* Hoidot KYS 2011 *

Moi, taas kaikille pitkästä aikaa:wave:

HalleB Pahoittelut täältä taas, mutta sitäkin lämpimämmät!! on se kummaa tuo epäonnisuus ja epäoikeudenmukaisuus.

Iloksi Välillä minäkin olen pysähtynyt miettimään juuri noita asioita että onko tämä vauvan teko käymässä sittenkin ihan pakkomielteeksi .. ja aivan kuin olisin lukenut omista kirjoituksistani tuosta tunteesta silloin kun aloitimme yrityksen oli mulla sellainen tunne että näinköhän saadaan lasta ollenkaan, samoin tuli tunne silloin kun ensimmäisen ivf tuli elämäni ensimmäinen plussa että varmaan menee kesken... ja niinhän siinä sitten kävi.. pelottaa törmätä noihin omiin ajatuksiin kun ne ovat olleet aina niin oikeassa kaikkien tuntemusten ja diaknoosienkin osalta.

Välillä huomaan miehelleni sanovani kun jossain joku lapsukainen kailottaa kurkkupunaisena että kyllä lapsettomuudella on ne omatkin hyvät puolensa.

Mutta kuitenkin se kaipuu saada kokea miltä tuntuu rakastaa omaa lastaan ja saada kokea sen mitä aina lapselliset ihmiset hehkuttavat että tämä on ollut parasta mitä heille on tapahtunut, oikeen elämän mullistus ja tiedän ettei mieheni ole koskaan tullut edes ajatelleeksi ettei hänellä olisi lapsia tulevaisuudessa ja sittenkuin tapasi minut ja ajatteli perheen perustamista niin se ettei saadakkaan lasta saa minun sydämmeni särkymään yhä uudestaan ja miettimään jopa että ilman minua hänellä voisi olla elämässään tuo onni saada omia lapsia ja että ne olisivat hänelle elämän tärkeintä. tätä on jotenkin vaikea selittää mutta ihan kuin olisin lukinnut hänet iäksi lapsettoman elämään vanhenemaan ilman ketään joka kävisi katsomassa kun emme enää kykene hoitamaan toisiamme tai toisen kuoltua, elämään vanhuuden ilman lapsia.

Joten yritys jatkukoon niin pitkään kun niitä meille suodaan!!! ja sitten mietitään lähdetäänkö kenties adoptoimaan vai elämmekö sitten vaan lapsettomana ja keksimme elämälle muuta sisältöä.

Tällähetkellä menossa mulla pp1 eilen siirrettiin kaksi pakaste alkiota ja yksi jäi sitten vielä pakkaseen. Jotenkin vain jäi hieman epäilyttävä olo tuon oman kierron onnistumisesta kun en saanut ihan plussaa vielä ovulaatiotestiin kun jo käskettiin pistää pregnyll perjantaina, kun varmaan lauantaina se olisi jo ollut sitten positiivinen nythän en aio käyttää mitään keltarauhashormoonivalmistetta kun ne aiheuttavat minulle niitä supisteluja niin olisi ollut tärkeä että olisi varmistettu että oma ovulaatio varmasti tässäkierrossa tapahtuu..

Tällaista siis tänne

Inkku +:heart::heart:

 

heissan! kävin täällä kurkkimassa hieman etukäteen koska todennäköisesti KYSsille lähtee lähete parin viikon päästä. mulla on silloin eka gyne tähän lapsettomuuteen liittyen,eli ihan alussa kaikki tutkimukset vasta. hirvittääkin jo valmiiks mitä tuleman pitää,eniten kauhistuttaa kaikki lyhenteet ja lääkkeiden nimet yms mistä te täällä kirjotatte! ei meinaa ymmärtää kun sanan sieltä toisen täältä
kaipa ne tutuiksi tulee itsellekkin jossain vaiheessa! jossain luki että puolen vuoden jonot,vieläköhän lie vai onko muuttunut? 3kk jouduin oottamaan tätä gyne aikaakin tuohon IASlle. saas nähdä mitä tuleman pitää! tsemppiä kaikille! palaan tänne kunhan asiat varmistuu!

 

kaktuspiikki, hei ja tervetuloa!
En osaa sanoa jonoista millaisia ovat tällä hetkellä,
mutta itse saimme aikoinaan samoja aikoja sinun kanssasi lähetteen kysiin
ja ensimmäinen käyntimme oli joukuun alussa. Eli puolisen vuotta meni.

