hitto että hävettää taas ilmoitella pojan synttäri toiveita..

  • Viestiketjun aloittaja "Neith"
  • Ensimmäinen viesti
"Neith"
mennään nyt jo nukkumaan, jooko? plussat sulle neith ku oot asiallisesti jaksanu vastailla viistoista sivua samaa juupas eipäs vääntöä ja aina välillä joku uus hyppää mukaan 'tuoreine' mielipiteineen.
mää mee nyt nukkamaan ja todellakin toivon että tää ei oo enää etusivulla aamulla!
joo, mennään vaan :D
ehkä tää painuu yön aikana sivulle 12 ja sitä ei ikinä enää nosteta :)
 
Se mikä äidistä on krääsää, voi olla lapsen mielestä maailman mahtavinta sen tovin.
Mun poika on vasta 2-vuotta eli ei ole osannut vielä itse mitään leluja haluta,leikkii niillä mitä me ollaan ostettu.Ja mä tykkään ostaa kestäviä(esim.puisia) ja arvokkaita leluja (arvokas tarkoittaa nyt esim. dublot,millä voi leikkiä vielä pojan omatkin lapset).Mutta pojan lempilelu on kammottava muovinen kurpitsa-auto minkä kyydissä istuu frankenstein,kaverin lapsi sai sen Happy mealista ja jätti sen meille.:D
 
heheh, tulee väkisinkin mieleen oma pula-ajan lapsuuteni kun olin 3 vuotiaana onnellinen pienestä punaisesta hyrrästä, ja vähän isompana kiiltävästä punaisesta rahakukkarosta jossa oli Bambin kuva :D mutta sehän oli joskus 2000 ekr. :D
vakavasti puhuen meillä ei ole synttärilahjalistoja koskaan jaeltu, meille vanhemmille on esitetty joku kalliimpi/ isompi toive, muut tuovat mitä haluavat ja toiveita, sellaisia vaatimattomampia, joita on myös, kerrotaan jos sitä kysytään.
Jouluna on tapana ollut tehdä lista, josta vanhemmat yleensä ostavat pari kalleinta, kummit ja mummit sitten poimivat listasta sen mikä tuntuu heistä sopivalta, ja listassa on aina myös pienempiä toiveita, ja onneksi jälkikasvulle esim. sukatkin ovat mieleisiä lahjoja ja myös lahjat joita ei ole älynnyt edes toivoakaan.
Eikä muuten tulisi mieleenkään pyytää muita ostamaan niitä kalleimpia lahjoja
 
Viimeksi muokattu:
HIrmuvieras
Enpä lukenut kaikkea.. mutta lahjaksi saadan se mitä saadan ja sillä siisti. Ärsyttää tämä lasten vaatima maailma. Ei me vanhemmat voida mennä sen mukaan, mitä lapsi toivoo (saitko itse pienenä kaikki mitä toivoit??)
Siis totta kai jotain toiveita toteutetaan, mutta rajansa kaikella.
 
Meillä nelivuotias on saanut jo itse esittää omat "toiveensa" isovanhemmille ja kummeillekin, äiti on voinut lisätä listaan vaateita tms. Lapsi osaa kyllä kertoa itsekin jos hänellä on esim. tiettyjä lempivärejä.
Miksi hävetä lapsen, kenekää toisen ihmisen valintoja. Neuvottelutaitoja voi opettaa, lapsi ehkä keksii isovanhemman tai kummin kanssa jonkun muun toiveen, jos ensimmäinen toive tuntuu mahdottomalta toteuttaa.
 
