Hoitajana olo vie viimeiset voimat.

  • Viestiketjun aloittaja Mikäminustatuleeisona
  • Ensimmäinen viesti
Mikäminustatuleeisona
En ole oikeastaan yhtään kaivannut kiireeseen lomautuksen aikana. Työpaikkaan, jossa hädin tuskin ehtii käydä pissalla päivän aikana.

Työilmapiiri on kiireen mukainen. Hoitajien arvostus ylipäätään aika nollassa. Kiire ja kiire, ikinä ei helpota, ei sijaisia kun tarvitaan...


Olen ajatellut, mikä minusta nyt sitten tulee. Pitäisikö heittää hukkaan osaaminen ja se oma ala, kun en halua tietenkään omaa jaksamista riskeerata. Hyppy tuntemattomaan eli toiseen alaan on voimia vievää myös, mietin onko se sen arvoista. Ei kai se ikä työn vaihtoa katso, kun on kyse omasta jaksamisesta. Harmittaa silti lähteä muualle, kun osaamista ja kykyjä on.

Muita samojen asioiden kanssa olevia?
 
oma valinta se on. ja kauheeta valitusta lähäreiltä jatkuvast. vaihtaa ammattia, jos on niin kovaa. terv. entinen lähäri. työtä siinä joutuu tekemään, mutta töitähän sitä töissä ollaan tekemässä. ja se palkka, eihän se hirveen hyvä ole. mutta kyllä sillä elää, kun ajattelee mihin rahat laittaa.
 
Asian aloittanut
oma valinta se on. ja kauheeta valitusta lähäreiltä jatkuvast. vaihtaa ammattia, jos on niin kovaa. terv. entinen lähäri. työtä siinä joutuu tekemään, mutta töitähän sitä töissä ollaan tekemässä. ja se palkka, eihän se hirveen hyvä ole. mutta kyllä sillä elää, kun ajattelee mihin rahat laittaa.
Palkalla kyllä elää, eikä se valitus huonoista työoloista tai jaksamisesta tyhjästä tule. Valinta tosiaan on pysyäkö alalla, on aika iso juttu miettiä antaako kaiken ammattitaidon mennä ja tehdä muuta.

Arvostusta ei voi edes rahalla ostaa, ja se arvostuksen puute syö ainakin minun jaksamista työolojen lisäksi.
 
Kovaa hommaa
Hoitaja myös
oma valinta se on. ja kauheeta valitusta lähäreiltä jatkuvast. vaihtaa ammattia, jos on niin kovaa. terv. entinen lähäri. työtä siinä joutuu tekemään, mutta töitähän sitä töissä ollaan tekemässä. ja se palkka, eihän se hirveen hyvä ole. mutta kyllä sillä elää, kun ajattelee mihin rahat laittaa.
Okei. Mihin alaan vaihdoit? Oletko tyytyväinen vai jäikö kadottamassa? Onko parempi arvostus vs hoitaja?
 
Sehän mukavaa. Mikä sai tekemään sinun kohdalla päätöksen, ettet jatka enää hoitajana, jos saa kysyä?
ihan terveydelliset syyt. mun elämä ollut sen verran raskasta, että keskittymiskyky ja muisti on vieläkin hakoteilla, enhän mä vois hoitaa esim. mitään asiaa, joka liittyy lääkkeisiin, vaan tappaisin jonkun varmaan vahingossa.
 
vierailija
Kiireestä täytyy todeta, että jokaisella on myös oma vastuu asiassa. Eli pitäkää ne tauot, jotka teille kuuluvat ja käykää vessassa asiallisesti ilman turhaa kellon vilkuilua. Tietenkään tätä oikeutta ei saa väärinkäyttää maleksimalla tupakkatauoilla tai muuten vaan, mutta ei myöskään pidä joustaa paikoissa, joissa se ei ole kohtuullista.