Jännä kuinka kauan olet IAS:aan joutunut odottamaan aikaa,
itse olen käynyt seurantaultrissa clomifen-kuurin aikana ja soitto vain ja aika on samallekin viikolle jo saatu. Tietty eri asiat jos lähetteellä mennään. Mutta silti kummastelen jonotusaikaasi.. Pääasia kuitenkin, että pääsen gynen vastaanotolle ja saat asiat rullaamaan etiäppäin!

 

Kyssiltä tuli postia jo nyt vaikka hoitaja sanoi puhelimessa, että soittaa elokuun lopussa jos ei ole kuulunut mitään. Seuraava hoito on suunniteltu vkolle 48. Samalla lääkityksellä mennään kun viime hoitokin. Eli femoden, pergoveris, gonal-f, orgalutran ja pregnyl. Se oli tässä hoidossa eka lääkitys millä päästiin siirtoon saakka. nyt saa rauhassa hengehtää ennen seuraavaa koitosta..

 

Inkku toivottavasti sulle kuuluu hyvää??!!

kaktuspiikki tervetuloa!:flower: toivottavasti vierailusi tässä pinossa jää lyhyeksi ja saat pian siirtyä odotus-puolelle! Meillä lähete lähti sillo toukokuussa ja syyskuussa oli eka aika..

hertta hyvä, että jatkatte samalla lääkityksellä. Tsemppiä hoidon odotteluun!

on: Meille tulee myös lähes sama lääkitys kuin edellisessä. Suprecur vaihtui Synarelaan ja kasvattajina edelleen Pergoveris+Gonal f. Taivaan lahjana hoitoamme aikaistettiin ja aloitan jo tässä kierrossa Synarelan! Punktio sijoittuu viikolle 36-37. Olen niin onnellinen:heart: mutta kauhistuttaa kui ämmän käy!

 

Uskaltuiduimpas minäkin kirjoittamaan Omasta taustani voisin kertoa, että yritystä takana 4,5vuotta. Aluksi ihanalla ajatuksella, että tulee jos on tullakseen. Vuosien mittaan on tullut selväksi ettei se niin meidän kohdalla menekkään Viime lokakuussa hakeuduin omalääkärille kun toisesta rinnasta tuli eritettä ja sitä tietä päästiin vauhtiin myös näissä lapsettomuusasioissa. Olin ihan tietoisesti vitkutellut tuota hoitoon lähtöä, omalla kohdalla muutama huono gynekokemus teini-iässä ja ”ikuiset” traumat siitä

Huhtikuussa pääsimme kys:ille. Eka käynti oli tosi kiva, jäi hyvä mieli! Mulla todettiin PCO ja pieni endoepäily. Miehellä kaikki kunnossa. Ultrassa vielä sattui näkymään, että ovuloin ja tunsin sillä hetkellä suurta voitonriemua (olin tikutellut ovista useasti saamatta tulosta.) Jotenkin ajattelin, että asiat järjestyy. Yritys tuosta kierrosta oli kova mutta tulokset laihat Otettiin sitten clomit käyttöön (taas suurin odotuksin).

Tuubaultraan menin kauhunsekaisin tuntein (miten voi aikuinen ihminen pelätä niin paljon!) Olin ”ilkeä” enkä antanut edes opiskelijoiden tulla tilannetta katsomaan… Kaikki oli kunnossa ja taas todella ”kiva” kokemus, lääkäri ja hoitajat olivat aivan ihania ja tsemppasivat läpi ”toimituksen” Tuossa vaiheessa ei clomivastetta vielä pystytty katsomaan vaan sain seuraavalle viikolla uuden ajan. Lääkäri vielä totesi lähtiessä, että kaikki varmaan on kunnossa ja saan olla kesän ”rauhassa”. Se jos mikä lämmitti hoitoja pelkäävän ihmisen mieltä

Iloisella mielellä sitten menin kys:ille, lähinnä ajattelin että tuo käynti on vaan läpihuutojuttu. Noh, ajat oli siellä tavallistakin myöhemmässä ja kun lopulta pääsin sisään niin lääkäri oli tosi kiireisen oloinen. Lisäks mukana oli joku ulkomaalainen lääkäriopiskelija, nuori mies tietenkin Kaikista kauheinta oli ettei ovulaatiosta (menneestä tai tulevasta) ollut mitään merkkejä ja kohtu oli ihan limakalvon peitossa Lääkäri selitti englanniksi opiskelijalle miten kauhean pahajuttu tämä oli, mutta minulle ei puhunut juuri sanaakaan! Ja totesi lopuksi, että heidän pitää olla nyt jo toisessa toimenpiteessä. Harvoin on niin kökköfiilis mistään jääny Eipä siinä sitten hoitaja laittoi lähetteen labraan, että saatais tietää oonko loppujen lopuks ovuloinut clomeilla. Parin viikon päästä sain sitten soiton, nähtävästi joltain lääkäriopiskelijalta, joka kertoi että kaikki on kunnossa ja että voin jatkaa clomeja kesän yli. Tuohon kohdun limakalvon ”liika”kasvuun se ei osannut vastata mitään. Ja taas tuntu, että en saanu vastauksia kaikkiin kysymyksiin.

