Höh,oltais menty mummolaan vauvan kanssa,mummo "kiireinen"..

[anika harmaana]

Mä ymmärrän sua ap erittäin hyvin. Älä välitä noista motkottajista. Meillä on samanlainen mummo eikä ole tilanne muuttunut vaikka vanhempi on jo 6. Isovanhemmilla ei tietenkään ole velvollisuutta hoitaa, mutta kyllä minua harmittaa ettei mummo koskaan hoida ja etenkin harmittaa lasten puolesta. Outoja olette, joiden mielestä asia ei ole ollenkaan harmi. Totta kai se on harmi lapsille. Varsinkin kun tuo 6-vuotias osaa jo itsellä kysellä mummon ja ukin perään. Ja ainakin meillä on tilanne se, että ajetaan AINA mummon luokse, 200 kilsaa niin onhan se välillä ärsyttävää että meillä pitää kuskata lapsia sinne mutta eivät sitten viitsi ikinä hoitaa.

Meillä on lapsia kolme, 12-, 9- ja 2-vuotiaat.

Toinen lasten mummoista ei ole halukas lainkaan hoitamaan lapsia. Käy kylässäkin harvakseltaan, vaikka asuu tosi lähellä. Itsekin käymme kylässä heillä vain pari kertaa vuodessa - lähinnä koska heidän kotinsa on tosi pieni ja lapsilla ei ole siellä oikein mitään tekemistä.

Huolimatta tästä kaikesta, isommilla lapsilla on läheinen ja lämmin suhde mummoonsa. Pienemmällä ei niinkään vielä, koska mummo on aina ollut taitavampi isompien lasten kanssa. Ei ole mikään vauvaihminen.

Alkuun olin tästä kaikesta kovin närkästynyt. Vuosien mittaan olen kuitenkin alkanut ajatella, että mummolla on oikeus omaan elämäänsä ja oikeus olla lapsenlastensa elämässä juuri siinä määrin kuin haluaa ja kokee mukavaksi.

Meillä mummo oli esikoisemme syntyessä 39-vuotias. Minusta on ymmärrettävää että hänellä on oma elämänsä ja harrastuksensa, joihin hän haluaa nyt keskittyä, kun omat lapset ovat pesästä lentäneet.

 

[hmmm]

Mielestäni ei ole normaalia että mummo ei ole kiinnostunut lapsenlapsestaan, eikä halua auttaa lapsenhoidossa. Kun kysymys ei ole mistään jatkuvasta tarpeesta. Tiedän kyllä sellaisiakin jotka hoitavat lapsenlapsiaan paljon, mutta tekevät sen mielellään. Suhde lapsenlapseen on ainutlaatuinen, mummo menettää paljon luopuessaan siitä!
Ja kun on vielä nuori ja vireä, eri asia jos olisi vanha ja sairauksia yms. Harva sitä tuon ikäisenä eläkkeellä on, useimmat ovat täysillä työelämässä ja silti haluavat hoitaa lapsenlapsiaan ja pitää yhteyttä heihin. Ymmärrän täysin tunteesi ja sen että pidät anoppiasi itsekkäänä ja kylmänä, koska hän todellakin on sitä!

juuri näin. Energiaa ja virtaa näyttää riittävän kaikkiin kissanristiäisiin, teattereihin jne mutta sille vauvalle ei.

 

[4n Äiti]

Mummo ei ole mikään lastenhoitoautomaatti.
Viiskymppinen on vielä nuori ja omat lapset jo isoja niin kai sitä saa joskus itseäänkin ajatella.
Hanki hoitopaikka tai hoitaja kotiin.

tätä peesailen.

 

[vieras]

Alkuun olin tästä kaikesta kovin närkästynyt. Vuosien mittaan olen kuitenkin alkanut ajatella, että mummolla on oikeus omaan elämäänsä ja oikeus olla lapsenlastensa elämässä juuri siinä määrin kuin haluaa ja kokee mukavaksi.

Tietenkin on, MUTTA silloin ei myöskään pitäisi olla meiltä vaatimassa mitään. Ei sitä, että me kuskataan lapsia sinne tai ajetaan korjaamaan autoja tai rassaamaan sitä tai tätä. Ja mehän mennään, kun ei osata olla niin kylmiä, pitäisi kyllä. Ja kuten sanottu, vanhempi kyselee mummon ja ukin perään. Jos lapset olisi pieniä / ei olisi ollenkaan, pistäisin välin poikki kokonaan. En kuitenkaan voi, koska mielestäni lapsillamme on oikeus mummoon ja ukkiin.

