Hoidot Kysillä

kts. ed. teksti

Retulille en kuitenkaan olisi toivonut tuotakaan - kuten en kenellekkään muullekkaan!
:flower:
Tuntuu että fyysisen kivun sietäminen sen henkisen kivun kanssa- on kipua, jota ei osaa kuvata kukaan muu, kuin sikiön/lapsen menettänyt ihminen. Oli hän sitten ollut alkio, sikiö tai lapsi!
Itse olen usein pohtinut, että kun alkiotasollakin "vauvan" menettäminen on näin raskasta, että mitenköhän kestäisin jos tulisi keskenmeno? Kertokaapa kokeneet (jos jaksatte), eroaako ne jotenkin toisistaan?

 

Kiitos kaikille osanotosta. Vaikeaa on palata lähtöruutuun tai ehkä vielä hieman sitäkin kauemmas. Loput tyhjennyslääkkeistä on vielä edessä eli se mitä retuli kuvaili.
Mieheni on ollut suuri tuki. Hän oli mukana pitämässä kädestä aina kun minulle tehtiin jotain ja oli mukana kuuntelemassa ohjeita. Itse olin niin maassa ja sekaisinkin, etten olisi muistanut puoliakaan enkä ainakaan pystynyt hänelle kertomaan jälkeenpäin, jos hän ei olisi itse ollut mukana. Ja kyllä tämä kuului hänellekin, kuten hän itse jälkeenpäin sanoi.

Olemme puhuneet paljon asiasta ja itkeneet. Jotenkin tämä yhdisti meitä vielä enemmän ja yritämme tästä lähtien puhua enemmän asioista. No, arkihan tietenkin tulee ja lupaukset voivat haalistua, mutta ei tämä unohdu.

Kysissä oli ihana nuori lääkäri ja hyvät hoitajat hoitamassa meitä päivystyksessä. Heille iso kiitos

Tikrun kysymykseen menetyksestä vastaisin meidän kohdalta seuraavasti.
Koska meille sattui tuulimuna (jonka sisälle ei siis ole kehittynyt alkiota, on vain kalvot), menetyksen hyväksyminen on ehkä helpompaa. Mikään oikea alkio tai sikiö ei kuollut ja vuotokin alkoi ensin itsestään. Pelko on tietenkin jäljellä, sillä mikä tahansa paha vaihtoehto voi vielä toistua mahdollisessa seuraavassa raskaudessa.

Toisaalta lapsettomuustaistelu on ehkä kuitenkin vahvistanut meidän kaikkien tällä sivustolla olevien "nahkaa" erilaisten pettymysten kautta niin, että vastoinkäymisiin olemme kaikki jo jotenkin tottuneet, vai mitä? Eli samaan tapaan kuin retuli sanoi, vastoinkäymiset eivät tule kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Uusi yritys ei ole vielä mielessä, ensin täytyy selvitä tästä fyysisesti ja henkisesti. Tiedän kuitenkin itse, että haluaisin luultavasti jatkaa. Mieheni ei vielä ehkä tiedä. Hän ei halua minun kärsivän, mutta kärsin silti, oli vaihtoehto joko lopullinen lapsettomuus tai lapsen yrittäminen.
Mietitään.
:hug: kaikille

 

Vastaan itse itselleni.
Kylläpä tuo,minkä kirjoitin pari päivää sitten, kuulosti niiiiin fiksulta ja tunteettomalta :headwall:
En ole osannut pariin päivään tehdä yhtään mitään, olen vain pyörinyt ympäriinsä, selannut tv-kanavia kykenemättä keskittymään yhtään mihinkään. Mielessä on vain yksi kysymys: miksi tämän piti tapahtua? Olisimme niin rakastaneet lastamme. Tuntuu suurelta vitsiltä se, että rakkautemme kohde olikin vain tuulimuna. Mies on kyllä sanonut, että pitää itkeä kun itkettää ja on tarjonnut olkapäätä. Pelkään kuitenkin hänen rasittuvan, jos jauhan ja itken koko ajan samasta asiasta. Olen kyllä esittänyt välillä reipasta ja puhunut asiasta ihan kuin se olisi jo ohi ja loppuun käsitelty.
Olen tänään sairaslomalla, sitä olisi vielä huomennakin. Ensin ajattelin, että menen huomenna töihin, koska en ole kipeä. Nyt en ole niin varma. Ehkä haluan käyttää huomisen vielä suremiseen. :'(

