Heisan!
pp 4, kyllä odottavan aika on pitkä! Ja fiilikset heittelee toiveista ja unelmista pelkoon ja epätoivoon.. Siitä, että ajatella, jos vaikka sitä meiän syli täyttyisikin pienokaisesta just tän siirron myötä... ja sitten.. että mitä jos meiän syli ei tulekaan ikinä täyttymään, eikä tämäkään siirto tuo toivottua tulosta..
Talvitaika, tosi isot pahottelut ja voimia pettymykseen! Elämän epäreiluutta!!!
Rödluvan ja
Kebri82, puhuitte katkeroitumisesta ja sen välttämisestä ja siitä,miten tuntuu että niitä lapsia sikiää kyllä sinne, missä niistä ei viititä huolehtia jne.. Kyllä samoja fiiliksiä on itelläkin. Ja oon lisäks vähän sellasessa pattitilanteessa, että teen duunia psykologina perheiden kanssa, joilla tosiaan välttämättä mee ihan parhaiten ja joille ei tosiaan oo suotu niitä ihan parhaimpia vanhemmuudentaitoja, tai ees välttämättömiä, on paljon laiminlyöntejä ja väkivaltaa jne.. Niin paljon, kun mä lapsista tykkäänkin, niin tän duunin takia siinä sitten, päivästä toiseen, tuntuu välillä ettei saa hetken hengähdystaukoa vanhemmututeen/lapsiin tms liittyen..
Syssy, maailman isoimmat onnittelut!! Varmasti aikamoinen yllätys!! Niin se vaan on, että ihmeitä tapahtuu <3.
Hautomo76, toivottavasti viiva siitä tummuu, raskaus jaktuu ja verikokeesta pamahtaa korkeat lukemat!!
Ja samat sanat
Pyykki Sinulle! Kävitkö jo kontrollilabrassa?
Nuppuska, voimia ja tsemppiä tän päivän punktioon, vaikkakaan et varmaan näitä toivotuksia ehdi lukea, kuntaidat paraikaa olla punktiossa
. Peukut on täällä pystyssä, että saisitte hyviä munasoluja joista mahdollisimman moni hedelmöittyy, tai ainakin yksi, joka sitten jatkaisi kasvuaan
.
Mariq, mikä fiilis? Tsemppiä piinailuun, kutne myös muille piinailijoille, meitä onkin monta
. Ja yritetään olla välittämättä siitä, jos ei oireita tunnu, koska niinhän moni on plussannut ihan oireettomanakin (ja sitten toisaalta, vaikka ois kaikki oireet, niin se ei välttämättä tarkota mitään)..
Meg, olit huomannut että se Hiljaa Toivotut dokkari tulee, onko se jo tänään maanantaina? Mä kävin ystävän kanssa kattomassa sen ihan leffateatterissa vähän aikaa sitten.. Itkin tosi paljon, toisaalta jäi olo, että hitsit, hienoa kun aihetta nostetaan esille, mutta toisaalta, jos tästä aiheesta tehdään dokkari, niin siihen ois voinu kyllä liittää paljon muitakin näkökulmia ja tunnelmia.. Mutta joo, koskettavahan se on, ainakin meille, joita asia oikeesti koskettaa. Mielenkiintosta ois kuulla teiän kommenttejä dokkarista.