 

[anika harmaana]

Alkuun olin tästä kaikesta kovin närkästynyt. Vuosien mittaan olen kuitenkin alkanut ajatella, että mummolla on oikeus omaan elämäänsä ja oikeus olla lapsenlastensa elämässä juuri siinä määrin kuin haluaa ja kokee mukavaksi.

Tietenkin on, MUTTA silloin ei myöskään pitäisi olla meiltä vaatimassa mitään. Ei sitä, että me kuskataan lapsia sinne tai ajetaan korjaamaan autoja tai rassaamaan sitä tai tätä. Ja mehän mennään, kun ei osata olla niin kylmiä, pitäisi kyllä. Ja kuten sanottu, vanhempi kyselee mummon ja ukin perään. Jos lapset olisi pieniä / ei olisi ollenkaan, pistäisin välin poikki kokonaan. En kuitenkaan voi, koska mielestäni lapsillamme on oikeus mummoon ja ukkiin.

Minä en koe, että lasten vieminen tapaamaan isovanhempia tai auton korjaaminen pitäisi jotenkin maksaa hoitamalla minun lapsiani.

Me autamme mielellämme vanhempiamme, jos he apua tarvitsevat - sikäli kun se meille sopii. Isovanhemmat puolestaan auttavat meitä. Tämäkin mummo, joka ei hoida lapsenlapsiaan, auttaa meitä muilla tavoin. Vain tämä lastenhoito on hänelle sellainen asia, mihin ei ole halukas. Toki välittää muksuista, mutta ei halua ottaa heitä yöksi.

Ehkä teidänkin isovanhempanne auttavat teitä jollain muulla tavoin? Ja vaikka eivät auttaisikaan, ovat he silti toisen teistä vanhemmat. Kai sekin on ihan hyvä syy pitää yhteyttä ja auttaa?

Auttaminen ei mielestäni ole mikään velvollisuus. Ei apua mielestäni pidä antaa vain silloin, jos itse saa jotain vastineeksi.

 

[jaahas]

Alkuun olin tästä kaikesta kovin närkästynyt. Vuosien mittaan olen kuitenkin alkanut ajatella, että mummolla on oikeus omaan elämäänsä ja oikeus olla lapsenlastensa elämässä juuri siinä määrin kuin haluaa ja kokee mukavaksi.

Tietenkin on, MUTTA silloin ei myöskään pitäisi olla meiltä vaatimassa mitään. Ei sitä, että me kuskataan lapsia sinne tai ajetaan korjaamaan autoja tai rassaamaan sitä tai tätä. Ja mehän mennään, kun ei osata olla niin kylmiä, pitäisi kyllä. Ja kuten sanottu, vanhempi kyselee mummon ja ukin perään. Jos lapset olisi pieniä / ei olisi ollenkaan, pistäisin välin poikki kokonaan. En kuitenkaan voi, koska mielestäni lapsillamme on oikeus mummoon ja ukkiin.

Minä en koe, että lasten vieminen tapaamaan isovanhempia tai auton korjaaminen pitäisi jotenkin maksaa hoitamalla minun lapsiani.

Me autamme mielellämme vanhempiamme, jos he apua tarvitsevat - sikäli kun se meille sopii. Isovanhemmat puolestaan auttavat meitä. Tämäkin mummo, joka ei hoida lapsenlapsiaan, auttaa meitä muilla tavoin. Vain tämä lastenhoito on hänelle sellainen asia, mihin ei ole halukas. Toki välittää muksuista, mutta ei halua ottaa heitä yöksi.

Ehkä teidänkin isovanhempanne auttavat teitä jollain muulla tavoin? Ja vaikka eivät auttaisikaan, ovat he silti toisen teistä vanhemmat. Kai sekin on ihan hyvä syy pitää yhteyttä ja auttaa?

Auttaminen ei mielestäni ole mikään velvollisuus. Ei apua mielestäni pidä antaa vain silloin, jos itse saa jotain vastineeksi.

minusta apua pitää antaa niiden, joilla on enemmän, eikä niinpäin, että asuntovelkainen pienten lasten vanhemmat auttavat rikkaita talonsa maksaneita, joilla pankkitillillä mammonaa.