Nyt kesä melkein mennyt (tuloksetta)… syksy kovasti mietityttää. Miten pitkälle olen valmis menemään kun jo alkumetreillä kammoan kaikkia ja pelkään kipua (niin fyysistä kuin psyykkistä). Ja niin kuin Inkku puhuu, kysymyshän ei ole vaan minusta vaan myös miehestäni, mikä vain vaikeuttaa omia pohdintoja ja saa aikaan erittäin ristiriitaisia tuntemuksia

Toivotan tsemppiä ja jaksamista kaikille täällä kirjoitteleville! Ei ole helppoo, mutta ehkäpä kaikella kuitenkin on joku tarkoitus

 

Tervetuloa Lila :flower:
Clomeillahan on limakalvoa ohentava vaikutus, joten jospa niitten käyttö olis ihan hyvä asia. Ja jos ne ei toimi, ni onhan sitä vielä liuta muita keinoja. Kyllähän nää hoidot kuluttaa todella paljon, mutta kyllä sitä on aika paljon valmis tekemään sen eteen, et saisi oman vauvan.

 

Löysinpäs tämmöisen ketjun ahdistuksissani netissä surffatessani viimeisen lomapäivän kunniaksi, joo olisihan tuon päivän voinut viettää vaikkapa auringosta nauttiessa Lapsettomuutta takana kaksi vuotta. Tuona aikana varmistunut korkeat prolaktiiniarvot ja endometrioosi. Laparoskopia takana keväällä 11, josta verenvuoto komplikaationa ja pitkä toipuminen. Yksi inseminaatio kera Clomifenien ja Crinonen tehty ja nyt meneillään toinen ja viimeinen Clomi+Crinone yritys ilman inssiä tosin. Syksyllä olisi tarkoitus ivf-hoito aloittaa, mutta kovin ristiriitaiset ajatukset on. Lila13 ajatukset siitä, kuinka pitkälle on valmis menemään tuntuvat kovin tutuilta. Pelottaa hoidon komplikaatiot ja sivuvaikutukset. Mitä jos taas tulee vastoinkäymisiä. Toisaalta tosiaan tuntuu, että harmittaako myöhemmin jos nyt luovuttaa eikä edes yritä.. Ehdoin tahdoin kivun ja tuskan hankkiminenkaan ei tunnu houkuttelevalta. Kipuja ja huonoa oloa kun riittää ihan ns. normielossakin! Onko kellään viisaita neuvoja tai kokemuksia

 

Mantitar mulla ainaki auttaa, ku asetan sellasia välietappeja. Keskityn lääke kerrallaan, vaihe kerrallaan, päivä kerrallaan jne. Jos olis etukäteen tienny miten paljo vastoinkäymisiä on edessä, ni olisin minäki miettiny pari kertaa ennen tähän ryhtymistä.
Sit ajattelen myös, et olisin pelkuri jos livistäisin. Vaatii rohkeutta lähteä nokka kohti pettymyksiä siinä toivossa, et parempi (lapsellinen) elämä odottaa.
Olen myös yrittänyt siirtyä "mitä jos tapahtuukin jotain kamalaa"-ajatuksesta "mitä jos tapahtuukin jotain ihanaa"-ajatukseen.
En tiä oliko tästä mitään apua, mut tää on mun näkökanta
Tervetuloa muuten :flower:

on: Sunnuntaina aloitan Synarelan ja 24.8 on 0-ultra. Viikolla 36 punktio. Onneks mul on tällä kertaa toi Synarela, ku sitä ei tarvii käyttää, ku sen kaksi kertaa päivässä. Suprecur oli 4 kertaa päivässä ja se oli vuorotyössä vähän hankalaa.