 

Voi Rusina-Pähkinä, oon niin pahoillani :'( :hug: Tuttu nimimerkki osui silmään ja kurkkasin tähän pinoon, että mitä sulle kuuluu ja luin surulliset kuulumisesi :ashamed:
Olisin niin toivonut, että ihanasta luomu-yllätyksestänne olisi tullut totta 9kk päästä....
En tiedä mitä sanoisin lohduttaakseni, paha mieli sun puolesta :hug: :hug:

 

Kiitos, Kamilla. Minusta tuntuu, että jään ikuisiksi ajoiksi pyörimään tänne Lapsettomuus tai Keskenmeno-palstoille. Yritän jotenkin ryhdistäytyä. Niin, ei minulla kyllä olisi enää asiaa tänne Kysiläisten sivuillekaan, kun en ole enää hoidoissa tai niihin menossa. Jotenkin sitä kai vain hakee jotakin lohtua ja edes pientä toivoa. Ensi viikolla voi olotila olla jo hieman valoisampi, mutta tänään sataa...
Mies sanoi to-pe pahimman itkukohtauksen mennessä ohi, että joudutaan kohta salaojittamaan sängynalustakin ja että ei ole ihme, että talon kivijalan maali hilseilee pois, kun kosteutta pukkaa enemmän täältä talon sisältäpäin. Musta huumorikin auttaa joskus.

 

:hug: Rusina-Pähkinä :hug:
Ihan itkettää puolestasi ja voin niin hyvin eläytyä sanoihisi:
En ole osannut pariin päivään tehdä yhtään mitään, olen vain pyörinyt ympäriinsä, selannut tv-kanavia kykenemättä keskittymään yhtään mihinkään. Mielessä on vain yksi kysymys: miksi tämän piti tapahtua? Olisimme niin rakastaneet lastamme.

Tuo tyhjyyden tunne on tuttu fiilis. Muttaa usko ja luota siihen, että viikon päästä on jo paljon helpompaa. Vaikka henkinen palautuminen ottaa oman aikansa ja helpottaa ajan kansa. Vaan tuskin unohtuu.
Voimia sinulle, lepää vielä huominen ja hae saikkua lisää, jos tuntuu oikein vaikealta. Työ voi helpottaakin, kun saa itsensä narrattua ajattelemaan välillä jotakin muutakin. Mutta kuuntele itseäsi- joohan?
Ei sinua pinosta olla viskaamassa. Jos viihdyt täällä, tuskin kellään on mitään sitä vastaan vaikka kerrotkin kuulumisiasi, vaikkei niitä hoitoja nyt olisikaan tuloillaan.
ISO HALI!

 

Moikka tännekin puolelle!
Kesä meni vauhdikkaasti mutta uusia hoitoja täälläkin aletaan pikku hiljaa odotella..Meillä näillä näkymin punktio on viikolla 43. Olisi hauska tehdä pientä listaa kysiläisten hoitokuvioista ja -ajankohdista, mutta kuka osaa...?

Rusina-Pähkinälle erityisterveiset ja tsempit, olen tosi pahoillani puolestanne. Pysy vaan näilläkin sivuilla, ei haittaa mitään, vaikket nyt hoidoissa olekaan. Tiedän kovin hyvin tuon tunteen lapsettomuus- ja km-palstalla pyörimisen loputtomuudesta. Jostain ja jossain vaiheessa sitä virtaa kuitenkin alkaa löytyä, ja kiinnostus seuraavia kuvioita kohtaan kasvaa. Yritä jaksaa sinne saakka, lepää, kirjoita päiväkirjaa, käy keskusteluja ammattilaisten, ystävien, sukulaisten kanssa jne. nimim. 3 keskenmenosta selviytyneenä.