 

[vieras]

Me autamme mielellämme vanhempiamme, jos he apua tarvitsevat - sikäli kun se meille sopii. Isovanhemmat puolestaan auttavat meitä. Tämäkin mummo, joka ei hoida lapsenlapsiaan, auttaa meitä muilla tavoin. Vain tämä lastenhoito on hänelle sellainen asia, mihin ei ole halukas. Toki välittää muksuista, mutta ei halua ottaa heitä yöksi.

Ehkä teidänkin isovanhempanne auttavat teitä jollain muulla tavoin? Ja vaikka eivät auttaisikaan, ovat he silti toisen teistä vanhemmat. Kai sekin on ihan hyvä syy pitää yhteyttä ja auttaa?
.

Aivan! He auttavat teitä, he VÄLITTÄVÄT lapsistanne. Ja pointtina EI ole se hoitaminen vaan se, että olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan. On turhauttavaa ja surullista koittaa selittää 6-vuotiaalle miksi ukki ei ole taas kotona, miksi se lähti taas, miksi sinne ei voi mennä jne
Ja ihan oikeasti, mun isä on suoraan sanottuna tunnekylmä paskiainen ja pikku hiljaa on alkanut tuntua, että se biologinen isyys on todellakin yliarvostettua.
Ja vielä se, että he vaativat ja pyytävät meitä tulemaan ja tekemään yhtä sun toista vaikka 400 kilsan edes takainen ajo on kotihoidontuella aina melkoinen paukku. Kuten sanottu, emme kävisi jos lapsia ei olisi.

 

[vieras]

Me autamme mielellämme vanhempiamme, jos he apua tarvitsevat - sikäli kun se meille sopii. Isovanhemmat puolestaan auttavat meitä. Tämäkin mummo, joka ei hoida lapsenlapsiaan, auttaa meitä muilla tavoin. Vain tämä lastenhoito on hänelle sellainen asia, mihin ei ole halukas. Toki välittää muksuista, mutta ei halua ottaa heitä yöksi.

Ehkä teidänkin isovanhempanne auttavat teitä jollain muulla tavoin? Ja vaikka eivät auttaisikaan, ovat he silti toisen teistä vanhemmat. Kai sekin on ihan hyvä syy pitää yhteyttä ja auttaa?
.

Aivan! He auttavat teitä, he VÄLITTÄVÄT lapsistanne. Ja pointtina EI ole se hoitaminen vaan se, että olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan. On turhauttavaa ja surullista koittaa selittää 6-vuotiaalle miksi ukki ei ole taas kotona, miksi se lähti taas, miksi sinne ei voi mennä jne
Ja ihan oikeasti, mun isä on suoraan sanottuna tunnekylmä paskiainen ja pikku hiljaa on alkanut tuntua, että se biologinen isyys on todellakin yliarvostettua.
Ja vielä se, että he vaativat ja pyytävät meitä tulemaan ja tekemään yhtä sun toista vaikka 400 kilsan edes takainen ajo on kotihoidontuella aina melkoinen paukku. Kuten sanottu, emme kävisi jos lapsia ei olisi.

En minä tosiaan halua mitään rahaa tai tavaraa tai sitä että ottaisivat lapsia yöhoitoon. Mutta onko se tosiaan liikaa vaadittu näiltä " oikeus omaan elämään isovanhemmilta " että ottaisivat syliin useammin, lukisivat vaikka kirjaa, juttelisivat, antaisivat meidän vanhempien käydä saunassa yms. Mun mielestä mun toiveet ei todellakaan ole mitenkään kohtuuttomat.