Meillä nelivuotias on saanut jo itse esittää omat "toiveensa" isovanhemmille ja kummeillekin, äiti on voinut lisätä listaan vaateita tms. Lapsi osaa kyllä kertoa itsekin jos hänellä on esim. tiettyjä lempivärejä.
Miksi hävetä lapsen, kenekää toisen ihmisen valintoja. Neuvottelutaitoja voi opettaa, lapsi ehkä keksii isovanhemman tai kummin kanssa jonkun muun toiveen, jos ensimmäinen toive tuntuu mahdottomalta toteuttaa.
Minusta tuntuu ajatuksena mahdottomalta tai tosi nololta, että lapseni neuvottelisi kummin tai mummin kanssa lahjasta tuohon tapaan. Siis siinä mielessä, että toivottu lahja olisi lahjan antajalle liian kallis. Olisi noloa saattaa kummi tai mummi tilanteeseen, jossa pitäisi tinkiä lapsen kanssa tulevan lahjan hinnasta.
 
Minusta tuntuu ajatuksena mahdottomalta tai tosi nololta, että lapseni neuvottelisi kummin tai mummin kanssa lahjasta tuohon tapaan. Siis siinä mielessä, että toivottu lahja olisi lahjan antajalle liian kallis. Olisi noloa saattaa kummi tai mummi tilanteeseen, jossa pitäisi tinkiä lapsen kanssa tulevan lahjan hinnasta.
Siis nelivuotias ei edes tietää tarkasti mitä asiat maksaa tai mikä halpa tai kallis, mutta meillä todella lähisukulaiset kysyy lapselta mitä olet toivonut syntymäpäivä-/joululahjaksi. Jos toive on heille vieras tai muuten mahdoton toteuttaa he osaavat kyllä ehdottaa jotakin muuta ja kysellä mikä muu voisi olla toivelistalla. Sitä paitsi isovanhemmat ja muukin lähisuku on kyllä niin paljon tekemisissä että tietävät vähän minkä tyyppisistä jutuista lapsi pitää.
 
Siis nelivuotias ei edes tietää tarkasti mitä asiat maksaa tai mikä halpa tai kallis, mutta meillä todella lähisukulaiset kysyy lapselta mitä olet toivonut syntymäpäivä-/joululahjaksi. Jos toive on heille vieras tai muuten mahdoton toteuttaa he osaavat kyllä ehdottaa jotakin muuta ja kysellä mikä muu voisi olla toivelistalla. Sitä paitsi isovanhemmat ja muukin lähisuku on kyllä niin paljon tekemisissä että tietävät vähän minkä tyyppisistä jutuista lapsi pitää.
Ok, tuo kuulostaa järkevältä.:)
 
ystävällisin terveisin
Melkein koko ketjun jaksoin lukea. Alussa ajattelin samoin kuin monet ap:sta mutta mielestäni hän kyllä on selittänyt tarkemmin asioita myöhemmin, mutta joillekin moittijoille taitaa olla liian kova paikka hieman höllentää omia mielipiteitään.

Minäkin olen sitä mieltä, että ap:n lapsella on liikaa leluja, enkä itsekään pidä lahjalistoista, mutta jos ne ovat suvussa tapana, niin sittenhän asia on ihan ok.

Haluaisin kuitenkin ap:lle suositella Carl Honorén kirjaa Perhe paineessa? Manifesti riittävän vanhemmuuden puolesta. Teksteissäsi nimittäin vilisee aika paljon sellaisia asioita kuin opettavaiset ja kehittävät leikit. Ymmärrän tietenkin sen, että vanhemmat haluavat lapselleen parasta ja ap:kin kertoi, että pojallaan on hyvä mielikuvitus jne. Mutta silti suosittelen tutustumaan kirjoituksiin vapaasta leikistä. Ja siitä, kuinka vanhempien ei tarvitse yrittää hankkia lapselle niitä kaikkein kehittävimpiä leluja jne. Toi Honorén kirja oli mun mielestä todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Tsemppiä ap:lle. Kurjaa varmasti lukea täältä omaa persoonaa mollaavia kommentteja. Et ole niitä tuossa mittakaavassa ansainnut. Kuitenkin kannattaa myös osa ottaa ihan pohdinnan alle ja miettiä, onko teillä kuitenkin liikaa tavaraa ja kannattaako lapsen antaa tutkia katalogeja.
 