 

Kiitos HalleB, viisaita sanoja. Varmasti kaikesta ajatusten vaihdosta on apua. Joskus tuntuu, että on niin yksin tämän asian kanssa. Tuttavapiirissä lapsia pukkaa jatkuvasti sieltä sun täältä. Meillä tilannetta mutkistaa vielä se, että mies joutuu työn puolesta olemaan ainakin osan viikosta aina toisella paikkakunnalla. Lohduttavaa olkapäätä, kun on nykyään alkanut tarvita yhä useammin. Viikonloppuna pitkään pohdittiin ja päätettiin nyt lähteä hoitoruljanssiin mukaan. Tosiaan samat ajatukset itelläkin, että ei tästä nyt voi livistää kun mahdollisuus on annettu. Mutta kyllä mua hurjasti pelottaa kuin tässä käy. Oma kroppa kun nyt ei juuri missään asiassa toimi normien mukaan. Että lie millä tavalla lääkkeet ja toimenpiteet sitten vaikuttaa. Mutta yritän ajatella HalleB:n ohjeiden mukaan, jospa siitä seuraisikin jotain hyvää Nyt vaan täytyy sit ootella menkkojen alkua (nehän tietysti kuitenkin alkaa, Clomeista ja Crinoninosta huolimatta...) ja olla sitten yhteyksissä Kys:aan. Suihkeet alkaa kaiketi sitten jossain vaiheessa. Punktiota kaavailivat alustavasti lokakuun alkuun. Hui kauhistus!

 

Mantitar mua myös pelottaa aivan hurjana aina joka hoito:hug:
Mul oli jossain vaiheessa sellainen harha-kuva, et kaikki muut selvii näistä hoidoista tyylillä ja ottavat hirmu viileesti. Ajattelin, et oon ainut hermo-heikko hulluuden partaalla...kunnes tajusin, et lähes kaikille tää on aivan valtavan uuvuttava kokemus. Sit oli/on myös hyvä antaa tunteiden tulla ja mennä eikä yrittää tukahduttaa niitä tai kokea syyllisyyttä niistä...
Jokainen kuitenkin kokee nää asiat omalla tavallaan ja täs on esimerkkejä siitä mitä mun päässä liikkuu Lisää sekavaa tekstiä voi lukea mun blogista ja yv:nä saa salasanan

 

Ihana kuulla että muitakin pelottaa En siis todellakaan ole ainoa hermoheikko joukossa Mantitar mullakin usein tunne, että oon yksin asiani kanssa. "Parhaimmillaan" entisellä työpaikallani oli minun lisäksi 2 lasta yrittävää, joiden kanssa oli helppo asioista puhua. Nyt heistä toisella vauva ja toinenkin viimeisillään raskaana. Muutenkin kaveripiirissä enemmistö lapsellisia. Tärkeä vertaistuki siis puuttuu Miehen kanssa näiden tunteiden jakaminen onkin ihan oma lukunsa Meillä ainakin mies on näitä "Kaikki järjestyy tyyppejä" kun taas minä ennemminkin että "Pessimistinä ei pety", mutta hyvin kai me sitten toisiamme täydennämme kun näinkin pitkälle on päästy :heart:

HalleB sinulla tuntuu olevan ihana asenne (voikun itse pystyisin samaan)! Itse olen omasta voinnistani huomannut että mitä positiivisemmin ajattelen ja toivon sitä, pahemmin tulen pettymään Varmaan joku mielen "sairas suojakeino". Pitäis ihan tietoisesti pyrkiä tuosta eroon, koska voihan olla (ja todennäköisesti onkin), että henkisellä mielentilalla on vaikutusta raskautumiseen

Joskus jurppii kun ihmiset hokee että "Älä ajatteli sitä ja kas kummaa oletkin kohta raskaana" Toki joillakin tuokin voi onnistua, mutta tuon asian ajattelematta oleminen on suhteellisen hankalaa kun kyse on kuitenkin nuin isosta asiasta. Omalla kohdalla tilannetta ei helpota yhtään, että teen lasten parissa töitä. "Totuus" hyppii siis konkreettisesti silmille 8tuntia päivässä 5päivänä viikossa

HalleB:n hyvästä neuvosta otin nyt itselleni välietapin. Tämä kuukausi vielä "pienellä" clomiannostuksella ja jos ei tärppää niin sitten kohti uusia haasteita

 

Tosiaankin lohdullista kuulla, että ei ole ainut joka näiden hoitojen kanssa panikoi! Musta kans tuntunut, että mä nyt jotenkin ylireagoin tähän juttuun, kun niin pelottaa ja mietityttää. Ja jotenkin lääkäreistä ja hoitajistakin saanut sen kuvan, että ei tää nyt niin mikään iso juttu ole. Vaan eihän ne tietenkään voi pelotella omista hoidoistaan Ja tunteet tosiaan tulee ja menee, liekö noilla hormoneillakin jotain osuutta asiaan, kun mieliala tuntuu vaihtelevan ääripäästä toiseen. Oon varmasti ihan tosi hyvää seuraa

