V
vieras
Vieras
Hänellä meneillään vaikea avioero kolmannesta miehestään. Asia on monimutkainen ja siihen liittyy kaikenlaista. Me aikuiset lapset olemme kuitenkin jo pitkään tukeneet ja neuvoneet monin eri tavoin äitiämme asian suhteen.
Kuitenkin äitimme syyllistää meitä ihan kaikest jatkuvasti. On hirvittävän katkera.
Äidillämme oli paljon rahaa edellisen avioliittonsa jälkeen. Hän eli kuin kroisos ja tuhlaili todella typeriin juttuihin ja osteli hetken päähän pistosta tiäs mitä. Pikkujuttuja ja isompia juttuja. teki typeriä autokauppoja, teetti mm. 2000 euron talopiirustukset taloon jota ei koskaan rakennettu ja hävisi myös tonttivarausmaksunkin. Kaikenlaista.
Nyt häneltä on rahat loppu ja jaksaa jauhaa siitä miten tiukilla hän on. Huomauttelee yhtenään siitä miten me käytämme rahaa, siis minä ja sisarukseni ja on katkera melkein tuntemattomienkin rahan käytöstä.
Esim. viime viikolla minä näytin hänelle valokuvia kun tilasin digikuvia 400 kpl. Äitini kommentoi "onpas sulla rahaa, mä saankin kohta alkaa lainaamaan teiltä kun teillä sitä tuntuu piisaavan". Totesin vain, että niin ne maksoi siis 40 euroa. Ja me emme todellakaan kylve rahassa. Viisi henkinen perhe ja minä kotiäiti ja mies tienaa 1700e/kk. Että varsinaisia kroisoksia. Enemmänkin kyse on siitä miten rahansa käyttää.
Manasin sitten isälleni tänään tuota äitiäni (hän tietää asioista, ovat suht paljon tekemisissä nykyisin). Kertoi sitten, että äitini on arvostellut minun rahankäyttöäni ja sitä että ostan ihan liikaa vaatteita lapsille ja että minulle ei kelpaa kirpparikuteet. Isäni oli oikaissut ja sanonut, että minähän ostan melkein kaken käytettynä, mutta osaan tehdä hyviä kauppoja ja ostan vain hyvää tavaraa halvalla. Se on totta että meidän lapsilla on paljon, todella paljon, vaatteita ja ne on hyviä ja uudenveroisen näköisiä suurin osa, mutta fiksu ostaa viisaasti siis.
Ja kaikenlaista pientä ja isompaa. Käy soittorinkiä läpi ja haukkuu ketä meistä lapsista nyt sattuukin jollekin toiselle. tänään haukkui toisen veljeni ja hänen avovaimonsa josta käytti niitystä "läski ämmä" puhelimessa noin viisi kertaa. Hienoa kuunnella tuollaista järjetöntä purkautumista.
Tuntuu muutenkin siltä, että on kuin olisi mielenterveyspotilaan kanssa tekemisissä. Sai ihan ihme kilahduksen erään tuntemattoman lapsen nimestäkin. Haukkui sen miten typerältä se kuulostaa ja että yhtä hyvin voisi antaa nimeksi "Vittu". Ja tämä nimi mistä oli puhe niin oli Sisu. Että melkein verrannollinen tuon äitini esimerkin kanssa.
Itse emme ole saaneet häneltä tukea vaikka on vaikeitakin hetkiä koettu mm. mieheni syöpä muutama vuosi sitten. Kun kerroin että anoppini suree sitä, että miten pärjään pienten lasten kanssa kotona kun mies sairaalassa niin äitini tokaisi siihen että "mitä ihmeellistä siinä nyt on, on hänkin yksinhuoltaja ja pärjää ja on sitä ennenkin pärjätty". Itse näen asian niin että normaalitilanne on hieman eri kuin se että perheen isä on juuri sairastunut syöpään. No mutta en valittanut mutta jälkikäteen sapettaa että häneltä ei kyllä tukea saa mutta auta armias jos ei anna juuri sellaista tukea hänelle kuin tämä tahtoo.