[QUOTE="Neith";23545327]mutta siis en kait mä voi esittää muitakaan toiveita sitten sukulaisille kun poika kerran noita haluaa :|[/QUOTE]no herrajumala. tottakai voit. mä en edes kehtaisi esittää mitään noin kallista lahjaa kenenkään ostettavaksi. ehkä korkeintaan isovanhemmille, jos he nyt ei vallan ihan pieni eläkelläisiä olisi.
 
"Pikkuinen Jättiläinen"
Hurjan pitkä ketju, jaksoin illalla muutaman sivun lukea..

Meilläkin on suvussa tapana kysyä lahjatoiveita, koska on tietysti itselle helpompaa ostaa lahja jos tulee suoraan pyyntö jostain tietystä eikä silloin itse tarvitse miettiä sen tarkemmin mitä antaa. Ja silloin tietää että lahja tulee olemaan mieluinen. Jos jotain kalliimpaa on toiveissa niin silloin aina vanhemmat sanovat että kimpassa voitte ostaa tämmöisen (eli tulee maksamaan max. 20 euroa osallistujalta) tai antavat vaihtoehdoksi jotain halvempaa. Minusta niin "kuuluu" ollakin eli on noloa jos toiveissa olisi vain kalliita lahjoja ja mikään muu ei sitten kelpaa.. Eli jos lapsi itse tai vanhemmat eivät keksi mitään halvempaa niin eikö sitten voisi sanoa että tuokaa mitä keksitte? Joskus ne vieraat osaa keksiä vaikka mitä kivoja lahjoja, joita perheellä itsellä ei ole käynyt mielessäkään ja varmasti jokainen lapsi tykkää myös yllätyksistä eikä niin että kaikki lahjat on tiedetty jo etukäteen.

Omasta lapsuudesta muistan kuinka mummo antoi aina lahjaksi itse tehdyt villasukat ja niiden lisäksi oli pätkis tai 5 markkaa =) Ja oli tykätty lahja, vaikka toiveissa oli mitä leluja..
 
poopi
Minun käsittääkseni kalliita toiveita ei saa esittää.
Oma 7v toivoi hintavia (20-30e) lahjoja ja kun mummi sitä kysyi niin kerroin ja aistin selvää närkästymistä.
Ensi kerralla sanon taas ne samat muovailuvahat, tussit ja väritys/tehtäväkirjat mitä ennenkin.
Sitä paitsi vaikka mitä toivottaisiin, sieltä tulee lahjaksi aina ihan jotain muuta.
 
"maissikas"
Voi tsiisus sentään, kylläpä teillä on täydellisen vaatimatonta puuhaa.

Mua kyllä ällöttäisi, jos joku sanoisi, että lahjaa omantunnon ja lompakon mukaan. Silloinhan lahjan antamisesta tulee jonkinlainen moraalinen arvottamistilanne. Että miten arvokas lahjansaaja minulle on, mitä omatuntoni käskee antamaan. Että on se lapsi niin ihana ja vielä kummityttökin, niin kai sille ainakin 25 euroa pitää antaa tms.
Ei lahjasta voi omantunnon kysymystä tehdä. Eikä oikeesta edes lompakon paksuuden. Mä sanon aina ettei mitään tarvitse ostaa tai tuoda mutta jos löytyy joku just sille lapselle sopiva ni SAA ostaa. Mä haluan ennemmin että lahja on semmonen "toi on ihan Pirkon/ Matin näkönen juttu"- löytö kuin semmonen "pakko jotain keksiä".
AP: lle; jos et halua vaikuttaa ahneelta niin sanot että poika on toivonut legoja, ja annat lahjan antajan ihan oikeesti ite valita legopakettinsa. Voin kertoa että suurin osa vieraista vihaa sitä että nimetään kalliit legot joita poika ehdottomasti haluaa. Sulle ne ei sitä kerro mutta ystävilleen kyllä ;)
 
En todella jaksa kahlata koko ketjua läpi.