 

Punktioviikko suunniteltu viikolle 44 KYSiin.
Sitä ennemmin nenäsumutteet ja piikitykset pitkän kaavan mukaan. ICSIllä yritellään.

Mä muuten varasin ajan itselleni vyöhyketerapiaan.
Olen kuullut, että sillä voidaan saada elimistö vastaanottavaisemmaksi raskauden suhteen ja joku saanut apua siitä lapsettomuushoitojen tukena.
Tiedä häntä. Mutta eipä tässä ole mitään menettävää- Kokeilen!
Terapeutti sanoi, että 2-3 kertaa ennen alkionsiirtoa voisi jo auttaa. Sitten siirron jälkeen ei enää alkaisi "ronklaamaan". Onko muita ko. asiasta kokeneita/ tietäviä?
:wave:

 

Voimahaleja Rusina-Pähkinälle, Retulille ja meille kaikille! Toi on totta että nahka se vaan paksunee ja lopulta aika moisista asioista tän keskustelupalstan ihmiset tuntuu selviävän. Siis pitkistä viikoista, loputtomista kuukausista ja vuodetkin tuntuu vilahtavan vaan.

Meidän huushollissa soiteltiin kiivaasti KYSiin (kolmas soittoaika toden sanoi) ja nyt onkin (menkat alkoi meidän vauvanyrityksen 1-v synttäreiden "kunniaksi") tuhti tutkimuspaketti saatu: mies saa perusanalyysin ens viikolla, mä hssg:n ja clomiultran sitä seuraavalla. En siis toistaiseksi yhtään tiedä mikä hoito alkaa.

Vaikka hoitomuodot kovenee, niin kaiken laiset vaihtoehtojututkin tekis mieli testata.. Kerro Tikru millaista vyöhyketerapia on! Onko muita jotka takertuu välillä vielä greippimehuihin, clomipaketin jämiin sun muihin?

 

Hei kaikille!

Meillä olisi miehen kanssa ensimmäinen käynti KYSiin heti joulukuun alussa.

Labroihin tuli myös meille lähetteitä, tai siis minulle. Keskiviikkona taisin kysiin soitella niin sanoivat, että loka-marraskuussa olisi hyvä käydä kokeissa.

Mieheltä sperma testattu Kuopion In-tiimissä olisko ollut huhti-toukokuussa. Siitä saimme tuomion, että jos hyvin käy, pitäisi ns. luomuraskaus olla mahdollinen, eli toden näköisesti se syy on sitten minussa miksei ole tärpännyt. Terveystalon gyneltä saimme lähetteen Kuopion In-tiimiin ja terveystalosta saimme tulosten saannin jälkeen lähetteen KYSiin.

Kovasti jännittää ja pelottaa tuo ensimmäinen käynti. Millä tavalla KYSissä suhtautuvat ylipainoon? Mulla kakkostyypin diabetes vasta todettu ja diabetespolilla käynnit aloitettu. Ylipainoa lähes 30-40kg liikaa, mutta ruokailutottumuksista ei pitäisi ainakaan diabeteshoitajan mielestä olla kysymys. Ollaankin miehen kanssa mietitty vaihtoehtoa, että voisko olla kyse kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Mutta sehän verikokeista sitten selviää.

Eilen illalla puhuttiin miehen kanssa sellaista, kun hänellä on kahden viikon kuluttua aika päiväkirurgiseen, jossa hänet ns. ympärileikataan, koska esinahka on todellakin liian kireä. Tuli sitten mieleemme, että voisko sillä olla jotain vaikutusta siittiöiden liikkuvuuteen.. Mutta nämä nyt on ihan tyhmiä asioita, kun ei ole mitään tietoa, että voiko tuollainen olla edes mahdollista..