Jos työvoima on yksinkertaisesti mitoitettu päin p:eetä, asia pitää ottaa toistuvasti ja säännöllisesti esille esimiehen ja luottamusmiehen kanssa. Työtahti on mitoitettava resurssien mukaan ja resurssit vaadittavan työtahdin mukaan. Hoitoalalla tämä vielä korostuu kun työn kohteena ovat elävät ihmiset, joita ei voi jättää hoitamatta. Tunnolliset työntekijät kyllä joustavat tarvittaessa, ja työnantaja alkaa helposti hyväksikäyttää sitä. Joustosta tuleekin uusi normaali, johon uusien työntekijöidenkin odotetaan sopeutuvan.

Jos työvuodet riittävät, ap voisi kokeilla vuorotteluvapaat. Myös opintovapaa voisi olla sellainen irtiotto, jonka jälkeen jaksaa sitä omaakin työtä taas tehdä. Toki alan vaihtokin on aina mahdollista, mutta monesti pelkällä työpaikan vaihdolla voi olla suuri merkitys. Oman elämäntilanteen mukaan kannattaa pohtia vaihtoehtoja.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Aiheen aloittanut
Kiireestä täytyy todeta, että jokaisella on myös oma vastuu asiassa. Eli pitäkää ne tauot, jotka teille kuuluvat ja käykää vessassa asiallisesti ilman turhaa kellon vilkuilua. Tietenkään tätä oikeutta ei saa väärinkäyttää maleksimalla tupakkatauoilla tai muuten vaan, mutta ei myöskään pidä joustaa paikoissa, joissa se ei ole kohtuullista.

Jos työvoima on yksinkertaisesti mitoitettu päin p:eetä, asia pitää ottaa toistuvasti ja säännöllisesti esille esimiehen ja luottamusmiehen kanssa. Työtahti on mitoitettava resurssien mukaan ja resurssit vaadittavan työtahdin mukaan. Hoitoalalla tämä vielä korostuu kun työn kohteena ovat elävät ihmiset, joita ei voi jättää hoitamatta. Tunnolliset työntekijät kyllä joustavat tarvittaessa, ja työnantaja alkaa helposti hyväksikäyttää sitä. Joustosta tuleekin uusi normaali, johon uusien työntekijöidenkin odotetaan sopeutuvan.

Jos työvuodet riittävät, ap voisi kokeilla vuorotteluvapaat. Myös opintovapaa voisi olla sellainen irtiotto, jonka jälkeen jaksaa sitä omaakin työtä taas tehdä. Toki alan vaihtokin on aina mahdollista, mutta monesti pelkällä työpaikan vaihdolla voi olla suuri merkitys. Oman elämäntilanteen mukaan kannattaa pohtia vaihtoehtoja.
Hyviä asioita. Ei tauoille vaan lähdetä eikä niistä pysty pitämään kiinni vaikka kuinka haluaa, kun on liian vähän miehitystä pitämässä putiikkia niin sanotusti auki. Asioista keskusteltu, mutta apukäsiä kun ei tule niin niitä on hankala saada parhaankaan esimiehen-tämä näkyy täissäolevien kuormassa. Eikä niitä asiakkaita voi ottaa omalle vessareissulle mukaan.

Perusasiat töissä ollut hungingolla, eikä työpaikkaa vaihtamalla ole parantunut koska mm. korona näkyy ja tuntuu ja porukka väsyy. (Muttei mikään ahkeruus näy palkassa). Ehkä pitää pölyn antaa vähän laskeutua ja katsoa rauhassa mihin suunnata.

Tosi kurjaa olla pilkun viilaaja, koska helposti juuri tulee se efekti että kun itse haluaa noudattaa työpaikan pelisääntöjä-osa joustaa työtehtävistä työaikoihin aivan liikaa. Ja sekin vaikuttaa työilmapiiriin vaikkei mitään riitoja ole ollutkaan. Toiset on niin hyvää pataa sitten keskenään, super joustavat ovat johtajien suosiossa. Ei minulla ole mahdollisuutta jäädä aina ylitöihin, eikä kohta sitä jaksamistaan. Soteala on aivan villi. :( Oli aika typerää tähän alaan ryhtyä, koska asiat ei muutu näköjään, pohjasakkaa ollaan ja työolot on mitä on.

