N
No minä taas moi.
Vieras
Jaa kun ei jaksa kenellekkään kaverille enään avautua niin on aika kirjoittaa tänne.
Mun ja mun miehen suhde. Yksi soppa ja pääpiruna se iso S.
Alusta asti jo yhtä ja toista. Hän harrasteli nettiseksiä, lähetteli kalunsa kuvia kavereilleen (siis naispuolisille sellaisille jotka ovat kiinnostuneet), meinasi tavatakkin paria jne. jne.
Tämä kaikki selvisi mulle muutama vuosi sitten ja sitten suurimman shokin jälkeen alkoi pariterapia. Siinä käytiin kaksi vuotta. Yksi takapakki tuli kun otti yhteyttä yhteen ihastukseensa, mutta tämä ei onneksi ollut kiinnostunut kun sai jo traumoja edellisestä säädöstä kun jäivät kiinni tapailusta. Tietääksini mieheni ei ole seksiä harrastanut. Halu olisi ollut kova, mutta tämä tyttö ei ihan lämmennyt kun oli itsekkin varattu.
No pariterapiassa pääpiruksi osoittautui mun mieheni kykenemättömyys ilmaista negatiivisia tunteitaan ja hänen katkeruus siitä että meidän suhde ei ole samanlainen kuin hänen ja hänen exän.
No me vatvottiin ja vatvottiin ja luulin jo että vihdoin ollaan keskusteluyhteydessä ja itse olen omat pettymykseni käsitellyt.
Ja nyt taas. Kun tivasin ja tivasin kun huomasin että häntä painaa joku hän kertoi että on jo puoli vuotta ollut katkera ja tyytymätön. Ja tämä johtuu siitä kun en ole ollut tarpeeksi halukas. No voi vinde mulla on ollut A) paikat rikki synnytyksestä B) vuoden hoitoa vaatinut ja vaivalla selätetty tulehdus emättimessä ja C) kaksi hyvin raskasta ja stressaavaa tapahtumaa ollut niihin aikoihin elämässä mitkä vei aivan hulluna voimavaroja. Joo voi olla että en ole ollut hymy perseessä aina kun on tullut kotiin ja perse pystyssä joka ilta. Olen silti ollut pahoillani... ja ihan oikeasti hyvä kumppani hänelle ja tuen häntä hänen haaveissaan ja harrastuksissaan ja olen vielä pirhanan nätti ja hyvä sängyssä ja muutenkin ihan ok. Annan paljon huomiota ja rakkautta meillä huumoritkin natsaa aivan 120%.
Mutta ei riitä. Kun ollaan katkeria.
Ja onko hän kertonut siitä mitään mulle? No ei.
Voi vinde olen minäkin vain ihminen ja voi olla että halut ei ole ihan kympissä repeämien ja tulehduksien ja päätä räjäyttävän stressin kanssa, ja siihen vielä kolme apinaa jalkoihin pyörimään. Luulisi että saisi edes jotain ymmärrystä. Aikuinen ihminen kuitenkin ja kun olen minäkin hänen ymmärtämisessä ja tukemisessä mennyt epämukavuualueelle, mutta se on sitä parisuhdetta. Välillä pitää taipua aatteistaan ja tehdä uhrauksia.
Voi prkl. kun osaa ottaa aivoon. No.
Kerroin miehelle että varaa itselleen aikaa terapiaan tuon hänen puhumisongelman kanssa. Minä en enään yhtään jaksa sitä että mua pidetään siinä luulossa että kaikki on ok ja mielessä toinen punoo eroa ja on katkera. Miten muka edes voin ottaa häntä huomioon kun hän ei edes kerro mikä hänestä tuntuu pahalta? No en fiddu mitenkään!
No, hän soitti ja sai ajan.
Mutta jos ei nyt tämän jläkeen ala toimimaan niin antaa olla.
Hän on reissussa. Huomasin sivuhistoriasta että hänellä on tunnuksen Suomi24:ssa mitä on aina käyttänyt seuranhakuun. Oli unohtanut pyyhkiä sivuhistorian.
Saas nähdä jaksanko edes enään sanoa koko asiasta mitään.
Jospa vaan teen omani ja alan itsekkin hakemaan.
Mutta kun muuten tuo on aivan täydellinen mies. Komea, huomaavainen, mahtava isä, osallistuu kotitöihin, hyvä sängyssä, hauska, lahjakas, antaa mulle tilaa mun omille haaveilleni... Joka suhteessa täydellinen. Jos vaan valehtelua ei lasketa.