Sitten miehen leikkauksen jälkeen tuleekin lähes kuukauden tauko peittojen heilutteluun.. Jospa se vähän tuulettaisi molempien ajatuksia..

 

hei kysiläiset!
Minulla oli tämä kierto pelkkää pettymystä. Tarkoitus oli kypsyttää yksi munasolu menopur lääkkeillä, mutta niitä lähtikin kasvamaan lähes kymmenen kappaletta. Hoito jouduttiin keskeyttämään, ja nyt siirryin ivf jonoon. Näitä menopur kiertoja tehtiin muistaakseni neljä kertaa, ja vain yhden kerran saatiin yksi follikkeli valikoitumaan, mutta eipä sekään hedelmöittynyt.

Pitkät on nuo kysin ivf jonot, ihan masentaa. Meillä suunnittelukäynti syyskuun alussa, ja syyskuun lopussa menkat käynnistetään menopureilla, jos eivät ala sitä ennen luomusti. Sitten lääkitykset, jotka kestää kuulema 7 viikkoa, ja sen jälkeen punktio marraskuun lopussa. Minä oon järkyttyny että se kestää nuin kauan. Muuta en vielä siitä tiedäkkään.Meillä vikana minun ovuloimattomuus.

Arcantha kyseli ylipainoon suhtautumisesta. Minä olen normaalipainon kirjoissa, mutta sanoivat alussa, että pitäisi pitää paino ennallaan, ei saisi lihoa eikä laihtua. Vähän olen lihonut hoitojen aikana, mutta eivät ole kommentoineet, tosin eivät ehkä huomanneetkaan. Itseä se vaan masentaa. Olen semmonen tunnesyöppö, ja tässä hommassahan tunteet on pelissä :'(

Miten teillä muilla nuo ivf hoidot on menneet?kestääkö ne todellakin nuin kauan ja onko mahdollista päästä "peruutuspaikalle?!?"

 

Heippis!

Ikävää että Pohtijattaren kierto ei mennyt putkeen. Aika pitkältä ruljanssilta tuo ivf-lääkitys tosiaan kuulostaa. Onkohan niissä voimakkaita sivuvaikutuksia kun esim. klomifeenissäkin jo on?

Arcatha: Mä kävin kysillä jo teininä pco:n takia ja silloin suhtautuivat aika ilkeesti ja painostavasti ylipainoon (bmi oli mulla jotain 30-32 pahimmillaan). Nyt (bmi 28) hirmu kannustukset sain pudotuksesta.. Selittivät kyllä että eivät syrji painon takia vaan ylipaino oikeasti heikentää hoitojen tehoa ja vaikeuttaa tulevaa raskautta. Sanoivat jopa että pitäsköhän laittaa hoitoihin kysiinkin 30 painoindeksiraja. Vielä sitä siis ei ainakaan vissiin ole asetettu. Mut tunnesyöpölle (joita siis minäkin) tietty voi painostus vaan lisätä ahdistusta ja syöntiä. Toivotaan että painoasiat selkenee ja hoidot onnistuu! Tosin jos lohduttaa niin toivottomaltakin tuntuvassa tilanteessa VOI saada pikkuhiljaa laihduttua, vauva jos mikä on hyvä tsemppari. Ja mies. Ja asiasta toiseen: ei se ympärileikkaus hedelmällisyyteen vaikuta onneksi

 

Kyllä tosiaan jonot tuntuu aika pitkiltä IVF-hoitoihin... Olin tänään nimittäin jälkitarkastuksessa keskenmenon jälkeen ja samalla myös suunniteltiin tulevia hoitoja. Onneksi kaikki oli OK, hcg-hormoni oli laskenu hyvin eli oli nyt 18. Ja ultrauksessa kohtu ja munasarjat näytti ihan hyviltä. Helpotus oli suuri =) Nyt sitten odotellaan seuraavia menkkoja, niin saadaan tarkemmin suunniteltua noita aikatauluja seuraavan hoidon kanssa! Eli meilläkin seuraava hoito on vasta joskus marraskuussa, mutta tässä tilanteessa varmaan onkin ihan jees pikkanen paussi! Seuraavalla kerralla mennään onneksi lyhyen kaavan mukaan, ensimmäinen hoitohan meillä oli pitkän kaavan mukaisesti.