Lila13 täällä kanssa lapsellisia suuri osa tuttavapiiristä alkaa olla ja raskausuutisia kuulee tämän tästä. Meinaa itku tulla näissä tilanteissa, vaikka tietää varsin hyvin ettei se itseltä ole pois kun toiset saa vauvoja. Mutta pahalta se silti tuntuu, kun oma syli on vuodesta toiseen tyhjä:'( Ja meillä kanssa mies on aina sen kannalla että kyllä tämä tästä. Vaan eihän siitä mitä tulisikaan jos kaksi hermoheikkoa olisi yhdessä Hyvä, että toinen pitää paketin kasassa! Mutta tosiaan en usko, että mies ihan aina tavoittaa mun olotiloja. Siispä tosi kiva kuulla, että kyllä meitä muitakin löytyy jotka painiskelee samojen ongelmien parissa!

Minä laitoin tänään viimeisen putkilon Crinonea (tällä kertaa nimi oikein, edelliseen postaukseen tuli Crinonino, joka syntyi miehen kanssa jostain vitsistä, en muista enää mistä. Lähtökohtana kuitenkin oli Danonino- jugurtit. Vitsailtiin vielä, että varmasti joskus jossain lääkärissä tms. sanoo käyttävänsä Crinoninoa Ja tännehän se sit lipsahti, no ei liene vakavaa). Nyt siis odottelua, alkaako ne menkat. Enkä usko hetkeäkään, ettei alkais. Ei voisi käydä niin iso onni, että olisikin tärpännyt vähän kevyemmin hoidoin. No, ei auta kuin odotella!

Ai niin ja HalleB koetin laitta sulle yv:n, liekö onnistunut...

 

Lila vertaistuki on todella tärkeää! Mulle on antanu tosi paljon, ku oon tavannu tuota ihanaa palstakamuani barbapörröä :heart: Uskaltaa kertoa kaikista noloimmatkin asiat, joita muut ei välttämättä ymmärtäis..

Mantitar tuo Crinonino oli hauska

on: eilisen itkupotkuraivarit oli suurta luokkaa, et pelottaa mikä hirviö musta tulee, ku alotan Synarelan... Onneksi olen pyytänyt ymmärrystä mieheltä jo etukäteen

 

Pitipä tulla piipahtamaan täälläkin...

Halle:kiss: Ja olen kyllä täysin samaa mieltä tosta vertaistuesta.Sillon kun tavattiin ekaa kertaa,mä tajusin et kyllä tämä onkin minun elämää,eikä jonkun muun jota sivusta seuraan ja siis se oli niin hyvä kokemus,että kaikille toivon/ ehdotan,että tapaatte samassa tilanteessa olevia ihmisiä ihan livenä.Mä ainakin sain ja saan joka kerta Hallen tavattuani tosi ihanan ja rauhallisen olon.On ihan huippua puhua ihmisen kanssa,joka käy tätä kaikkea samaa läpi ja varmasti tietää mistä puhuu ja on jopa yhtä hurja,kuin minä

Kiitos siis Halle sinulle ystävyydestäsi,toivottavasti tavataan taas piakoin ja jipiiiiiii,sun hoito lähenee:heart:

Kaikille muillekin tsemppiä menossa oleviin ja tuleviin hoitoihin,palailen tänne sitten syksymmällä,kunhan omat hoidot jatkuvat:wave:

 

No niinhän ne menkat alkoivat huolimatta Clomeista ja Crinonesta ja ahkerasta yrittämisestä. Plaah! No, eipä tämä suurta pettymystä tuottanut, tähän alkaa olla jo tottunut. Lähinnä tuntuu niin epätodelliselta, että ihan oikeasti tuo hoitoruljanssi kohta alkaa. Jotenki aavistelin aina, että meille vauvan saaminen ei varmaankaan olisi ihan itseestäänselvyys, mutta en ikinä osannut kuvitella että se menisi näin vaikeaksi!

Tänään sain Kys:sta postia, jossa oli tuo hoito-ohjelma. 27.8 pitäs alottaa nenäsuihke. Synarela mullakin, jännittää tuleeko siitä pahoja sivuoireita. HalleB sulla kai käytössä kans toi, miten sen kanssa pärjää? Suihke menee vielä jännityksellä, mutta piikki vaihetta pelkään aivan hillittömästi, 14.9. pitäs eka piikki pistää. APUA! Ja mietin jo pääni puhki miten saa kaikki nuo käynnit soviteltua töitten rinnalle, mulla työmatkaa tunnin verran, joten käytännössä joudun melkeinpä oleen koko päivän poissa kun näyttää kivasti keskelle päivää käynnit ajoittuvan. Onkohan ketjussa aiemmin jo pohdittu töitten ja hoitojen sovittelua, pitääpä katsastaa. Voi, tulipas varmaan sekavaa tekstiä. Pitänee lähteä käymään reippaalla lenkillä tuulettamassa vähän päätä