 

[Mummottomien lästen äiti]

Ensinnäkin *voimahali* aivan kaikille aloittajan kanssa samassa tilanteessa oleville!
Täällä on yksi kohtalotoveri, mutta suurinpia "häviäjiä" tässä CityMummojen aikakaudessa ovat nämä pienet lapsemme =(
Ei kiinnosta meidän lasten mummoa (anoppiani) tuon taivaallista lapsiemme kuulumiset, ei koskaan kysele mitä vauvamme on oppinut tai mitä uhmaikäinen touhuilee...kun sitten itse "tyrkytämme" tietoja esim. neuvolakäynneistä, niin äkkiä täytyy mummon vaihtaa puheenaihetta.
Mummo ei muista lastemme syntymäpäiviä, ei jouluja eikä edes esikoisemme nimeä...
Hän on työssäkäyvä, hyvätuloinen, suhteellisen terve ja meillä on myös "päällisin puolin välit kunnossa"! Sukujuhlissa sitten mummo nolaa itsensä kujertamalla lapsillemme väärillä nimillä ja hokee "voi mummon kulta pieni, kun mommolle oot niin tärkeä".
Olemme joskus pyytäneet lastenhoitoapua ja kertoneet esim. menevämme syömään kahdestaan tms...vastaus on aina sama "kyllä te kohta pääsette kahdestaan menemään, lapset ovat niin vähän aikaa pieniä"!
Mieheni sanoi, että itse ovat aina olleet pieninä hoidossa omassa mummilassaan kaiket lomat ja viikonloppuja muiden sukulaisten luona.

Omat vanhempani ovat kuolleet, mutta minun äiti oli aivan päinvastainen...esikoiseni ehti saada tuntea millaista on, kun on Mummo isolla sydäMellä <3
...siksi niin monesti pistää vihaksi, että miten joku voi olla noin julma ja olla käyttämättä elämänsä tilaisuutta tutustua lapsenlapsiinsa ja antaa heidän kokea sitä onnea jota mummo lapsille voi suoda parhaimmillaan.
Minäkään en ole mitään jatkuvaa lapsenvahtia vailla, vaan suututtaa, että nykyihmiset ovat kaikessa julmuudessaan niin itsekkäitä ja raakoja...tällainen käytös isovanhemmilta on minusta yksi sairaimmista esimerkeistä...hylätään omien jälkeläistensä perheet oman onnensa nojaan ja lietsutaan itse omia menoja.
Aivan turha on tämän meidän mummon odottaa mitään suurempaa huolenpitoa sitten vanhuutensa päivinä...saattaa meillä olla sitten yllättäen kamalasti menoja!

Se on totta, kun joku kirjoitti, että asia pitää HYVÄKSYÄ, niin se tuntuu helpommalle!
Me ollaan niin monet kerrat elätelty toiveita jostain yhteisestä ajasta tai haaveiltu, että mummolta tulisikin syntymäpäiväkortti...mutta enää kun niitä ei odota, niin ei pety.
Mummo kuitenkin itse pitää itsestäänselvänä, että hän saa syntymäpäiväkortin, äitienpäiväkortin, joulukortin + lahjan...mikäli ei saa, niin sitten soittelee kaikille ja haukkuu paketitta jättäneen perheen alimpaan *elvettin.

...jotta te märisijät, jotka ette avaajan pointtia ymmärtäneet, niin voitteko olla vääntämättä ja kääntämättä asioita aloittajan syyksi tms...heillä kuten monella muulla on jo varmasti aivan rankkaa ilman teidänlaisianne "lyödään lyötyä"-tyyppejä!

 

[vieras]

Täällä on yksi kohtalotoveri, mutta suurinpia "häviäjiä" tässä CityMummojen aikakaudessa ovat nämä pienet lapsemme =(

Niinpä ja sehän tässä surullisinta onkin
Ja meillä sama tilanne, toiset isovanhemmat jo kuolleet.

 

[vieras]

minun perhetilanteeni pohjalta ajatellen teidän tilanne (siis ap, n tilanne) onharmillinen, etten sanoisi surullinen. meillä on kolme lasta ja molempien, siis minun ja mieheni vanhemmat ovat mukana arjessamme ja auttavat todella paljon, omasta aloitteestaan ja halustaan. Etenkin mieheni vanhemmat, jotka eivät ole enää työelämässä viettävät aikaa lasten kanssa. he auttavat rahallisesti, tuovat ruokaa, hoitavat lapsia, auttavat pihatöissä ja korjaushommissa..enen kaikkea ovat halunneeet luoda suhteen jokaiseen lapseemme erikseen.Ja he Nauttivat siitä.

Tällinen mumo haluan joskus itsekin olla, pyrkiä siihen ainakin. Eli ymmärrän oikein hyvin ap, n murheen ja harmin.