Hei, ja sitten tuli mieleen oma rakas labbikseni ajalta, kun olin ihanan epävarma teini-ikäinen, yläasteella. Kävelin koiran kanssa parkkeeratun teinicorollan ohitse, koira löysässä flexissä. Corolla oli täynnä pari vuotta vanhempia amisjannuja, joista joku rohkaistui viheltämään perääni. Yritin olla coolina ja olla vilkaisemattakaan siihen suuntaan, mutta sitten loppui flexistä jousto. Koirani oli tulkinnut vihellyksen kutsuksi ja hypännyt Corollan avoimesta takaikkunasta sisään ja jannun syliin. Koira tuli noudettua aika vilkkaasti...
Toi on vielä aika isokokoinen, ja yltiöystävällinen, rakastaa kaikkia ja niitä rakkaita pitää tietty moikata koko ruhon voimalla, näin jo sieluni silmin kuinka se teilaa kaikki ihmiset kumoon tosta kävelytieltä...