Itsekin joskus kyselen lahjatoiveita ja jos meiltä sellaisia kysellään niin voin sanoa millaista asioita lapset tykkäävät ja sen pahjalta voi sitten kukin miettiä mitä haluaa ostaa. Tyyliin vaikka että lapsi tykkää legoista, nukeista, hello kittysta, ponyista, titi nalle dvd:ista tms. En siis sano suoraan että tuo tai tuo setti, joistain dvd:ista jos joku niitä haluaa ostaa voin sanoa mikä/mitkä filmit meiltä löytyy.

Kuvittelisin että 4v nyt tykkäisi lelusta kuin lelusta, vaikka se olisi sellainen mitä hän ei ole ennen nähnytkään. Meillä on tuon 6v kehitysvammaisen autisti-pojan kanssa kyllä vähän vaikeaa kun hänellä ei noita selkeitä tykkäämisen kohteita ole ja monesti on vähän vaikea edes etukäteen arvata miten hän asioihin suhtautuu. Vähän nolo tilanne vanhemmillekin kun lasta kiinnostaa lahjapaperit enemmän kuin kummin valitsema lahja. :ashamed: Siksi hänen kohdallaan voin sanoa vähän tarkemmin jos tiedän jotain mikä häntä oikeasti kiinnostaa. Kuten tänä vuonna lattiaharja ja rikkalapio-setti tai tietyt dvd-filmit.
 
Viimeksi muokattu:
samaa mieltä..
että leegoja ja voit kertoa minkä itseostatte niin siitä vähän saa sitä vinkkiä ja ei tule ainakaan sitä..
en määkään kehtaisi vaikka mummoilla onkin rahaa niin pyytää mitään noin älykallista leegoa(120) :/
ja se parkkitalo on hyvä toive eikä oo ihan kallis
 
[QUOTE="Neith";23548406]kyllä sitäkin varmasti tulee (iso iso vanhemmat ja iso tädit eivät niin jaksa juosta kaupoilla)
ja ne lapsi saa pistää säästöön matkaa varten
mutta onhan se kivempi pojan availla lahjoja :)[/QUOTE]

Jos lahjoja on kiva joka tapauksessa saada, minusta on ihan hyvä miettiä lapsenkin kanssa entä sitten jos toivottua lahjaa ei jostakin syystä pysty toteuttamaan, haluaako lapsi myöhemmin itse ostaa ko. lahjan esim. saamillaan syntymäpäivärahoilla vai onko jotakin paremmin toteutattavia toiveita jonka on mukava avata paketista syntymäpäivä juhlissa. Mukavaahan se olisi kenestä tahansa saada paljon toivomiaan kalliita lahjoja, mutta aina se ei ole mahdollista. Pitää myös osata tehdä valintoja haluanko tätä niin paljon että olen valmis tinkimään tuosta toisesta asiasta.
 
Mä en jaksanut lukea koko ketjua... Meillä ei menisi tuollainen lahjalista läpi. Yhden (kalliin) legojutun lapsi voisi saada ja me itse ostettaisiin se. Mä olen niin ihana äiti että mä sanoisin lapselle suoraan että yhden legosetin voi saada, muuta ei tipu :D
 
"vieras"
onhan nuo hintavia mutta mun mielestä hintansa verosia ja järkeviä lahjoja ja niiden parissa vierähtää pidempikin tovi.
Sukulaispojalle ostettiin se joku poliisi rekka keskus oli 40e enkä pitänyt hintaa kovana sukulaislapselle,johonkin kaverisynttäreille olis ollut kallis.
 
ehdutus
Luin illalla ja menin nukkuun. Tää oli silloin sivulla 6! En jaksanut lukea koko ketjua enkä aikaisemmin kommentoida, mutta miten olisi vaihtoehtona että jättäisi osan edullisemman hintaisista leluista pojalle ostamatta vaika hän niitä haluaisi. Ostaisitte nuo kalliimmat lelut itse ja sitten sukulaisille toiveena nuo edukkaammat lelut?
 