Kiitos.
Mun ja mun miehen suhde. Yksi soppa ja pääpiruna se iso S.
Alusta asti jo yhtä ja toista. Hän harrasteli nettiseksiä, lähetteli kalunsa kuvia kavereilleen (siis naispuolisille sellaisille jotka ovat kiinnostuneet), meinasi tavatakkin paria jne. jne.
Tämä kaikki selvisi mulle muutama vuosi sitten ja sitten suurimman shokin jälkeen alkoi pariterapia. Siinä käytiin kaksi vuotta. Yksi takapakki tuli kun otti yhteyttä yhteen ihastukseensa, mutta tämä ei onneksi ollut kiinnostunut kun sai jo traumoja edellisestä säädöstä kun jäivät kiinni tapailusta. Tietääksini mieheni ei ole seksiä harrastanut. Halu olisi ollut kova, mutta tämä tyttö ei ihan lämmennyt kun oli itsekkin varattu.
No pariterapiassa pääpiruksi osoittautui mun mieheni kykenemättömyys ilmaista negatiivisia tunteitaan ja hänen katkeruus siitä että meidän suhde ei ole samanlainen kuin hänen ja hänen exän.
No me vatvottiin ja vatvottiin ja luulin jo että vihdoin ollaan keskusteluyhteydessä ja itse olen omat pettymykseni käsitellyt.
Ja nyt taas. Kun tivasin ja tivasin kun huomasin että häntä painaa joku hän kertoi että on jo puoli vuotta ollut katkera ja tyytymätön. Ja tämä johtuu siitä kun en ole ollut tarpeeksi halukas. No voi vinde mulla on ollut A) paikat rikki synnytyksestä B) vuoden hoitoa vaatinut ja vaivalla selätetty tulehdus emättimessä ja C) kaksi hyvin raskasta ja stressaavaa tapahtumaa ollut niihin aikoihin elämässä mitkä vei aivan hulluna voimavaroja. Joo voi olla että en ole ollut hymy perseessä aina kun on tullut kotiin ja perse pystyssä joka ilta. Olen silti ollut pahoillani... ja ihan oikeasti hyvä kumppani hänelle ja tuen häntä hänen haaveissaan ja harrastuksissaan ja olen vielä pirhanan nätti ja hyvä sängyssä ja muutenkin ihan ok. Annan paljon huomiota ja rakkautta meillä huumoritkin natsaa aivan 120%.
Mutta ei riitä. Kun ollaan katkeria.
Ja onko hän kertonut siitä mitään mulle? No ei.
Voi vinde olen minäkin vain ihminen ja voi olla että halut ei ole ihan kympissä repeämien ja tulehduksien ja päätä räjäyttävän stressin kanssa, ja siihen vielä kolme apinaa jalkoihin pyörimään. Luulisi että saisi edes jotain ymmärrystä. Aikuinen ihminen kuitenkin ja kun olen minäkin hänen ymmärtämisessä ja tukemisessä mennyt epämukavuualueelle, mutta se on sitä parisuhdetta. Välillä pitää taipua aatteistaan ja tehdä uhrauksia.
Voi prkl. kun osaa ottaa aivoon. No.
Kerroin miehelle että varaa itselleen aikaa terapiaan tuon hänen puhumisongelman kanssa. Minä en enään yhtään jaksa sitä että mua pidetään siinä luulossa että kaikki on ok ja mielessä toinen punoo eroa ja on katkera. Miten muka edes voin ottaa häntä huomioon kun hän ei edes kerro mikä hänestä tuntuu pahalta? No en fiddu mitenkään!
No, hän soitti ja sai ajan.
Mutta jos ei nyt tämän jläkeen ala toimimaan niin antaa olla.
Hän on reissussa. Huomasin sivuhistoriasta että hänellä on tunnuksen Suomi24:ssa mitä on aina käyttänyt seuranhakuun. Oli unohtanut pyyhkiä sivuhistorian.
Saas nähdä jaksanko edes enään sanoa koko asiasta mitään.
Jospa vaan teen omani ja alan itsekkin hakemaan.
Mutta kun muuten tuo on aivan täydellinen mies. Komea, huomaavainen, mahtava isä, osallistuu kotitöihin, hyvä sängyssä, hauska, lahjakas, antaa mulle tilaa mun omille haaveilleni... Joka suhteessa täydellinen. Jos vaan valehtelua ei lasketa.
Kiitos.
Pistää harkitsemaan aika tarkkaan... Koska sinänsä arjessä ei ole mitään vikaa.