 

Tsemppiä hoidonaloitukseen Mantitar! Mä alan kanssa olla aika sinut nuitten pettymysten kanssa En ikinään voinu kuvitella, että lapsen saaminen voi olla oikeesti vaikeeta (…lähinnä luulin, että tuun vahingossa joskus teininä raskaaksi). Oikeestaan ainut kerta millon pettymys oli suunnaton, oli maaliskuussa kun menkat alko ja tajus, että Kys:ille on mentävä. Siihen asti aattelin, että mua nyt vähän koetellaan, mutta tulen sitten ihan viimemetreillä raskaaksi… Nähtävästi nyt koetellaan vähän enemmän.

Välillä mua on suunnattoman paljon ärsyttänyt mun miehen ”liiallinen” positiivisuus puhuttaessa näistä lapsettomuusjutuista. Mut Mantitar sait mut tajuamaan, että parempihan se nuin päin on Nauroin ihan ääneen ajatukselle, että huonoina päivinä molemmat nyyhkyttäis, että ”Ei tästä tuu mitään”

Soittelin tänään kys:ille päin kun ahkerasta oviksen metsästyksestä huolimatta en tunnu saavan 2viivaa tikkuun Mietittiin sitten hoitajan kanssa mitä tehtäis (siel on yks ihana hoitsu joka saa kaikki asiat kuulostamaan hirmu ihanilta ja kivoilta ) Päädyttiin sitten, että meen sinne parin viikon päästä kun kerran kesän alussa aika on sinne varattu. Ihteäni arvelutti kun tuo sattuu alkukierron ajankohtaan, että meneekö ens kuu sitten ”hukkaan” mutta ei kuulemma mene Pitää vaan juosta siellä useammin. Ite oon kanssa kokenu nyt lieviä vaikeuksia yhistää työn ja nuo käynnit. Edellisessä työssä pystyin jonkin verran joustamaan mutta nyt aloitin vakituisessa virassa ns. päivätyössä. Siinä on tietty 4kk koeaika (ei viittis hirveenä olla poissa) ja 2kk aikana jos on saikulla, niin se on palkatonta. Onneks muillakin työntekijöillä tuntuu olevan omia menoja, että voi hyvällä omatunnolla pyytää vaihtamaan ennalta suunniteltuja vuoroja

Oonko muuten ymmärtäny oikein, että kys:illä ei oo minkäänlaista vertaistukiryhmää koskien tätä ”ongelmaa”? Mä ainakin olisin halukas kävijä jos sellainen olisi

p.s Täälläkin kulutetaan huonoina hetkinä ahkerasti lenkkipolkuja, jos ei muuta niin ompahan koira ainakin iloisempi

 

Heippa kaikille. Pitkään taustailleena ja netin palstoja selanneena päätin liittyä joukkoon. Kuinka usein muista/jaksan käydä, aika näyttää. Yritystä meillä on takana reilu kaksi vuotta. Kolmisen vuotta ollaan oltu ilman ehkäisyä, kun ajateltiin alkuun, että jos vahinko sattuu niin se on tervetullut. Eipä ole vahinkoja kuulunut...
KYSillä on käyty tämän vuoden alkupuolelta lähtien. Ensin tutkittiin omalla paikkakunnalla ja KYSiin kävi tie. Kaksi inssiä takana ja kolmas ensi viikolla ja menossa on tässä kierrossa menopur-pistokset. Ajattelin että tältä palstalta voisi saada vertaistukea kun tuppaa lähipiirissä kaikki olevan äitejä/raskaana...
Varsinaista yhtä syytä meistä ei ole löytynyt kun mun tuhruilu ja miehen vaihtelevat simpat. Päästiin ivf-jonoon, joten jospa me vielä joskus onnistutaan.