Ja siitä ylipainosta... Siihen kyllä kiinnitetään huomiota, riippuen tietysti tapauksesta... Ensimmäisen hoidon alussa oli kyllä aiheesta puhetta lääkärin kanssa, mulla kans nimittäin ylipainoa ihan jonkin verran, BMI keikkuu siinä 30 hujakoilla. Mutta ei siihen sitten sen kummemmin olla puututtu, kun hormonit on OK ja kierto säännöllinen. Nyt ei tänään edes ollut painosta puhe, raskaus kuitenkin saatiin alkamaan ensimmäisestä hoidosta. Olen ollut keskenmenon jälkeen "kuntokuurilla", eli liikkunu enemmän ja kiinnittäny huomiota syöminkeihin. Ja paino on kyllä noin 3-4 kiloa pudonnutkin. Samalla linjoilla ajattelin jatkaa hoitoon asti... Ja jos painoa saa enemmänkin alas, niin hormoneja ei luultavasti tarvitse annostella niin isoilla annoksilla kuin ennen. Jotain se lääkäri sillon aikaisemmin selitti, että rasvakudos voi hormonien vaikutuksia vähentää tai jotain. En nyt muista...

Mutta tsemiä kaikille :hug:

 

Jaa'a.. pitäisiköhän tuo kysin aika perua..

Mulla kun bmi siinä 40 hujakoilla :'(

Mutta kun kaikkeni olen yrittänyt; paino ei putoa.

*kiroaa itsensä alimpaan hel***tiin*

 

Arcatha et kyllä peru mitään aikoja! Ne ovat yksilöllisiä juttuja. Minä vastaavasti olen erittäin hoikka ihminen ja taas hoikille on riskinsa ylistimulaatiossa. Ja ekalla kerralla oli hilkulla tullakin. Että riskihommiahan nämä ovat tavalla jos toisella, mutta mitään ei saa ellei edes yritä!
"Rietu" -retulikin on toprakoitunut ja uusia tuulia puhaltelee jo- hienoa!

Kerron siitä vyöhyketerapiasta, kun ens ma menen ekan kerran käsittelyyn.
Nyt tää lähtee kesäteatteriin- soon moro!

 

Arcantha, ei ylipaino ole syy ettei lapsettomuushoitoja saisi!Joten elä ota liian vakavasti! Ja te muut, ovatko ne teitä siellä punninneet?Eivät minua ainakaan koskaan, ainoastaan kysyneet painoa...Ehkä huvittavinta/ärsyttävintä on ollu, kun tosi usein siellä on joku harjottelija kattomassa ja aina toitotus siitä, että kun "hän " (siis minä ) en ole laiha, mutta siitä huolimatta kuukautiskierto ei pelaa..ei tunnu sekään häävin kivalta seisoa siinä analysoitavana alkkarit jalassa tai joskus ilman niitä :snotty:

Retuli82, meillä luultavasti pitkä kaava tulossa ivf hoitoon, koska sanoivat että menee 7 vkoa. Luin jostain, että nuorilla käytetään usein pitkää kaavaa ja jos riski ylistimulointiin. Mulla ikää 27 ja hormonit tuntuu vaikuttavan herkästi, ainakaan yhden muniksen kasvattaminen menopureilla ei onnistunut, vaan aina niitä lähti kasvamaan koko liuta.

Vielä kaksi viikkoa ivf suunnittelukäyntiin. Onneksi aika on menny nopesti, mutta vielähän tuohon hoidon alkuun yli kuukausi.

