Moi, taas kaikille pitkästä aikaa:wave:
HalleB Pahoittelut täältä taas, mutta sitäkin lämpimämmät!! on se kummaa tuo epäonnisuus ja epäoikeudenmukaisuus.
Iloksi Välillä minäkin olen pysähtynyt miettimään juuri noita asioita että onko tämä vauvan teko käymässä sittenkin ihan pakkomielteeksi .. ja aivan kuin olisin lukenut omista kirjoituksistani tuosta tunteesta silloin kun aloitimme yrityksen oli mulla sellainen tunne että näinköhän saadaan lasta ollenkaan, samoin tuli tunne silloin kun ensimmäisen ivf tuli elämäni ensimmäinen plussa että varmaan menee kesken... ja niinhän siinä sitten kävi.. pelottaa törmätä noihin omiin ajatuksiin kun ne ovat olleet aina niin oikeassa kaikkien tuntemusten ja diaknoosienkin osalta.
Välillä huomaan miehelleni sanovani kun jossain joku lapsukainen kailottaa kurkkupunaisena että kyllä lapsettomuudella on ne omatkin hyvät puolensa.
Mutta kuitenkin se kaipuu saada kokea miltä tuntuu rakastaa omaa lastaan ja saada kokea sen mitä aina lapselliset ihmiset hehkuttavat että tämä on ollut parasta mitä heille on tapahtunut, oikeen elämän mullistus ja tiedän ettei mieheni ole koskaan tullut edes ajatelleeksi ettei hänellä olisi lapsia tulevaisuudessa ja sittenkuin tapasi minut ja ajatteli perheen perustamista niin se ettei saadakkaan lasta saa minun sydämmeni särkymään yhä uudestaan ja miettimään jopa että ilman minua hänellä voisi olla elämässään tuo onni saada omia lapsia ja että ne olisivat hänelle elämän tärkeintä. tätä on jotenkin vaikea selittää mutta ihan kuin olisin lukinnut hänet iäksi lapsettoman elämään vanhenemaan ilman ketään joka kävisi katsomassa kun emme enää kykene hoitamaan toisiamme tai toisen kuoltua, elämään vanhuuden ilman lapsia.
Joten yritys jatkukoon niin pitkään kun niitä meille suodaan!!! ja sitten mietitään lähdetäänkö kenties adoptoimaan vai elämmekö sitten vaan lapsettomana ja keksimme elämälle muuta sisältöä.
Tällähetkellä menossa mulla pp1 eilen siirrettiin kaksi pakaste alkiota ja yksi jäi sitten vielä pakkaseen. Jotenkin vain jäi hieman epäilyttävä olo tuon oman kierron onnistumisesta kun en saanut ihan plussaa vielä ovulaatiotestiin kun jo käskettiin pistää pregnyll perjantaina, kun varmaan lauantaina se olisi jo ollut sitten positiivinen nythän en aio käyttää mitään keltarauhashormoonivalmistetta kun ne aiheuttavat minulle niitä supisteluja niin olisi ollut tärkeä että olisi varmistettu että oma ovulaatio varmasti tässäkierrossa tapahtuu..
Tällaista siis tänne
Inkku +:heart::heart:
HalleB Pahoittelut täältä taas, mutta sitäkin lämpimämmät!! on se kummaa tuo epäonnisuus ja epäoikeudenmukaisuus.
Iloksi Välillä minäkin olen pysähtynyt miettimään juuri noita asioita että onko tämä vauvan teko käymässä sittenkin ihan pakkomielteeksi .. ja aivan kuin olisin lukenut omista kirjoituksistani tuosta tunteesta silloin kun aloitimme yrityksen oli mulla sellainen tunne että näinköhän saadaan lasta ollenkaan, samoin tuli tunne silloin kun ensimmäisen ivf tuli elämäni ensimmäinen plussa että varmaan menee kesken... ja niinhän siinä sitten kävi.. pelottaa törmätä noihin omiin ajatuksiin kun ne ovat olleet aina niin oikeassa kaikkien tuntemusten ja diaknoosienkin osalta.
Välillä huomaan miehelleni sanovani kun jossain joku lapsukainen kailottaa kurkkupunaisena että kyllä lapsettomuudella on ne omatkin hyvät puolensa.
Mutta kuitenkin se kaipuu saada kokea miltä tuntuu rakastaa omaa lastaan ja saada kokea sen mitä aina lapselliset ihmiset hehkuttavat että tämä on ollut parasta mitä heille on tapahtunut, oikeen elämän mullistus ja tiedän ettei mieheni ole koskaan tullut edes ajatelleeksi ettei hänellä olisi lapsia tulevaisuudessa ja sittenkuin tapasi minut ja ajatteli perheen perustamista niin se ettei saadakkaan lasta saa minun sydämmeni särkymään yhä uudestaan ja miettimään jopa että ilman minua hänellä voisi olla elämässään tuo onni saada omia lapsia ja että ne olisivat hänelle elämän tärkeintä. tätä on jotenkin vaikea selittää mutta ihan kuin olisin lukinnut hänet iäksi lapsettoman elämään vanhenemaan ilman ketään joka kävisi katsomassa kun emme enää kykene hoitamaan toisiamme tai toisen kuoltua, elämään vanhuuden ilman lapsia.
Joten yritys jatkukoon niin pitkään kun niitä meille suodaan!!! ja sitten mietitään lähdetäänkö kenties adoptoimaan vai elämmekö sitten vaan lapsettomana ja keksimme elämälle muuta sisältöä.
Tällähetkellä menossa mulla pp1 eilen siirrettiin kaksi pakaste alkiota ja yksi jäi sitten vielä pakkaseen. Jotenkin vain jäi hieman epäilyttävä olo tuon oman kierron onnistumisesta kun en saanut ihan plussaa vielä ovulaatiotestiin kun jo käskettiin pistää pregnyll perjantaina, kun varmaan lauantaina se olisi jo ollut sitten positiivinen nythän en aio käyttää mitään keltarauhashormoonivalmistetta kun ne aiheuttavat minulle niitä supisteluja niin olisi ollut tärkeä että olisi varmistettu että oma ovulaatio varmasti tässäkierrossa tapahtuu..
Tällaista siis tänne
Inkku +:heart::heart: