Hirveetä ruokaa :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nuuskamuikkunen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nuuskamuikkunen

Vieras
Lapsen kaveri meillä kylässä ja oli sovittu, että syökin meillä. Ruokana oli spagettia ja broilerikastiketta. Tyttö 7vee totesi, että "onpas hirveen makusta kastiketta"... omalle lapselle tuli sitten paha mieli ilmeisesti äidin puolesta, kun alkoi heti kehumaan, että kyllä hän ainakin tykkää. Jälkikäteen juteltiin oman lapsen kanssa ja kysyin häneltä, että miten on, sanoisiko jotain tuollaista kylässä. Ei onneksi, sanoi vaan, että kyllä hän sitten koittais syödä tai jättäis vaan lautasen reunalle...

Miten muiden lapset?
 
2v. sanoo rehellisesti yäk jopa äidin ruuille. Saattaa kyllä sitten kuitenkin syödä joten ota siitäkin selvää oliko ruoka tosiaan yäk vai muisuiko kenties vain tuo sana mieleen :D
 
Naapurissa oli kerran toisen naapurin tyttö yökylässä ja alkoi nuivailemaan aamiaisella että oli väärää leipää tms. Mamma passitti likan omaan kotiinsa aterioimaan siitä.Ei tommosta tartte kotonaan sietää.

Itse olisin kyllä antanut vähän kasvatusta omassa ruokapöydässäni jos olis tollasta alaknu narisee.
 
No ei tosiaan tuollaisia lauota, eiköhän se tuu jotenki automaattisesti lapsille selville, jos kotona edes jonkinlaiset tavat. Huvitti aikoinaan kun esikoinen ollessaan noin 2.5v totes kylässä (oli aika voimakkaan makuista keittoa), että kiitos oli hyvää, mutten jaksa enempää :saint: . Ihmettelin silloin, että mistä moisen keksi. Toisaalta kuulemma itsekin olin jo 1v ikäisenä kieltäytynyt toisesta liköörikarkista (vieraat olivat ihan piruuttaan kokeilleet, mitä tuumaan kun näkivät etten tykkää) että "eihän sitä sovi niin montaa ottaa" :laugh: .
 
Meillä pitää sanoa kohteliaasti ilman suurempaa meteliä jos sattumoisin jostain ei pidä, sillä ruuan laittaja on kuitenkin jonkinmoisen vaivan safkan eteen nähnyt.. mutta kaikesta ei ole pakko pitää. Minulla tosin kävi toisinpäin.. tein spagettikastiketta josta tyttäreni ei pidä (siis luitte oikein, hän pitää ruuista joista muut lapset ei yleensä pidä ja taas inhoaa näitä yleisesti lasten suosiossa olevia ruokia) ja tyttöni kaveri kummasteli koko ruokailun ajan, että miten sinä nyt voit tuota mieltä olla että et pidä näin hyvästä ruuasta..
 
Kyllähän lapsi joskus möläyttää mitä ajattelee ennen kuin kerkeää ajattelemaan mitä sanoo. En minä lähtisi vetämään herneitä nenään siitä jos joskus lipsahtaa, eri asia sitten ovat ne kaikkea arvostelevat en-tykkää-mistään-kakarat joita mä en voi sietää silmissäni.
Mutta lapsi ei välttämättä tarkoita sillä mitään pahaa jos sanoo ruoan olevan pahanmakuista. Lapsi ei välttämättä ajattele sen olevan loukkaavaa ruoan tekijää kohtaan. Jotkut lapset kun eivät edes tajua sitä että sen ruuan oikeasti tekee joku ihminen, kun kotona syödään vain eineksiä.
 
Naapurin tyttö 4v. on meillä aina silloin tällöin syönyt ja koskaan ruoka ei ole mieleistä. :/ Hänen kotonaan ollaan nakki-ja leipälinjalla ja meillä tarjotaan oikeaa ruokaa.
Harmittaa sitten kun oma lapsi kuuntelee vieressä kun mikään ei ole hyvää ja pelottaa että kohta sekin aloittaa ruuan 'pahattelun'.
 
Ei ole mulla vielä kokemusta, mutta muistuu mieleen oma lapsuus... Mä olin pienenä just sellanen, joka ei tykännyt mistään, ja muutenkin söin niin vähän että aina ruoka-aikana olin ihan paniikissa. Meillä oli kotona sääntönä että kaikki pitää syödä, ja niin kauan istutaan pöydässä kun on syöty. Sama sääntö oli ala-asteella koulussa. Mä olin kyllä aina niin ylikiltti ja kohtelias("nuoleskelija") tyttö, etten ikinä olisi uskaltanut mitään sanoa.....kylässä sitten yleensä joku aikuinen huomasi, etten tykkää kun vedet silmistä valuen yritin syödä
:headwall:
 
olen lapsiani yrittänyt opettaa siihen että ei ole pahaa ruokaa, on vain eri makuja ja eri ihmiset tykkää erilaisista mauista. oudommassa kylässä missä eivät tiedä kokin maustetottumuksia, ottavat ruokaa ensin vähemmän ja sitten lisää. tätä suosittelen meilläkin (varsinkin lasten yhdelle kaverille, jolta olen joskus lautasellisen muiden mielestä hyvää ruokaa joutunut laittamaan roskiin), lisää saa aina ottaa sitten.
Ruuanlaitossa on tosiaan niin erilaisia tapoja ja makuja ja silti se ruoka on joidenkin herkkua ja jollekin ei maistu. Meillä esimerkiksi lapset on oppineet jo pienestä syömään mausteista ruokaa, kun taas jossakin perheessä missä on joku eskari-ikäinen lapsi ei "osata" vieläkään maustaa ruokaa tai luullaan ettei lapsi osaa kalaa tai muuta lihaa kuin jauhelihaa syödä, sipulista tai vähän "oudommista" vihanneksista puhumattakaan.
makuaisti on toki ihmisillä erilainen, esim meidän kakkonen ei tykkää makeasta (enkä minä maksalaatikosta) , mutta osaakin olla ottamatta makeat, mutta osaltaan ruokailu on kuitenkin tottumuskysymys
 

Yhteistyössä