 

Anteeksi nyt tulee suoraan omaa napaa...taustoja niille kenelle en ole niin tuttu ->vauva yritystä takana 3,8 v. Hoidon piirissä oltu 1/06, takana epäonnistuneita inssejä ja 6.6.08 1.IVF tuoresiirto 2:lla alkiolla, josta nega juhannuksen tienoilla. Tänä aamuna tein pakollisen raskaustestin, sillä kiertoni oli taas luvattoman pitkä (kp 61 )ja kappas vaan Acon 10:iin ilmesty välittömästi kaksi selkeää viivaa :heart: :heart: :heart: Olin tehnyt edellisen raskaustestin kp 44 eli 4.8.08-joka näytti negaa, tuolloin minun olisi pitänyt jo aloittaa terolut kuuri kierron käynnistämiseksi mutta päätin vielä odottaa luomu kuukautisia ja nauttia lääkkeettömästä olotilasta...Pyhästähengestäkö mä oon raskaaksi tullut, sillä neljän viikon aikana seksiä on ollut peräti x 2 ja miten ihmeessä mä oon voinu ovuloida noin myöhään, jos kerta kp 44 R.testi näytti negaa ja nyt tänään kuitenkin plussaa...tein vielä ilta-päivällä uuden testin Acon 25:llä ja sama juttu vahvat viivat....Nyt ei sit vissiin tartte pieniä pakkasukkoja sulatellakkaan Ensiviikolla otetaan vasta hcg ja sit sen perusteella ua...Onkohan tää vain jotain ihanaa unta

Kaikille teille lähetän rakkaita terveisiä, voimia ja uskoa siihen et ihmeitä siis vielä tapahtuu... T: :heart: Puolienkeli :saint:

 

HURJASTI onnea ja jaksamista teille kaikille tuleviin koitoksiin!!!!! Taustailen täällä palstalla ja tuun kertomaan kuulumisia kunhan tiedän enemmän....Toivotaan et kaikki tekin pääsisitte kokemaan tämän saman kuin minä!!!! Mennään päiväkerrallaan ja uskotaan ihmeisiin

Rakkaudella ja ajatuksin puoli-enkeli :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

 

Arcatha: EI PUHETTAKAAN aikojen perumisesta! :hug: Nämä on tosissaan niin yksilöllisiä juttuja, ettei painotaulukot kerro miten just sulla tehoaa hoidot. Lääkäri sen arvioi ja kokeilee.. Ja tosiaan, ei siellä Kysillä vaakaan laiteta. Eikä ne käske laihduttaa. Sanovat että tärkeempää on ettei enää lihoisi ja että liikunta on hyväksi (siis myös vaikka paino pysyisi samassa) kun vaikuttaa suoraan munasarjoihin. Mulle ainakin on kaksi eri lääkäria noin kertonut. Sullahan on myös tosiaan vielä se kilpparin selvitys, ehkä siitä tulis helpotusta myös olon suhteen. Oot arvokas ihminen painostas huolimatta! Toivottavasti saat motivaatiota jatkaa hoitotaivalta, älä luovuta!

Ja onnea plussasta puoli-enkeli Oot kulkenu pitkän ja kivisen tien.

Täällä alkaa jännitys tiivistyä kun maanantaina saadaan kertalinttuulla tulokset sekä miehestä että mun munanjohtimista ja clomivasteesta.

 

Puoli-enkelille suuren suuret onnittelut suuren suuren halin kera :heart: :flower: Aivan ihanaa =)
Ja Arcatha, mitään aikoja et ala perumaan!! Kaikki on yksilöllisiä!
Tikru[/b ], missäpäin Savoa sinä kultaseni vaikutat?

 

Onnea Puoli-enkeli plussasta :heart: :flower: =) Ihanaa kuulla plussa uutinen :heart:

Minulla alkaa tiistaina kysissä ultra ja jos kaikki on hyvin, pääsen aloittamaan Menopurin piikittelyn.

