Hitto kun tuntuu, että elämä on umpikujassa

[masentunut]

Mulla on hyvä ja vakituinen työpaikka. Siis kaikkien muiden mielestä, itseäni työpaikka vain ahdistaa ja ällöttää. Myönnän kyllä, että henkilökuntaedut on hyvät ja ne varmaan onkin syynä siihen, etten ole lähtenyt sieltä jo aiemmin.

Nyt mä todella mietin vaihtoehtoja poispääsyyn. Koulunpenkille varmaan joudun, koska haluaisin sijoittua tulevaisuudessa ihan toiselle alalle.

Haluaisin saada vielä lapsen, ja tämä suunnitelmallinen haave olisi tietenkin järkevintä toteuttaa ennenkuin lähden nykyisestä työpaikastani..

Onko teillä muilla ollut ahdistavia työpaikkoja ja miten olette päässeet niistä irti? Mua ärsyttää todella paljon, koska työni on arvostettua ja tavoiteltavaa, mutta itseäni se lähinnä oksettaa Se ei vain ole mun juttu, oli miten arvostettu vain..

 

[voi]

jos työ ei ole se juuri oikea, ja rahkeita on muualle, niin pois vaan. Itselläkin varmasti tällä hetkellä monen mielestä täydellinen työ, mutta itse huomasin pian, ettei ole sitä mitä tahdon. Vaihtoon menee.

 

[...]

Ymmärrän täysin! Itsekin olen ihan väärässä duunissa. Hoidan työni hyvin ja minulla on korkea työmoraali, mutta haaveilen jatkuvasti jostain muusta. Myönnän olevani niin nörtti, että tässä tilanteessa en uskalla tyhjän päälle hypätä, kun nykyinen työpaikkani on varmalla pohjalla. Toisaalta; on vain tämä yksi elämä!

 

[masentunut]

Ymmärrän täysin! Itsekin olen ihan väärässä duunissa. Hoidan työni hyvin ja minulla on korkea työmoraali, mutta haaveilen jatkuvasti jostain muusta. Myönnän olevani niin nörtti, että tässä tilanteessa en uskalla tyhjän päälle hypätä, kun nykyinen työpaikkani on varmalla pohjalla. Toisaalta; on vain tämä yksi elämä!

Just näin! Olen itsekin ajatellut juuri tuota, että meillä on vain tämä yksi elämä! Ei tekisi mieli väkisin väkertää tuossa työpaikassa, kun jokainen työaamu on ihan tuskaa

Mulla on vaan niin tylsä tilanne, että roikun siellä vähän miehenkin toiveesta ja noi riivatun henkilökuntaedut... että on ihminen sitten heikko! Kun nostaisi vain kytkintä ja alkaisi nauttia elämästä! Mutta näin sitä vain yrittää sinnitellä materian ympärillä...

 

[miina]

Mulla oli vakituinen työ, mistä tienasinkin ihan kohtuullisesti. Kuitenkin mitta tuli täyteen ja irtisanoin itteni 3 vuotta sitten, enkä ole hetkeäkään katunut. Ihmisellä on kuitenkin vain yksi elämä, miksi pitää tehdä silloin päivästä toiseen duunia mistä ei nauti eikä saa muuta tyydytystä kun kerta kuussa rahaa.

 

[masentunut]

Mulla oli vakituinen työ, mistä tienasinkin ihan kohtuullisesti. Kuitenkin mitta tuli täyteen ja irtisanoin itteni 3 vuotta sitten, enkä ole hetkeäkään katunut. Ihmisellä on kuitenkin vain yksi elämä, miksi pitää tehdä silloin päivästä toiseen duunia mistä ei nauti eikä saa muuta tyydytystä kun kerta kuussa rahaa.

Oliko sinulla heti uusi työ valmiina, vai mitä teit?
Itse haluaisin toteuttaa unelman vielä tuosta yhdestä lapsesta, mutta mies ei varmaan niin innolla ole tässä haaveessa mukana.. no katsotaan..

Mieheni on vain niin ällö-realisti, että tyhjän päälle ei anna minun hypätä.. ja opiskelu maksaa ja milläs sitten maksat asuntolainaa... vaikka sitä on onneksi enää viitisen vuotta jäljellä. Mieheni ei koskaan suostu maksamaan vain korkoja esim. opiskelun ajalta.

Täytyy huomenna tutkia vielä noi opintovapaa-asiat tarkemmin töissä. Eikös siihen opiskeluun ole mahdollista hakea jotain tukea jostain? Lähihoitajan ammatti kiinnostaa, joten koulutusaikakaan ei olisi järkyttävän pitkä.

 

[miina]

Mulla oli vakituinen työ, mistä tienasinkin ihan kohtuullisesti. Kuitenkin mitta tuli täyteen ja irtisanoin itteni 3 vuotta sitten, enkä ole hetkeäkään katunut. Ihmisellä on kuitenkin vain yksi elämä, miksi pitää tehdä silloin päivästä toiseen duunia mistä ei nauti eikä saa muuta tyydytystä kun kerta kuussa rahaa.

Oliko sinulla heti uusi työ valmiina, vai mitä teit?
Itse haluaisin toteuttaa unelman vielä tuosta yhdestä lapsesta, mutta mies ei varmaan niin innolla ole tässä haaveessa mukana.. no katsotaan..

Mieheni on vain niin ällö-realisti, että tyhjän päälle ei anna minun hypätä.. ja opiskelu maksaa ja milläs sitten maksat asuntolainaa... vaikka sitä on onneksi enää viitisen vuotta jäljellä. Mieheni ei koskaan suostu maksamaan vain korkoja esim. opiskelun ajalta.

Täytyy huomenna tutkia vielä noi opintovapaa-asiat tarkemmin töissä. Eikös siihen opiskeluun ole mahdollista hakea jotain tukea jostain? Lähihoitajan ammatti kiinnostaa, joten koulutusaikakaan ei olisi järkyttävän pitkä.

oli ja ei.Tein jo vakkariduunin aikaan toistakin työtä, mitä sitten tein vaan enemmän kun irtisanouduin, eli en ihan tyhjän päälle pudonnut. uutta vakkariduunia ei ole löytynyt, mutta en hirveän aktiivisesti ole katsellutkaan ja nyt olen hoitovapaalla. mutta tein sijaisuuksia ja ym.pätkähommia ennekuin jäin sit äippälomille. Mutta nytkin mun entiseen työpaikkaan haetaan työntekijöitä, mutta ei ole semmosta summaa millä mut sinne takas sais kun kerran olen pois päässyt