 

yritänpä taas uusiksi aloittaa kirjoittelemaankin...taustalla oon kyllä jo pidemmän aikaa seuraillut, mut jotenkin jäänyt kirjoittamatta.
Meillä yritystä reilut kaksi vuotta takana, alkuvuodesta kävin KYS:llä ja endometrioosi löytyi, miehellä kaikki kunnossa...onneksi aloitettiin clomit, mutta toukokuussa tehtiin päätös että heinäkuussa olleiden häiden takia päätettiin pitää taukoa muutama kuukausi, ihan kummankin mielenterveyden ja parisuhteen takia. Nyt sitten olisi tarkoitus uudestaan lähteä clomittelemaan muutama kuukausi ja jos ei niillä onnistu niin kaipa sitten sitä IVF lähdetään kokeilemaan, tai niin ainakin lääkäri oli sitämieltä että suoraan IVF jonoihin jos ei clomeilla tärppää, lisäks sitten mut laitetaan leikkurinjonoon ton endon takia, vaikka sinne taidan joutua muutenkin on kivut niin pahaksi menneet viime kuukausina et tämmönen tilanne meillä
kolmekymppisiä ollaan kumpikin

 

barbapörrö juu sillon, ku ekan kerran nähtiin, ni mä vaan hymyilin vuorokauden putkeen vaikka oli piina-aika Hurjan jännää se kyl oli Kiitos itsellesi!:heart:
Ylihuomenna taas nähdään

Mantitar Synarela saa mun hermot t o d e l l a kireiksi. Alkuun munasarjat kipuilee ja on menkkakipuja. Sit tulee hikoilu. Tissit kutistuu. Ei tee mieli vehtailla. Päätä särkee. Hurjat unet. jne..... Mut sulle ei välttämättä tuu mitään oireita. Se on niin yksilöllistä, miten kukakin reagoi.
Mul on kolmivuorotyö, ni pystyn aika hyvin sumplimaan nuo ultra-päivät vapaiksi.
Onnea hoitoon!

Lila hauska toi mielikuva Myöhän voidaan vaikka perustaa sellanen vertaistuki-ryhmä! Mä oisin heti valmis

Tervetuloa Nuppu!:flower:

kuukuskuukus tervetuloa takas! Ja onnea naimisiin menon johdosta!:flower: Mulla myös endo ja kivut lisääntyy koko ajan

on: Jee! Menkat alko Ensviikon keskiviikkona 0-ultra...hui!

 

Kylläpäs sitä löytyy samassa tilanteessa olevia ihmisiä, vaikka tosiaan omassa elämässä tuntuu että on ihan kummajainen ongelmiensa kanssa! Ei sitä vain voi käsittää, miten ylipäätään joku voi raskautua ihan noin vain. Kun toisilla sitten taas ei onnistu millään. Ja kyllä tämä melko tekniseltä hommalta omalla kohdalla tuntuu! Kiitos vain kovasti tsempeistä, niitä varmasti tarvitaan!

Lila13 ihan sama juttu itelläki. Vaikka jo etukäteen aavistelin, että vauvan saaminen ei omalla kohalla todennäkösesti käy ihan noin vain sitä mietti hulluna nuorempana, että voi kamala jos tuunkin raskaaksi iha väärään aikaan. Vaan iha huoletta ois saanu olla, kun kaikesta yrityksestä huolimatta ei näytä onnistuvan. Tosi epätodelliselta tää tuntuu, et ihan oikeesti kohta pitää alkaa sumutteleen ja pistään. Pitäis varmaan olla kauheen toiveikas olo, mutta jostain syystä pelko hallitsee!

HalleB johan noita oireita riittää sitten sumutteesta. Kiva kuulla niin ei sitten säikähdä jos jotain vastaavaa itellekin tulee. Tuskin oireettomana selviän, yleensä reagoin aika voimakkaasti kaikille lääkkeille Mutta kovasti tsemppiä sinullekin hoitoon!!

Nuppu81 peukut pystyssä, että kolmas inssi toden sanoo Ja vielä on sitten IVF mahdollisuus kuitenkin olemassa, kun jonoonkin jo olette päässet.

Kuukuskuukus meilläkin mentiin lähes suoraan IVF jonoon. yksi inssi vaan kera clomien ja crinonen. Endon takia ei kuulema kannata jäädä katteleen vaan pian IVF aloitus.

Niin ja vertaistukiryhmä saa ehdottomasti multakin kannatusta! Ei tosiaan taida Kuopion seudulla semmoista olla. Eli eiköhän laiteta ryhmä pystyyn!?

 

Mantitar vielä piti mainita Synarelasta, että menkkojen alkaminen saattaa viivästyä ja menkat kestää yleensä pitempään. Voi olla että tulee vielä vuotoa ekassa ultrassa ja se on vähän inhottavaa...Mul onneks kerkee loppua ennen ens keskiviikon ultraa

Simpukka-Yhdistyksellä on tulossa lokakuussa vertaistukijoiden/ryhmien vetäjien koulutuspäivä ja meinasin mennä sinne jos työvuorot saat sumplittua. Pitääpä ruveta kuulostelemaan missä, millo ja ketkä tavataan

 

Nuppu81 peukut pystyssä, että kolmas inssi toden sanoo Ja vielä on sitten IVF mahdollisuus kuitenkin olemassa, kun jonoonkin jo olette päässet.