Minä olen vuosimallia -71 ja minulla kaikki hoidot on tehty pitkällä kaavalla. Edellisellä kerralla tuli hyperi, mutta levolla ja runsaalla veden juomisella onneksi selvittiin.

 

Voi tuota Enkulaa :heart: :heart: :heart: Mahtavia uutisia- Sä oot meidän maskotti nyt!!
Onnea hirveän paljon. Suomme tuon onnen Sinulle ilomielin, koska tähtäämme koko akkasakki täällä samaan- konstilla tai toisella! Niin sitä pitää!

Retulia kiinnosti (ja ehkä muitakin) missäpäin vaikutan. Sanottasko niin, että Ylä-Savossa ja olen vm. -72 (ette varmasti arvanneet ). (Tarkemmat tiedot voi yrittää selvitellä sitten viestitse privana). Ja kohtapa minullakin on syyskuun menkat ja alkaa tää savotta jälleen. Menen vyöhyketerapiaan maanantana, tulen kertomaan mitä tehtiin ja tapahtui. Ja sitten vielä varasin lomamatkan talveksi, että jos oikein syksy hoitojen suhteen pieleen menee, niin on jotakin mukavaa odotettavaa tulevassa (joka nyt melko varmasti toteutuukin). Itseäni narraan . . .

 

Kaksi tuntia meni vauhdilla. Osin se oli tosi rentouttavaa ja ihanaa, osin kipeääkin teki.
Refleksologi ensi alkulämmitteli jalat ja alkoi "naplata" jalkapohjien ja varpaiden alueen akupisteitä. Osin teki kipeää, ihan piti henkeä pidättää. Vyöhyketerapia perustuu kuulemma siihen, että jaloissa ja korvanlehdissä on kohdat jokaiselle kehon osalle. Jos jossakin on häikkää, se muodostaa "kiteen" ts. pisteen, jota sillä terapiakynällä sitten hierotaan ja sitä kautta ongelmaa yritetään saada poistumaan.
Jalkojen käsittely oli kohtuullisen siedettävää, mutta korvalehtiin siirryttyä oli aika kippeetä. Kuulemma joku toinen voi kokea kivun jaloissa, kun taas korvanlehtien käsittely ei tunnu erityisemmältä. Tai ei koe kipua ollenkaan! Tosi yksilöllistä, kuulemma.
Noh, ainakin kipukohdat minulla oli lantion seutu ja munanjohtimet. Kohtukin hieman "pipinä".
Hoito uusitaan reilun viikon kuluttua ja vielä ainakin kerran ennen hoitojen alkamista. Sitten keskeytetään nämä vyöhykehommat ja otetaan lääkkeelliset hoidot vastaan.
Tarkoitus on siis saattaa elimistö vastaanottavaisemmaksi lääkkeellisiin hoitoihin ja sitä kautta auttaa nekin onnistumaan.
- Tuloksiahan ei kukaan voi luvata. Ja joku voi pitää tätä huuhaana. Mutta minulla ei ole enää mitään menetettävää, joten kokeilen tämänkin.
Ja jos tästä nyt jotain käteen saa, niin selvästi aineenvaihdunta on ollut tänään vilkkaampaa ja olo todella rento!

 

Huomasiko muuten kukaan eilen SS:ssa mainoksen In-Tiimistä, jossa saa ns. kevyitä IVF hoitoja alle 35v. ? Millaisia ne ovat?
Uteliaisuus heräsi, vaikke itse enää ikäni puolesta niitä saa. Mutta, että mitä semmoinen pitää sisällään? Kokemuksia?

 

heips
Minä en huomannu ko mainosta, mutta kevyitä hoitoja ovat ymmärtääkseni ainakin ovulaation induktiot, eli kun yritetään saada ovista aikaan joko clomeille tai menopur pistoin. Näin ainakin minulla, kun nyt jätetään nämä kevyet hoidot ja siirrytään astetta rankempiin, eli ivf hoitoihin. Myös inseminaatio ei tietääkseni enää ole mikään "kevyt hoito"..