A
alakulo
Vieras
Mä oon niin väsynyt ja umpikujassa. Parin viikon sisään on mahtunut niin paljon raskaita ja ratkaisemattomia ongelmia ja asioita että en kestä enää. Olen luonteeltani ratkaisukeskeinen ja tämä on ihan hirvittävää kun ei löydä ulospääsyä näistä asioista. Tekee niin tai näin niin aina vaihtoehto on todella huono :/
Tähän lisäksi vielä se, että rahahuolet on painaneet päälle jo kohta vuoden verran. Menoja on enemmän kuin tuloja, ja siihen olemme yrittäneet saada ratkaisua myymällä asunto. Mutta asunnon myynnistä emme saa niin paljoa, että kuittaisimme velat, joten jäisimme joka tapauksessa tappiolle, ja reilusti!
Olen yksinhuoltajana arjet ja tälläkin hetkellä olen ollut kohta neljä viikkoa yksin, kun mies on työmatkalla. Kukaan ei varmasti osaa arvata kuinka kauheaa päivästä toiseen selviytymistä meidän elämä on. Ulospäin varmaan näytetään ihan ok perheeltä, joilla kaikki kunnossa ja raha-asiatkin ok.
Opinnoissa on erittäin rankka vaihe menossa ja ratkesinpas tänää jopa itkemään eräässä opettajan palautekeskustelussa. Tuntu siltä, että en jaksa ottaa enää yhtään vastaan mitään kritiikkiä, en edes rakentavaa. Tuntuu että koko elämä on nyt minua ja meidän perhettä vastaan ja tulevaisuus näyttää isolta möröltä. En näe valonpilkkuja missään.
Kuinka tällaisesta selviää? En jaksaisi elää edes huomiseen, kun tiedän, että mitään ratkaisua ei ongelmiimme ole.
Tähän lisäksi vielä se, että rahahuolet on painaneet päälle jo kohta vuoden verran. Menoja on enemmän kuin tuloja, ja siihen olemme yrittäneet saada ratkaisua myymällä asunto. Mutta asunnon myynnistä emme saa niin paljoa, että kuittaisimme velat, joten jäisimme joka tapauksessa tappiolle, ja reilusti!
Olen yksinhuoltajana arjet ja tälläkin hetkellä olen ollut kohta neljä viikkoa yksin, kun mies on työmatkalla. Kukaan ei varmasti osaa arvata kuinka kauheaa päivästä toiseen selviytymistä meidän elämä on. Ulospäin varmaan näytetään ihan ok perheeltä, joilla kaikki kunnossa ja raha-asiatkin ok.
Opinnoissa on erittäin rankka vaihe menossa ja ratkesinpas tänää jopa itkemään eräässä opettajan palautekeskustelussa. Tuntu siltä, että en jaksa ottaa enää yhtään vastaan mitään kritiikkiä, en edes rakentavaa. Tuntuu että koko elämä on nyt minua ja meidän perhettä vastaan ja tulevaisuus näyttää isolta möröltä. En näe valonpilkkuja missään.
Kuinka tällaisesta selviää? En jaksaisi elää edes huomiseen, kun tiedän, että mitään ratkaisua ei ongelmiimme ole.