Niin ja vertaistukiryhmä saa ehdottomasti multakin kannatusta! Ei tosiaan taida Kuopion seudulla semmoista olla. Eli eiköhän laiteta ryhmä pystyyn!?

Kiitos Mantitar.

Inssi tehtiin maanantaina. LH-testi näytti plussaa jo lauantaina ja aateltiin miehen kanssa että ei me ooteta maanantaille. Pupuiltiin kotosalla ja maanantaina soitin vielä aamusta KYSille että kannattaako vielä inssi tehdä. Hoitaja oli sitä mieltä että kannattaa, joten tehtiin vielä inssikin. Simpat jopa 23 miljoonaa, että ei huono. Ideaalitilanne kaikin puolin kun ovis oli tapahtunut mutta limakalvo ei vielä ollut ratkaisevasti muuttunut.
Nyt sitten mennään crinonella kierto loppuun ja toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä että onnistutaan.

Vertaistukiryhmä ois kyllä tarpeen. Kaikki (kaksi ihmistä ) joille olen tästä puhunut ovat kahden lapsen äitejä, joten eivät pysty samaistumaan asiaan, mutta ovat olleet ymmärtäväisiä ihania ihmisiä kuitenkin.
Joskus olisi vaan ihana istua kahvikupposen ääressä sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää miltä tämä tuntuu. Aikamoista tunteiden vuoristorataa...

Tämäkin postaus oli nyt sitä minä-minä-linjaa, mutta seuraavaksi parannan tapani. :headwall:

 

Toivottavasti onnistutte Nuppu81! Minä ainakin pidän peukut ja varpaat pystyssä kaikkien onnistumisen puolesta

Täällä ollaan taas vahvasti "valeraskaana" Taas sellainen loppukierto, että rinnat hirmu kipeet ja alavatsaa vihloo ja on sellasia menkkamaisia kipuja... Keho yrittää huijata mua, mut empäs meekkään enää tähän leikkiin mukaan Pari kertaa aikaisemminkin oon ollu vastaavassa tilanteessa ja sillon jopa uskoin olevani raskaana... Nyt piti tietty (kuitenkin) vähän varmistella ja tehdä raskaustesti. Eilen aamulla oli varmaan viallinen testi kun sinne toisen viivan paikalle jäi sellanen viiva yläreunaan väärinpäin Tänä aamuna ihan puhas nega, eli tämä lähtee tapaamaan ystäviään alkon kautta

Meil on opiskelukavereiden kanssa tapana nähä pari kertaa vuodessa. Aivan ihania ihmisiä, mut kyllä tää lapsettomuus on vaikuttanut niihinkin suhteisiin Minä ja mies oltiin siitä piiristä ensimmäisiä, jotka lähti lasta yrittämään ja nyt yhdellä kaverilla on yksi lapsi ja toisen laskettuaika kohta, toisella yksi lapsi ja yritys, että saisi toisen ja kolmannella kaksi pientä poikaa...Vaikka on kiva nähä tuttuja niin pieni ahistuksen poikanen on lähtee katsomaan kaikkia pieniä saati sitten kuulemaan vauvajuttuja Yritän tsempata ja pidättää itkua huomiseen (siinä voi olla haastetta!). Juuri tuon takia olisin innokas vertaisiani tapaamaan, koska ystävilläni ei ole harmainta haisua miten paskahomma lapsettomuus oikeesti on...

Kaikesta huolimatta kivaa viikonloppua kaikille

 

meillä sinänsä kuitenkin hyvä (hyvä ja hyvä jos niin voi sanoa) tilanne, kun miehen simpat oli testeissä ihan priimakamaa, nyt sitten neuvoteltiin keskenämme ja eilen lääkärillekin kanssa puhuttiin, että syksy yritetään clomien kanssa ja harrastellaan "täsmäseksiä" ja sitten lähdetään hoitoihin jonottelemaan. Eli nyt pitäis sit vaihteeksi ostella ovistikkuja ja jaksaa tikuttaa...
Endon suhteen lääkäri oli sitä mieltä että jos en mielellään lähde leikkaukseen, niin yritetään etsiä semmoinen särkylääkekombo että pystyn normaalisti kuitenkin elämään endosta huolimatta...kun en tosiaan leikkuriin halua ellei oikeasti enää ole muuta mahdollisuutta. Onneksi jostain oudosta syystä eniten kipuja aiheuttanut endokasvain oli pienentynyt...
nyt sitten katsellaan miten käy ja pidetään peukut pystyssä ja yritetään olla liikaa toivomatta