No turha purkaus mutta pakko oli.
Kuitenkin äitimme syyllistää meitä ihan kaikest jatkuvasti. On hirvittävän katkera.
Äidillämme oli paljon rahaa edellisen avioliittonsa jälkeen. Hän eli kuin kroisos ja tuhlaili todella typeriin juttuihin ja osteli hetken päähän pistosta tiäs mitä. Pikkujuttuja ja isompia juttuja. teki typeriä autokauppoja, teetti mm. 2000 euron talopiirustukset taloon jota ei koskaan rakennettu ja hävisi myös tonttivarausmaksunkin. Kaikenlaista.
Nyt häneltä on rahat loppu ja jaksaa jauhaa siitä miten tiukilla hän on. Huomauttelee yhtenään siitä miten me käytämme rahaa, siis minä ja sisarukseni ja on katkera melkein tuntemattomienkin rahan käytöstä.
Esim. viime viikolla minä näytin hänelle valokuvia kun tilasin digikuvia 400 kpl. Äitini kommentoi "onpas sulla rahaa, mä saankin kohta alkaa lainaamaan teiltä kun teillä sitä tuntuu piisaavan". Totesin vain, että niin ne maksoi siis 40 euroa. Ja me emme todellakaan kylve rahassa. Viisi henkinen perhe ja minä kotiäiti ja mies tienaa 1700e/kk. Että varsinaisia kroisoksia. Enemmänkin kyse on siitä miten rahansa käyttää.
Manasin sitten isälleni tänään tuota äitiäni (hän tietää asioista, ovat suht paljon tekemisissä nykyisin). Kertoi sitten, että äitini on arvostellut minun rahankäyttöäni ja sitä että ostan ihan liikaa vaatteita lapsille ja että minulle ei kelpaa kirpparikuteet. Isäni oli oikaissut ja sanonut, että minähän ostan melkein kaken käytettynä, mutta osaan tehdä hyviä kauppoja ja ostan vain hyvää tavaraa halvalla. Se on totta että meidän lapsilla on paljon, todella paljon, vaatteita ja ne on hyviä ja uudenveroisen näköisiä suurin osa, mutta fiksu ostaa viisaasti siis.
Ja kaikenlaista pientä ja isompaa. Käy soittorinkiä läpi ja haukkuu ketä meistä lapsista nyt sattuukin jollekin toiselle. tänään haukkui toisen veljeni ja hänen avovaimonsa josta käytti niitystä "läski ämmä" puhelimessa noin viisi kertaa. Hienoa kuunnella tuollaista järjetöntä purkautumista.
Tuntuu muutenkin siltä, että on kuin olisi mielenterveyspotilaan kanssa tekemisissä. Sai ihan ihme kilahduksen erään tuntemattoman lapsen nimestäkin. Haukkui sen miten typerältä se kuulostaa ja että yhtä hyvin voisi antaa nimeksi "Vittu". Ja tämä nimi mistä oli puhe niin oli Sisu. Että melkein verrannollinen tuon äitini esimerkin kanssa.
Itse emme ole saaneet häneltä tukea vaikka on vaikeitakin hetkiä koettu mm. mieheni syöpä muutama vuosi sitten. Kun kerroin että anoppini suree sitä, että miten pärjään pienten lasten kanssa kotona kun mies sairaalassa niin äitini tokaisi siihen että "mitä ihmeellistä siinä nyt on, on hänkin yksinhuoltaja ja pärjää ja on sitä ennenkin pärjätty". Itse näen asian niin että normaalitilanne on hieman eri kuin se että perheen isä on juuri sairastunut syöpään. No mutta en valittanut mutta jälkikäteen sapettaa että häneltä ei kyllä tukea saa mutta auta armias jos ei anna juuri sellaista tukea hänelle kuin tämä tahtoo.
No turha purkaus mutta pakko oli.