T.se pilkun viilaaja
 
vierailija
Tosi kurjaa olla pilkun viilaaja, koska helposti juuri tulee se efekti että kun itse haluaa noudattaa työpaikan pelisääntöjä-osa joustaa työtehtävistä työaikoihin aivan liikaa. Ja sekin vaikuttaa työilmapiiriin vaikkei mitään riitoja ole ollutkaan. Toiset on niin hyvää pataa sitten keskenään, super joustavat ovat johtajien suosiossa. Ei minulla ole mahdollisuutta jäädä aina ylitöihin, eikä kohta sitä jaksamistaan. Soteala on aivan villi. :( Oli aika typerää tähän alaan ryhtyä, koska asiat ei muutu näköjään, pohjasakkaa ollaan ja työolot on mitä on.

T.se pilkun viilaaja
Se on kurjaa pitää kiinni omista ja muiden oikeuksista, mutta jos sitä ei tee, niin ei niitä oikeuksia kohta olekaan. En ole sote-alalla töissä, mutta samoista asioista meilläkin väännetään. Kun kuuntelee vanhempien työntekijöiden tarinoita siitä millaista työ on aikaisemmin ollut tajuaa kuinka paljon on tehostettu. Ja lisää vain pitäisi tuottavuuden nousta.

Joka työpaikassa on aina niitä, jotka eivät välitä tai ovat nuorina intoa täynnä ja valmiit tekemään aina vähän enemmän. Siinä helposti unohtuu se, että joukossa on niitäkin, joilla on 30 vuotta työuraa takana. Tahtia ei voi mitoittaa sen nuorimman jaksamisen mukaan, vaan sen pitää olla sillä tavalla inhimillinen, että ihminen pystyy vielä ennen eläkkeelle jäämistäkin selviytymään siitä. Jos tästä lipsutaan pitää asiasta älähtää ja työtoverien soisi silloin olevan yhdessä rintamassa.
 
Asian aloittanut
Se on kurjaa pitää kiinni omista ja muiden oikeuksista, mutta jos sitä ei tee, niin ei niitä oikeuksia kohta olekaan. En ole sote-alalla töissä, mutta samoista asioista meilläkin väännetään. Kun kuuntelee vanhempien työntekijöiden tarinoita siitä millaista työ on aikaisemmin ollut tajuaa kuinka paljon on tehostettu. Ja lisää vain pitäisi tuottavuuden nousta.

Joka työpaikassa on aina niitä, jotka eivät välitä tai ovat nuorina intoa täynnä ja valmiit tekemään aina vähän enemmän. Siinä helposti unohtuu se, että joukossa on niitäkin, joilla on 30 vuotta työuraa takana. Tahtia ei voi mitoittaa sen nuorimman jaksamisen mukaan, vaan sen pitää olla sillä tavalla inhimillinen, että ihminen pystyy vielä ennen eläkkeelle jäämistäkin selviytymään siitä. Jos tästä lipsutaan pitää asiasta älähtää ja työtoverien soisi silloin olevan yhdessä rintamassa.
Kiitos tsemppaavasta viestistä. Ehkä nämä asiat järjestyy kun vähän tuulettaa ajatuksia.
 
vierailija
Täällä on myös uupunut hoitaja ja johtuu myös osaksi tästä koronasta, mutta työtä on ollut likaa jo ennen sitäkin. Esimieheltä tulee hyvää palautetta, olen koko ajan yli suoritteiden/tavoitteiden ja olen hyvä työssäni. Sitä on vaan nyt liikaa ettei pää kestä eikä oikein kroppakaan.
Ongelma osaksi se, että pystyisin myös itse vaikuttamaan jonkun verran työmäärään. Jotenkin vaan sitä työtä tulee haalittua tai sitä vaan jostain tulee ja haluan tehdä laadukkaasti työni ja hoitajana miellyttää kaikkia.
Oma hyvinvointi jää toiseksi.
Katselen aktiivisesti työpaikkoja ja myös muilta aloilta, kelpaisin sihteeriksikin jos vain it-taitoja pitäisi päivittää. Palkka vaan laskisi ja ehkei siihen olisi varaa. Tosin vastuuta ei olisi niin paljon. Ja olen aivan h** tin väsynyt tähän sosiaaliseen työhön ja kohtaamaan koko ajan uusia ihmisiä.