työntekijöitä, ja miksi olisikaan raskas työ ja huono palkka.

Laitoshuoltajan töitä tekemällä mulla on vuorolisineen sama tai parempi palkka kuin hoitoapulaisena, enkä ole vastuussa ihmisistä tai heidän hyvinvoinnistaan, vain siitä ettei ole paskaa nurkissa. :D (tosin pian vaihdan kokonaan alaa, osastosihteeriksi )
 
[QUOTE="vieras";23547613]Oi Dina*, kun olet niin mahottoman viisas, niin kertoisitko miten käytännön tasolla / oikeassa elämässä ratkaisisit ja hoitaisit tämän tosiseikan? :whistle: Pelkkä koulutus ei riitä vastaukseksi... Lääkeopin tunneilla ei opetella lääkkeiden ulkonäköjä...[/QUOTE]

käytännön tasolla? No käytännön tasolla se joka lääkkeet jakaa, myös tarkistaa, ja se lääkelista on oltava. Mieluusti tarkistaa vaikka kahteen kertaan.

Jos lääkkeidenjako keskitetään esim. sairaanhoitajalle, niinku usein on, niin lähärit ja perushoitajat joutuu vaan luottamaan siihen sairaanhoitajan ammattitaitoon. Varsinkin pitkäaikaishoidossa potilaat ja lääkitykset pitäis kyllä tulla tutuksi kaikille, ja hälytyskellojen soida jos siellä kupissa jonakin aamuna on aivan oudon näköinen pilleri.

Omasta viitsimisestä se on kiinni, viitsiikö ottaa selvää niistä lääkkeistä. Ei oo tarkoituskaan että jokainen osaa jokaikisen lääkkeen ulkoa, väreineen ja vaikutuksineen, vaan se että osaa tarvittaessa hankkia tietoa. Jokaisesta yksiköstä missä lääkehoitoa toteutetaan, tulis löytyä tuoreet pharmacat tai tunnukset lääketietokantaan.

työpaikoilla pidetään rapsaa jossa käydään lääkemuutokset läpi, eli tiedotus pitää olla kunnossa. Ja huomhuom, lääkitykset pitäis olla ajantasalla myös potilastiedoissa. Sieltähän niitä voi tarkistella, että onko ite ajantasalla.
 

Yhteistyössä