"Neith"
kommentoin nyt kun tämä edelleen nousee etusivulle..

en oleta pojan saavan kaikkia noita, en oleta jokaisen sukulaisen ostavan omaa lahjaa
olen kysyttäessä kertonut tuon listan sisällön, sitä ei ole toimitettu listamuodossa kaikille kutsutuille.
kyseessä on pojan lähisukulaiset ja kummit, ei kaukaiset tutut eikä kaverit
poliisi asemasta olen sanonut että tälläistä lapsi on myös toivonut ja että en todella oleta kenenkään sitä ostavan kun se on ihan älykallis.. olen siis toiselle mummolle ohi mennen sanonut sen, kun tuli puhe siitä mitä poika haluaa ja mitä sillä ei ole ja samaan lauseeseen todennut että poika kovasti haluaa sellaisen paloveneen
siis tuon kalleimman toteutettavissa olevan me hankimme itse, ja se on pojan kovasti haluama paloasema, ja jos se saa lisäksi yhden taikka kaks noita muita juttuja niin se on enemmän kuin tarpeeksi.
(pitäisköhän vielä kerran painottaa sitä että pojan kaikki toiveet ei suinkaan aina ole kalliita, kalliita juttuja ja kalliita merkkejä ei meillä ostella vain hinnan/merkin vuoksi ja lapsi ei saa todellakaan kaikkea mitä haluaa :) )
 
Heippu
En jaksanut kahlata koko ketjua läpi, joten tätä on ehkä jo ehdotettukin: Jospa sanoisit sukulaisille, että ostavat johonkin tiettyyn kauppaan kympin arvoisia lahjakortteja, niin poikasi voisi sitten yhdistää ne ja ostaa jonkun mieleisensä lego-setin.
 
"essi"
Katotaan mitä ajatuksia muistan mieleeni tulleen ketjua lukiessa.

1. Kyllä, lapselle todellakin pitää opettaa, että on riittävää jos ihmiset edes muistavat onnitella synttäripäivänä. Kaikki ei tee sitäkään.

2. Miten noin pienelle lapselle voi tulla vääränlaisia leluja? Ellei sitten tosiaan ole tottunut saamaan vaan oikeanlaisia. Lapsilla on yleensä niin vilkas mielikuvitus, että ne kyllä keksii puuhaa mistä lelusta vaan...

3. Ap:n lapsi kuulema voi ens synttäreillä toivoa vaikka väriliituja tai reppua ainoana lahjana.
Mutta voiko oikeasti, vai olisiko niin, että ap ostaa "ylimääräisinä" lapselle kaikkea tuollaista pientä toivottua ja haluttua. Ja siinä syy, miksei nytkään lahjalistalle mahdu halpoja toiveita...koska ap on niitä jo lapselle muuten vaan ostellut.
Mun siskon perheen kanssa oli sama ongelma. Rahaa oli vähän, eikä ikinä tiebbyt mitä lapsille ostais, koska niille ostettiin kaikkea pientä koko ajan. Sitten juhliin oli jäljellä vaan noita kalliita toiveita.

4. Jos lapsen ei tarvitse kaikkea saada, niin mikä on enää ongelma?
Te olette ostamassa yhtä isoa toivetta, joten lapsi saa jotain mitä toivoo. Eikö se riitä?
Sitten muille sanoo, että toivoo legoja, ja me ostetaan sille se ja se. That's it.
Tai sitten kertoo koko listan, jos se kerta on tapana.
 

Yhteistyössä